Niin monta on poissa...Elämä kuitenkin jatkuu

Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen päätin aloittaa blogini uudelleen.
Hiukan muutettuna mutta kyllä koirat ja muutkin eläimet ovat edelleen mukana.

Tämä vuosi on ollut raskas, täynnä menetyksiä..
Ensin keväällä Metku loukkaantui vakavasti ja jouduttiin lopettamaan vain muutaman vuoden ikäisenä.

Seuraavana oli vuorossa syksyllä suloinen pieni Nasu jonka edelleen katson osaksi perhettä vaikka ei enää ole täälläpäin ollutkaan.

Heti pari päivää Nasun jälkeen oli meillä muutaman vuoden asuneen Viljon vuoro lähteä.
Sen elämä loppui vakavaan sairauteen.
Viljolta leikattiin muutama vuosi sitten perineaali tyrä ja se koitui iki iloisen Sir Williamin kohtaloksi.

Pari viikkoa myöhemmin tuli Toivo matkansa päähän lähes 14 vuoden iässä.

Toivo oli ensimmäinen koira jonka kanssa Anne pääsi kilpailemaan SM tasolle ja Toivohan oli heti ihan huippukoira. Kultamitalit kaulassa lehtikuvassa.

Tässä välissä olin kesällä maatalouslomittajana (voi sen niinkun sanoa) Jumeksessa kun koko kuuden juoksuankan lauma varastettiin tarhasta..Että jaksoi veetuttaa :(
Juoksuankat lienee joutuneet Romanialaisten pataan koska sellaisia kylällä nähtiin ajelevan suomen rekisterissä olevalla pakettiautolla..pakettiauton jäljet löytyivät puuliiterin takaa ruohikosta :( 

Joten tämä vuosi on ollut aika synkkä, mutta sentään edellinen vuosi meni hienosti.
Lee synnytti kaksi vuotta sitten jouluaattona kuusi tervettä virkeää pentua ja Lee oli mahtavan hyvä emo.

Yksi pennuista hassunhauska Voitto, jäi Jumekseen joukon jatkoksi.

Voitto on kiltti hyväluonteinen hassu elikko eriparisilmineen ja hassuine jättikorvineen joista toinen on terhakkaasti pystyssä ja toinen lörpällään.

Tällä hetkellä meillä itsellä on vain yksi koira eli meidän oma Minttu Maaria, Mauri-Antero on hoitopoika joka tulee aamulla kahdeksalta ja haetaan neljän jälkeen kuten ennenkin.
Nyt Manu on täällä vähän enemmän kun Timo on matkustushommissa osan vuotta ja joutuu matkustamaan välillä myös ulkomailla.
Manulla alkaa jo olemaan melko harmaa naama, mutta terhakka ja iloinen se on edelleen :)

Minttu on seitsenvuotias jääkarhunturkkinen hyvin omanlaisensa koira..se ei kanna turhia murheita ellei satu olemaan uusi vuosi tai ukkonen.... Silloin rauhallinen tollero muuttuu melkoisen vauhkoksi huohottajaksi...

Manu saa aina välillä uuden vaippapuvun koska sen virtsankarkailu on sen verran ikävä asia että kyllä vaan Tena Men on hyvä keksintö..Tässä Manu poseeraa työpöydällä uudessa puvussaan.

Lapsenlapsi Iisa on iloinen kolmivuotias neitonen ja koko perhe on muuttanut Ouluun...eli 500 kilsaa välimatkaa.. Yhyyh...


Tämä päivitys olkoot nyt tässä aloitan blogini kirjoittamisen jossain vaiheessa paremmin..sitten siirryn vähän myös muihin aiheisiin...