perjantai 28. joulukuuta 2012

JOULUN TAIKAA !

Joulu se sitten oli ja meni.
Vuosi on taas kohta ohitse ja hypätään vuoteen 2013 vaikka maailmanlopun pitikin tulla 21.12-2012.
Jostain syystä se nyt ei sitten tullutkaan ja ne kymmenttuhannet ihmiset jotka roikkuivat ympäri maailmaa - pitkin tiettyjen vuorien rinteitä oottamassa jotain ihmeellistä "ilotulitusta", saivat kömpiä alas noloina odottamaan seuraavaa ennustettua aikaa..hmm..enpä tiedä koska se sitten on.

No eipä noita voi tosissaan koskaan ottaa vaikka moni näyttää ottavankin...

Ja tuossa lasissa on sitten muuten KOLAA ei viiniä, ja kyllä...olen selvinpäin vaikka sitä ei kuvasta ihan heti huomaakaan  :)



Manu sai ennen joulua flunssan ja se kröhi ja pärski ja silmät oli punaiset ja vetiset, sitten kun se parani niin Siru parka sai saman flunssan ja Sirulle se ottikin vähän kovemmalle kun ikää sentään on jo kohta 15 vuotta :(
Sirun jouluaatto meni kuumetta mittaillessa ja se oli hyvin nuopea ja punasilmäinen ja tuhisi ja aivasteli..Annettiin sille kipulääkettä parina päivänä kun se vaikutti niin onnettomalta ja lääkkeen voimalla se piristyikin aina vähäksi aikaa ja nyt alkaa flunssa olla voitettu ja Siru taas normaali "Hullu Hipi" :)

Kuumeen mittaaminen ei paljon Hipsua naurata, Annea kylläkin...ja Sauli tietenkin seurasi toimitusta mielenkiinnolla..ehkä se odotti jotain syötävää..öyks.....(tuossa sohvassa oli Sirun takana pyyhe suojana-ihan varmuuden vuoksi)



Siru on tehnyt nyt jo pikku lenkkejä mutta pidemmälle sitä ei ole viety, kunhan pikku pissilenkin teki kun oli niin hitsin kylmäkin joulun kieppeillä että eipä muutkaan koirat paljon ulkona olleet.

Minttu tietenkin vahtii naapuria innolla pakkasesta huolimatta. Sillä oli ennen joulua kova ongelma naapureiden parin viikon lomamatkan aikana. Minttu oli jo kovasti onneton ja huolissaan kun ketään ei näkynyt pihassa.
Jostain syystä Minttu on niin ihastunut tuon toisen puolen naapureihin että se jaksaa istua aidan vieressä vaikka päivän ja odotella jos vaikka joku sattuis tulemaan pihaan.
Toisen puolen naapureita se ei noteeraa millään tapaa vaikka piha on oikeastaan lähempänä kun tuo toinen.
Mutta Minttu nyt vaan on päättänyt ottaa elämäntehtäväkseen juuri näiden toisten naapurien vahtimisen, onneksi se sentään pitää kuononsa kiinni eikä hauku, se vaan katselee ja ihailee  :)

Joulua vietettiin viiden ihmisen, seitsemän koiran ja kahden kissan voimin.
Nyt olikin pitkät pyhät joten aikamoinen hulina oli monta päivää :)



(Sauli) HEI EMÄNTÄ - Päästäs mut nyt jo alas täältä, mä haistan ihan selvästi jostain RUUAN hajun !

(Sauli) Mä olen kovasti suloinen ja pehmeä ja ihana, sellanen mamman mussukka...siis oikeesti cat from hell....kjäh....

(Siiri) Olen SUURI ja vaarallinen sohvapeto...kohta hyökkään...

(Siiri) Kyllä mä tiedän että ytitätte saada kuvia leikittämällä mua...siitä vaan mä olen NIIN huippumalli !

(Minttu) Anne hei ! Miks taas puet mut tälläsiin helyihin...joka joulu sama kärsimys, toinen pukee ja toinen kuvaa...Ihan eppistä...

(Minttu) No hyvä on - yritän poseerata "fiksusti" HUOKAUS......


Sitten tytöt kauniisti paikallaan....KIITOS <3  (Lee) Mitä tää nyt oikeen on?..Mikä ihmeen joulukuva? En mä ole ennen mitään joulua nähnyt..(Metku) Oo nyt hiljaa ja pidä sitä hiton nauhaa suussas niin päästään tästäkin hommasta eroon...

Manu hei...sano "MUIKKU".... (Manu) Mä hymyilen enkä muikuttele....

(Siru) Mä kyllä en oikeen ymmärrä tätä jouluhössötystä...ATSSSHIIHH....Hyvä puoli on että monen vuoden kokemuksella tiedän että tämän koristelukurjuuden jälkeen saa leluja ja namia :)



Siiri ja Sauli suorittivat astioiden esipesun huolellisesti joka päivä ja Sauli varasti joululimppupussin ja ehti syödä puolet täydestä pussista ennenkuin asia huomattiin.
No mä sitten otin ne paremmat limput pussista missä ei ollut kovin paljon kissin hampaanjälkiä ja siinä ne sitten sytötiin joulupöydässä ihan hyvällä ruokahalulla.

Kyllä jokainen tiesi missä leipäpussi oli seikkaillut mutta mitäs pienestä.
Mä luulen että meidän porukka on tottunut lähes kaikkeen mahdolliseen, eikä niiden ruokahaluja vie mikään.

Joulupöytää kattaessa sattui pikku haaveri kun kannoin lisätuoleja pöytään niin kompastuin lattialla olleeseen koirankuppiin ja siitä sitten tuolin kanssa komea ilmalento mahalleni tuolin päälle ja tuolin jalka tökkäs suoraan mua kylkiluuhun niin että oli ihme että luut säily ehjinä, toiseen polveen tuli mustelma kun se hiton koirankuppi jäi polven alle kun kaaduin. Kuppi ihme kyllä säilyi ehjänä..

Mahtavien OI OI VOI VOI AI AI ja P(/&&€€"€#&%%/&(//(/)((=)=))(/&/&%%#€#"#%€€/&)=((/%&%€%€#€%&%/()(=)?=?=(=)(&(/&€%€#%€€%&/()==?`=/&%#€#!#"€#&%%/&&(/(&&/%#€%#%€/&&(//)(=)(=)?=)?=  sadatusten jälkeen keräilin kivistävät luuni lattialta ja totesin että henki vielä sentään pihisee jonkin verran, joten ei muuta kun SYÖMÄÄN!
No nyt on hmmmm...tississä mahtava mustelma ja olin pari päivää sen näköinen kun normaalin D-kuppiin olis laitettu DDDD+ silikoni.....  :)

No joo...ruoka maittoi siitä huolimatta ja liikaa tuli syötyä kuten aina ennenkin :(
Täytyy myöntää että olin loppuillan aika hissun kissun kun ei paljon tehnyt mieli liikkua enkä saanut kättäni nostettua kun sattui niin vietävästi.
Lahjat tietenkin jaettiin ja niitä oli taas kerran ihan liikaa kuten aina.
En mä mielestäni ostanut paljon mitään ja siitä huolimatta paketteja oli puoli olkkaria täynnä.

Koirat ja kissat sai tietenkin omat pakettinsa ja vinkusiat ym. lelut pysyivät melkein pari tuntia ehjinä ennenkuin ne sai heittää roskiin :(
Ne mokomat vinkusiat jotka normaalisti on kestäneet muutaman kuukauden menettivät nyt muutamassa tunnissa sisuksensa...osa jo muutamassa minuutissa :(
Olen varma että niiden laatua on huononnettu kun huomattiin että ne kestivät liian kauan. Meilläkin oli joskus vielä kesällä ehjiä sikoja ja Siru kuitenkin on aina ollut se pahin sikojen murhaaja.
Täytyy tosin myöntää että seitsemän koiran hyökkäys vie kyllä sialta kun sialta hengen aika nopeaan....

Pieni söpöinen Lee oli vähän ihmeissään tavaran paljoudesta ja koko jouluhössäkästä, sille tää oli ensimmäinen joulu <3
Lee on aina hyvin "kohtelias" koira, se aivankuin kysyy luvan ennenkuin tekee mitään uutta ja erikoista ja pakettien aukaiseminen oli asia joka hiukan ihmetytti tätä hyvin kohteliasta Walesin ihmettä <3

(Lee) Tota noin...mikä tää on..saanko mä ihan oikeesti avata tän, onko tää nyt se joululahja?  En mä ymmärrä joulusta yhtään mitään....

(Toivo) On toi rääpäle aika tyhmä, ei ymmärrä edes avata lahjaansa...hmmm..kyllä se vielä oppii kunhan vanhenee...JEE..täällä on vaaleanpunainen VINKUSIKA tapettavaksi :)

(Siru) Duuskis..mä en haisda midään...mulla on duha...ATSHIIIHH...Odnkohand däällä sisällä dameja..niisk..

(Manu)  HEI MISSÄ VIIPYY MUN LUKUISAT PAKETTINI ???????????

(Manu) Mamma - Metku kiusaa mua....  (Metku) Ite yrität lähennellä liikaa... kröhm...

(Lee) Siis mä en voi uskoa että sain näin paljon ihania lahjoja  JOULUNA ON KIVAA..Kunhan toi emäntä ei sullois tätä palloo mun kitaani...hmm...

(Metku)  Hih...mä kyttään ja sitten vien muiden lelut...



Ensi jouluna en osta koirille mitään, laitan sukan sisään jotain täytettä ja laitan solmun siihen ja siinä on ihan yhtä mieleinen lelu kun kallis kolmen minuutin vinkulelukin ;)

Ikeasta ostettu sika-käsinukke kesti kaikkein kauimmin ja se on edelleen lähes ehjä :)
Ja se on hyvin mieluinen lelu ja sitä on nyt vielä Manukin retuuttanut ihan tosissaan ja edelleen se hymyilee tuolla lattialla...joten kaikki Ikeaan ostamaan käsinukkeja !
Tuo sikanukke oli vielä tarjouksessa siellä kun ostin sen, siellä on vaikka millasia ja mua suututtikin kun en ostanut enemmän niitä ja jättänyt noita kalliita koiranleluja ostamatta.

(Manu) Tota noin - saiskos vähän häiritä...Tää mun sikani on varmaankin kuollu, se näyttää ihan elottomalta!

Ja sitten kaamea sika heräsi henkiin ja koiralauma sai hepulin...

(Viljo) Mä huomaan että sun käsi on sen sisällä - uskallako siis purra?  No syytä sitten ittees jos sormet lähtee....(Kun koiralauma tottui käden täyttämään sikaan niin se oli erittäin suosittu lelu, eikä keneltäkään ihmisolennolta lähtenyt sormia irti....)  Kuvauksissa ei myöskään vahingoitettu kyseistä sikaa, kieltämättä vinkusiat saivat surmansa......



Joulupäivänä lähdettiin koko porukalla katsomaan "Hobitti" elokuvaa 3D versiona ja mä huitasin napaani muutaman Panacodin kun en olis muuten pystynyt lähtemään tuon kylkiluuni kanssa istumaan elokuvateatteriin.....No joo...mä nukuin yli puolet elokuvan alusta ja näin vaan vajaan tunnin siitä lopusta...Elokuva kesti sentään kolme tuntia!

Anne oli kärmeissään kun oli tilannut liput ja yks tylsimys kuorsaa lähes koko filmin ajan...Siis ihan hyvä se filmi oli..ainakin se loppu...
Meillä on tapana käydä porukalla joulupäivänä elokuvissa, muuten ei niin usein tule missään yhdessä käytyäkään kun Juha ja Päivi asuu kaukana ja työkiireiden takia ei juurikaan ehdi käymään kun muutaman kerran vuodessa.
Joulun Päivi viettää kotonaan itä-suomessa ja Juha täällä kotona.

Ostin uuden Trivialin jouluksi ja sitä vähän pelattiin ja todettiin että ollaan tultu tyhmemmiksi, uudet kyssärit oli aika vaikeita.
Me ollaan aina pelattu vanhaa trivialia ja sen kysymykset alkoivat jo käydä pikkasen vanhanaikaisiksi kun sellasia maita ei enää ole olemassakaan mitä niissä kysellään...ja muutenkin kaikki on niin muuttunut että eipä tuolla vanhalla versiolla oikein enää ole järkeä pelata.
Pitäis käydä läpi ne kortit ja heittää pois ne joissa on vanhaa tietoa.
"Mikä on Neuvostoliiton pääkaupunki" hmmm......Tai mitkä ovat Tsekkoslovakian rajanaapurit...

Nyt kun kunto alkaa taas olemaan sellanen että pystyis ehkä jo taas kävelemään ilman että kylkiluut tippuu pois paikoiltaan niin pitäis huomenna lähteä lumikenkävaellukselle. Niin tässä vähän suunniteltiin.
Siru ja Manu saa luvan jäädä kotiin, niitä en uskalla ottaa mukaan.
Pitää täyttää niille noi aktivointipallot niin saavat askarella niiden kanssa.
Palloon mahtuu hyvin nameja ja niitä on vaikeampi saada pois kun tavallisesta kongista.
Kun vielä täytön jälkeen laittaa palloon juustoa tai muuta herkkua tiiviisti "kanneksi" ja sitten laittaa sen pakkaseen jäätymään niin siinä on kunnon muutaman tunnin työ kun nää saavat kaikki sapuskat pallosta pihalle.

Mutta nyt toivottelen OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA kaikille lukijoilleni!

En kuitenkaan ehdi päivittää tätä blogiani enää tän vuoden puolella joten tapaillaan sitten taas uudelleen vuonna 2013  <3

Ai niin ja viimeisten tietojen mukaan se maailmanloppu tuleekin 13.13-2013....Nyt on mietittävä vaan nimi tuolle uudelle kuukaudelle...









torstai 13. joulukuuta 2012

Se on talvi nyt....

Mihin tää aika oikein karkaa ?

Mulle on tullut joku ihme aikakriisi, kun tuntuu että en saa mitään tehtyä ja jonkun asian nyperrykseen menee aina koko hemmetin päivä---ÄÄÄKKS---TÄN TÄYTYY OLLA VANHUUTTA !

Myönnetään että vanhalta on tuntunutkin...hitto kun on raskasta talsia tuolla metsissä kun on lunta 20 senttiä. Millä sitä aina osaakin mennä sellasen paikkaan jossa kukaan ei ole ehtinyt vielä tekeen polkua....

Meidän lenkillä on aika mäkistä maastoa....Koiralauma tuli mielenkiinnosta katsomaan pääsenkö kaatumatta sileää kalliota alas..Mä muuten pääsin :)

Joo.....Aika korpea....

Aina kannattaa kyylätä nameja, sitä ei ikinä tiedä jos taskussa olis jotain hyvää :) Mahdollisimman nöyrä ilme vaan niin mahikset saada nami paranee :)




Täällä on ollut melkoista vilinää kun koko 7 koiran lauma on ollut aika paljon hoidossa.
Markku oli Annen autolla liikenteessä kun rekka jysäytti perään ja Caddystä tuli puolta metriä lyhyempi....no ainakin melkeen..
Markun niskat oli vähän aikaa jumissa ja se kävi kolarin jälkeen heti lääkärissä ja niskat kuvattiin mutta ei onneksi löytynyt muuta kun normaalia kulumista...
Onni oli että koirat ei olleet mukana, jos ne olisivat ollet perässä häkeissään niin olis voinut käydä ohraisesti :(

Annen auto meni lunastukseen ja yhtäkkiä parissa viikossa piti etsiä uusi auto kunhan ensin vakuutusyhtiö mietti asiaa ikuisuudelta tuntuvan ajan.
Sen takia koirat oli paljon meillä kun nuo kävivät Markun kanssa autoja katselemassa ja (upea-heh)  Seat Ibiza jonka Anne sai käyttöönsä kuolla kupsahti jo muutaman kilometrin jälkeen ja jouduttiin hinaamaan pois. Anne ei ehtinyt ajamaan edes kotiin asti....
Uusi yritys ja ja taas uusi Seat Ibiza joka kävi ja kukkui ja vilkutteli kaikkia varoitusvalojaan kun joulukuusi...Mutta auto selvisi vammoitta sen ajan kun se oli Annella..Tosin se kyllä seisoi meidän pihassa jonkin aikaa ja Anne oli meidän autolla liikenteessä.
Seatin alati vilkkuvat varoitusvalot kun ei paljon houkutelleet ajamaan kovin pitkälle...

No sitten löytyi WW Caddy joka onkin oikeastaan aika hieno, automaattivaihteet ja tummennetut lasit ym. hienouksia...Joten nyt auto-asia on kondiksessa :)
Tää Caddy on uudempaa mallia kuin entinen ja ihan jo auton näköinenkin, ei sitä erehdy enää luulemaan koirankopiksi....

Tän kaiken keskellä Metkulla oli juoksu ja pojat sekos kokonaan, mä kuuntelin Viljon kiljuntaa kaks päivää ja meinasin tulla hulluksi. Muuten niin kiltti ja ihana Viljo muuttuu kammottavaksi ulvovaksi alfa-urokseksi kun Metkulla on juoksu..Eikä Toivo ole paljonkaan helpompi, pelkäsin että jompikumpi saa sydärin ja Metku hikeentyy lopullisesti. Metku kun antoi pojille kyytiä eikä hyväksynyt niiden kosima-yrityksiä.

Lopulta "tytöt" oli täällä pari päivää ja "pojat" olivat kotonaan :)
Myös Manu oli kotonaan koska se saa hepulin ja astmakohtauksen kun haistaa juoksuisen nartun...Astmakohtaus tulee siitä kun se nuuhkii niin innoissaan lattioita että ruttunenä menee täyteen"villakoiria"ja osa karvoista on varmaan keuhkoissa asti..Manun nenässä on enemmän imua kun keskuspölynimurissa...   :)

Meillä oli sitten Siru, Minttu, Metku ja Lee ja työillä oli oikein hauskaa keskenään, Metkukin unohti koko juoksun eikä mörnöttänyt sängyn päällä ja näytellyt pojille hampaitaan...niin kun niitä poikia ei kerran ollut täällä :)

Hän on Walesin lahja kylmään pohjolaan, Kemi Lee ..Mun mielestäni nimi kyllä viittaa paljon enemmän jonnekin..ehkä Thaimaaseen...Se on Lee vaan ja söpö tyttöhän tuo on :)


Yleensä paksu tolleroinen jyrää koko lauman alleen, vain Toivo on ronskimpaa tekoa..no joo..onhan Minttu kieltämättä melkolailla paksumpi...Ei taitais pikku laihis tehdä sille pahaa...


Oih..nyt pitää ravistella kun kutiaa.....






Sylipainia....


Aika murhanhimoinen punainen peto  :(

ÄÄKKSS..Mintun nenä on taas punainen ja karvaton kun talvi tuli. Joka talvi se kaivaa nenällään hangessa aina niin syvälle että routainen maa tulee vastaan ja sitten vielä siitäkin syvemmälle...onkohan se jotain sukua sioille...Joka tapauksessa kesän aikana kasvanut karva lähtee heti kun maa kovettuu...

Siru yritti pysyä pois jaloista, sen arvolle ei ole sopivaa enää telmiä muuta kun Manun kanssa, Mauri-Antero on Sirun oma pikku purulelu, siis kaikessa ystävyydessä, ei Siru Manua satuta vahingossakaan. Manu on aina ollut Sirun suuri suosikki, tuosta muusta laumasta se ei niin piittaa :)
Siru näyttää mun mielestäni tässä kuvassa ihan sarjakuvan "Kiroilevalta siililtä".....Ilme on erittäin myrtynyt kun mokomat brutaalit koiraeläimet riehuu pihassa :)


Kuvat ei oo parasta A-luokkaa, koirien vauhti oli isompi kun mun kameran sulkijan nopeus näin hämärässä kelissä.....Metku taas on Mintun ja Leen suosikki, sen kanssa on aina kiva peuhata :)
Tällä laumalla on oma selvä järjestys jota kaikki kunnioittaa.



Metkun juoksu onneksi loppui ja sitten on tullut tehtyä pitkiä lenkkejä, nyt ei enää pääse normaalireiteille kun siellä suksivat hiihtäjät, joten metsään vaan koirapoluille :)
Tuolla Porin tien varren metsissä on hyviä lenkkimaastoja ja siellä olen käynyt itseäni yrittämässä tappaa moneen kertaan...toistaiseksi oon vielä selvinnyt hengissä vaikka koville on ottanut.

Kun lunta tuli enemmän ja normaalit polut on hiihtäjillä, niin lähdettiin sitten ekana oikein lumisena iltapäivänä tekemään lenkki jota ei olla vähään aikaan tehty. Lenkki kulkee kallioilla ja metsässä ja lumi oli ihan sairaan raskasta raahustaa ja välillä tuntui että en askeltakaan enää jaksa ottaa....Ilta alkoi hämärtymään ja koska pimeä tulee niin aikaisn niin mehän oltiin vasta vähän yli puolenvälin kun alkoi olla melko pimeä.
Mä jo suunnittelin vakavissani laavun rakentamista ja sanoin jääväni sinne seuraavaan päivään asti..



Metsässä on kieltämättä aika mielenkiintoista kulkea pilkkopimeässä, polkuja ei ollut vielä kukaan muu mennyt ja Anne teki edellä jonkinmoista polkua ja Markku toisena ja mä jossain 100 metrin päässä perässä henki hieverissä hiki valuen silmille ja jalat 100 kilon painoisina (ainakin) ....Onneksi oli kävelysauvat joilla sitten kokeilin edessä olevaa polkua että olisin edes pysynyt pystyssä, Anne kompastui oksaa ja römähti hankeen nenälleen  Heh...jotain hupia sentään mun tuskaani...

Siellä oli kyllä helppo suunnistaa kun edessä näkyi linkkimasto ja hiihtoladun valot vilahtelivat siellä täällä. Eihän sinne eksymään pääse millään, kunhan vaan voimat riittää niin kyllä autolle löytää aina.

Lopulta päästiin autolle  ja seuraavana päivänä mentiin lähes sama lenkki Markun ja 5 koiran kanssa :) Manu ja Siru jätettiin kotiin, niiden ei parane ihan joka päivä tehdä noin raskaita reissuja.
Valoisassa olikin helppo kävellä, matkakin tuntui paljon lyhyemmältä eikä viikatemies kolkutellut selän takana kuten edellispäivänä...

Pimeän metsän petoja......Silmät kiiluen...

Minttu ei yhtään tykkää kun sen tassuja puhdistetaan, se mielummin kalvais lumikökkäreet itse pois....




Oonhan mä jotain hyödyllistäkin sentään tehnyt - Sain lopulta valmiiksi Sirun tossut joita ilman Siru ei pysty lumessa kävelemään. Kymmenien kalliiden kaupasta ostettujen tossujen jälkeen Sirulla on viimein tossut jotka TODELLAKIN pysyvät jalassa eivätkä huku ekalla reissulla metsään kuten ne kaikki kalliit kaupasta ostetut on hukkuneet.....

Kyl se niin on että jos hyvin toimivaa meinaa saada niin on paree tehdä itse !
Sama koskee Mauri-Anteron haalaria jota etsin vähän joka hemmetin eläinkaupasta.
Manu kun on tollanen paksu lyhyt pötikkä niin eihän sille mistään haalaria löydä.
Jos on sopiva etupäästä niin on puoli metriä liikaa takapäässä....

Päätin sitten lukuisten eläinkauppojen ja vielä lukuisempien sovitusten jälkeen ostaa haalarin ja laittaa sen melko lailla uuteen uskoon.
49 euroa ja 90 senttiä maksoi Hurtan haalari jonka katsoin olevan Maukalle sopiva vaikkakin tassuja ei saanut millään läpi liian kireistä lahkeista :(
Minkä hiton takia lahkeisiin laitetaan niin kireä resori että koiran tassut ei mene siitä millään läpi...puku kuitenkin oli senverran paksulle koiralle tehty että luulis nyt suunnittelijan tietävän että paksulla koiralla on isot tassut....Eikä niiden koivet ole mitään tulitikkuja :(

Joten mä sitten purin siitä jalkaosat lähes kokonaan pois ja tein uudet lahkeet ja ompelin lahkeisiin tarranauhat joka helpottaa todella paljon pukemista, kireiden resoreiden jäädessä pois.
Otin myös rinnasta pois heijastinnauhan joka kiristi rintaa kun microfleece muuten on mukavan joustavaa.
Näin pötikkä sai itselleen sopivan haalarin ja tää meidän iltareissu olikin puvun ensikokeilu ja Manu todella tykkäs haalaristaan, vaikka Annen mielestä Mauri-Antero näytti ihan Maatuskalta..siis sellanen puinen paksu mummo jonka sisällä on toinen paksu mummo jonka sisällä on toinen paksu mummo jne..jne.... :)


Mauri-Antero + uusi haalari - Manun ilme johtuu namista joka sillä oli edessä, muuten se olis lähtenyt litomaan haalareinensa :) Se tietää saavansa namin kun pysyy paikoillaan, silmät vaan tuppaa pullistuun päästä kun nami olis NIIN hyvää :)



Nyt metsän risut ei enää raavi Manun kainaloita verille.
Sillä ei ole kainaloisssa karvaa juuri ollenkaan niin ne on aina olleet kovilla kun Maukka loikkii jäniksen lailla risukossa :)
Manu ihan selvästi nautti siitä että oli lämmin ja että haalarissa oli se etuosa ja myös pitkät lahkeet koska Maukka ei todellakaan ole mikään karvakasa jota paksu turkki suojais.

Nyt mulla on meneillään ompeluvaihe, pitää ommella kaikkea mahdollista ja vähän mahdotontakin. Kohta kuitenkin kyllästyn ompelemiseen ja se jää taas seuraavaksi viideksi vuodeksi..äähhh....

Se mikä kyllä kieltämättä kiinnostais nyt olis koiran pannat ja muutkin vaatteet.
Varsinkin Bostoninterrierin ja Ranskanbulldogin ja muidenkin sen mallisten koirien on todella vaikea löytää haalarimallisia vaatteita kaupasta.
Ja juuri ne sellaisa eniten tarvis....Eihän paksukarvainen musti tarvitse haalaria :)

Ja kun katselin tuota Manun pötikkää niin kyllä se selvästi nautti siitä että oli lämmin eikä risut pistelleet. Pelkkä loimi ei suojaa ohutkarvaista rintaa, kainaloita ja jalkoja.
Vaikka bostiksella paksu nahka onkin :)

Ja sanotaan nyt vaikka näin että - Kyllä koirien kauniit koristellut pannat ja asialliset vaatteet (ja vähän hepenetkin) ovat tulleet jäädäkseen.
Mulla olis kyllä taito ommella mutta ryhtymiskynnys on ollut melko korkea, nyt kun oon jättänyt kaikki turhat vapaaehtoistyöt muiden harteille niin olis aikaa tehdä jotain järkevää.

Oon koko ikäni tehnyt ilmaistyötä milloin missäkin hemmetin seurassa ja yhdistyksessä ja nyt saa riittää.
Mä oon viimein vapaa vapaaehtoistyöstä - niin kivaa kun se välillä olikin ja tietenkin vapaaehtoistyöntekijöitä aina tarvitaan.
Aikansa kutakin ja enköhän mä todellakin ole jo osani tehnyt :)

Ottakaapa oppia -kyl naapuria pitää rakastaa !

Joka vuosi suren noitten soramoisten kohtaloa kun ihmiset ruokkii niitä kesällä ja syksyllä ja sitten ne raukat jää tänne talveksi. Viluissaan ne sulloutuu Tammerkoskeen tai jonnekin muihin suliin paikkoihin ja osa selviää ja suuri osa ei.
ÄLKÄÄ ruokkiko sorsia koskaan, ei ne pienet söpöt sorsanpoikaset vahvistu pullalla ja homeisilla leivän kannikoilla :(
Tässä on tulos siitä "eläinrakkaudesta" , "Pitsi" kuvan reunassa on betonimuurissa olevaa jäätä.  öööhh.....mistä huomaankin että kuva on näköjään suoristamatta  :(
Pakkasta -22 astetta ja hyisevän kylmä viima ja lauma palelevia sorsia ilman ruokaa.
Mun sormeni kesti alle 5 minuuttia ja sen jälkeen en enää saanut kameralaukun vetoketjua kohmeisilla sormillani auki....Ja nää joutuu elään täällä koko talven  24/7......  :(


Toivotaan että ihmiset viisastuu...Mutta nyt alkaa lumikenkäkausi ja huomenna on eka kenkäily viime talven jälkeen  JEEEE!!!!   :)


Meiltä löytyy vielä pihanperältä muutama Tyrni, mitenkäs noi on tuonne jääneet..No jos oikeen tarkemmin ajattelen niin myös mun porkkanani on edelleen maassa, puolimetrisen lumikerroksen alla :(
Porkkanoiden koko oli se joka ei innostanut sadon nostamiseen - en voi ymmärtää miten aina ennen olen saanut komeita jykeviä porkkanoita ja tänä vuonna tuli pelkkiä naatteja..sellaset silmäneulan paksukset juuret ja valtava naatti...Mitähän ihme myrkkyä mun pellossani on ?










lauantai 10. marraskuuta 2012

Talvi lähes tuli

Jopas nyt jotakin kun ihan näytti jo hetken siltä että talvi on tulossa.
On ollut muutama aivan upea pakkaspäivä jolloin aurinko on paistanut ihan kirkkaalta taivaalta. Mä kun epäilin koko auringon kadonneen lopullisesti - no tänään se kyllä on taas tiiviisti piilossa.
Kun lumi tuli maahan (siis se muutama milli) niin eikös Sirun takajalka alkanut taas oireileen:(
Sirulla on ollut jo usean vuoden ajan toinen takajalka sellanen että kylmässä se alkaa kramppaamaan ja jos maassa on hitunenkin lunta joka pääsee tarttumaan tassukarvoihin niin jalka menee kokonaan kramppiin niin että Siru ei pysty kävelemään askeltakaan:(
No sitten kaivoin taas Sirun tossukat esiin ja niinpä Hullu-Hipi kulkee aivan huoletta lumessa kun sillä on tossut takajaloissa:)
Etujalat ei tossuja tarvi.

(Siru) Tuota noin, saisinkohan mä ne tossut jalkaani?

Tossut laitettiin Sirun takajalkoihin....ja taas alkoi Hullu-Hipi hillumaan:))

(Metku) Jaahas...että Sirulle puetaan tossut...mä tarvisin suojakengät kun taas on varpaankynsi rikki....aijai...

(Minttu) On noi bortsut kovasti herkkiä vammautuun....mitäs koheltavat kaikken aikaa, Hohhoijaa mä olen paaaaljon rauhallisempi, siis ainakin joskus:)))


Walesilainen Lee ei kyllä näytä ihan bordercollielta, aika epeli:)) Joo..koivissa on kyllä pituutta - varsinainen hojokoipi....Lumi on vähän oudompi elementti tälle "kakaralle" :)



Mulla on aina Sirulle tossut mukana jos sen tassuihin alkaa lumi tarttumaan ja jalka alkaa oireilemaan.
Jos menee hyvin niin en laita tossuja koska niissä on se vika että kävellessä saa seurata kaiken aikaa Sirun kulkua kun tossut tuppaa tippumaan jaloista ja Siruhan on elämänsä aikana hukannut luikuisan määrän tossuja metsään:(
Edes vetokoirille tarkoitetut tossut ei olleet päivää kauempaa tallella...ne ne hukkuivat yksi kerrallaan lumihankeen jo muutama vuosi sitten.
Joten laitan tossut vaan silloin kun Sirulla alkaa ottamaan jalkoihin, kun on tarpeeksi kuivaa lunta niin Sirulla ei ole ongelmia.
Siru ja Manu on olleet mukana noilla 7 kilsan lenkeillä ja ne kestävät sellaset lenkin ihan hyvin, Siru oli mukana vähän pidemmälläkin eikä sillä ollut mitään ongelmaa.

Ruoka-aika....Markulla on paljon ystäviä:)

Vastavaloon otettu, koko lauma mukana, kyllä sieltä 7 koiraa löytyy kun oikein katsoo...ja Siru kiljuu kita ammollaan :))

Jänniä jääpiikkejä männyn oksissa....
Tää lenkki me tehtiin silloin kun oli ensimmäiset pakkaset.


Eilen käytiin noin 10 kilsan lenkillä ja silloin jätettiin Siru ja Mauri-Antero kotiin.
Keli oli kyllä ihan huippuhieno ja metsä oli niin älyttömän kaunis kun miljoonat jäätimantit hehkuivat monivärisinä pakkasessa.
Yritin kuvat niitä, mutta kameralla on toooodella vaikeaa saada samaa kuvaa mitä silmillä näkee. Olen metsästänyt vuosikausia noita hehkuvia jääkiteitä, mutta harvoin niitä saa kiinni. Nytkin kuvissa ei juurikaan näkynyt sitä väriloistoa jota ihan omilla silmillä näki.
Tää oli ainut kuva jossa noi värit ihan oikeesti näkyi...hassuja pikku kimalteita:)

Koivun latva kiilsi myös monivärisenä, mutta se kiilto hukkui jonnekin kameran uumeniin....Mutta ihan hauska latva kuiteskin:)
Hämähäkki on jo aloittanut joulukoristelut:))

Minttu mietti että jokohan uskaltais mennä jäälle...Muisti kuitenkin että jään alla on kylmää vettä....
Tää pidempi vaellus tehtiin ilman Manua ja Sirua.....

ÄÄÄHH...Nää mäet on ihan kamalia...

Kaipa sitä vaan on jaksettava mennä perässä....Tässä kohtaa on kaksi isoa mäkeä peräkkäin..

Koirat tykkää mäkijuoksusta:)







Toi elukkalauma on kyllä ihan pimeetä porukkaa...Punainen tolleri erottuu hyvin joukosta...ja jää yleensä aina nopeudessa jalkoihin mutta onneks se on kovaa tekoa eikä pienestä hätkähdä..ja sitäpaitsi yleensä Minttu itse jyrää painovoimalla noi bortsut..vaan Toivo on Minttua isompi:)))


Noita jälkiä me vähän ihmeteltiin...ylhäällä on mitä ilmeisemmin jonkun kanalinnun jäljet mutta mikä hemmetin jääsammakko on loikkinut tien poikki...ihan selvät sammakon jäljet vaikka pakkasta oli aamulla -8 astetta, eikä tuossa kohtaa ole mitään suoaluetta vaan kuiva kangasmetsä..?????

Jos toi on ollu UFOSTA TULLUT PIENI VIHREÄ SAMMAKKO-UKKO:)


Markku lähti Annen autolla eilen liikenteeseen ja Nokian sillan tietyön kohdalla Markku pysähtyi jonon päähän ja rekka tulla tömähti perään niin että Caddyn takaikkunat lentelivät taivaan tuuliin....Koiranhäkit siirtyivät pois paikoiltaan, mutta eivät menneet rikki ja onneksi siellä ei ollut koiria, niille olis kyllä voinut käydä pahemmin vaikka itse häkit kestivätkin tömäyksen.
Markku poikkesi lääkärissä kuvauksissa kun niska nitkahti ja tuli kipeäksi. Caddy ei mennyt lunastukseen vaan se korjataan...hmm...tavallinen pikkuauto olis varmaankin mennyt pahemmin lyttyyn mutta onhan tuo lähes pakettiauton kokoinen joten se kesti paremmin ja rekan nokka oli tasainen eikä päässyt tulemaan takaosasta sisään.
Anne saa jonkun pikkuauton siksi aikaa kun omaa autoa korjataan. Voi mennä useampi viikko kuulemma:(
Maanantaina pitää viedä se merkkiliikkeeseen ja katoptaan nyt kauanko ne siellä sitä korjaavat.

Tuota Nokia Edenin lähettyvillä olevaa siltaa on korjattu niin kauan kun muistan, kun se saadaan valmiiksi niin ei mene kun pari kuukautta kun se revitään uudelleen auki....Mä en yksinkertaisesti pysty käsittään mitä ihmettä ne siinä vuosikausia on tehneet.

Mä olen syönyt kakkua enemmän kun laki sallii kun oli jonkinsortin synttärit. Mä en ikinä haluais juhlia synttäreitä mutta aina tulee kuitenkin muutama sukulainen ja tuttava käymään.
Mulla on oikeestaan ihan kamala synttärikammo, itse synttäripäivänä en ikinä huoli meille ketään.
Nytkin nukuin sen päivän ohi, en noussut koko päivänä sängystä...mä siis inhoan kaikenmaailman kissanristiäisiä yli kaiken ja omiani kaikkein eniten.
Joo..kyllä lahjoja ja korttejakin on ihan kiva saada mutta en mä juhlia halua...mitä hemmetin juhlimista on vanhenemisessa?
Mä olen ihan tarpeeksi vanha, ei siitä nyt muistutella tarvi......

Mä olen viimeksi juhlinut 18 vuotis-synttäreitäni ja sen jälkeen olen inhonnut joka-ikistä syntymäpäivääni. MIKS EN OO SYNTYNYT KARKAUSVUONNA SINÄ PÄIVÄNÄ JOKA ON VAAN JOKA NELJÄS VUOSI?
Olisin huomattavasti nuorempi nyt:)))))

No nyt se on taas juhlittu joten sekin kidutus on taas tältä vuodelta ohitse.