Ipa oli tyttären hoitokoirana hetken aikaa ja sai aikaan kaikenlaista hauskaa ;)
Ja täytyy myöntää että melko hauskannäköinen veikko se olikin..se on yksi Leen pennuista.
Viime kesä meni työn touhussa, sain keväällä jonkun tilapäisen mielenhäiriön ja vedin koko pihan ylös lapiolla ja kaivoin kantoja ja puskia ja sahasin puita kumoon ja tein meille lättänän, helppohoitoisen pihan..piru viekööt lähes henki lähti ja jalassa on edelleen rasitusvamma...
mutta onhan se hyvä että kolmen kuukauden ahkeran raatamisen jälkeen on helppohoitoinen piha.
Niin no ensi kesänä on vielä toinen puoli pihasta tehtävänä ja laattoja pitää valaa lisää muutama sata..joten ehkä se helppohoitoinen piha on valmis joskus vuonna 2030 tai jotain sinne päin...
Sain aikaan myös suihkulähteen pihaan. En koirien takia halunnut mitään missä makaa vesi koska siellä olisi maannut myös Minttu ja Viljo...ja varmaan myös Mauri-Antero... Tuo nyt vaan pulppuaa ja lotisee ja siinä on tosi kaunis pikku sammakko edessä ja ledivalot tuossa ylhäällä mistä vesi pulppuaa.
Taattua halpaa Bauhaus laatua...
Markku omin pikku kätösin rakensi terassin uusiksi ja minä ystävällisesti maalasin sen, edelliskesänä myös talo sai uuden värin. Entisen kartanonkeltaisen sijaan talosta tuli harmaa tummanharmain ikkunanpielin..
Ja sen verran täytyy kehua itseäni että minähän sen lähes kokonaan maalasin, ja vielä kahteen kertaan...
Tänä kesänä näkyi mitä omituisemman värisiä iltaruskoja..maailmanloppuakohan nuo ihme värit ennustaa..
Kesällä kanojen ja kukon joukkoon ilmestyi Jumekseen tuollaisia kummallisen näköisiä otuksia jotka paljastuivat aivan ihaniksi lemmikeiksi ..Nämä tyttöset eivät missään tapauksessa mene pataan..
Kalkkunat nukkuivat kesällä yönsä maakellarin katolla, kun tuli pimeämmät yöt, ne siirtyivät muutaman metrin korkeuteen pihlajanoksille ja kun tuli syksy ja kovat tuulet niin nämä kaverit lensivät noin kuuden metrin korkeuteen kuusen oksille.
Kun tuli pakkaset niin Anne on kantanut kaverukset puoliväkisin sisätiloihin lämpimään orrelle nukkumaan yöksi..mutta ne vaan eivät oikein viihdy sisällä.
Jokailtainen kalkkunajahti onkin ihan hyvä urheilulaji, varsinkin jos kalkkunat on jo ehtineet lentää puunoksalle...onneksi ne ovat aika persoja leivänpalasille...
Hän on Rauha..Vaalea kaunotar.
Hän on Tuutikki...Tumma hieno neitokainen.
Kesällä Viljo oli vielä hyvässä kunnossa ja ajateltiinkin että koko vaiva on hävinnyt...syksy toi tullessaan oireiden dramaattisen pahenemisen ja Viljo pääsi sateenkaarisillalleen 24 päivä lokakuuta... Vajaan kymmenen vuoden iässä..ihan liian nuorena :(
Minttu jatkaa nyt perheen ainoana koirana ja kun se ensijärkytys Viljon katoamisesta meni Mintulta ohitse niin se näyttää nauttivan suunnattomasti kun saa ainoana kaiken huomion osakseen.
Ensin lenkit olivat hankalia kun Minttu yksin säikkyi kaikkia ääniä ja autoja.
Kotona Minttu odotti eteisessä ulko ovea tuijottaen kaveria kotiin...
Nyt punainen kettu on taas oma itsensä ja toki Manu päivähoitokoirana auttaa paljon asiaa.
Olin Jumeksessa maatalouslomittajana kesällä kaikkiaan lähes kolme viikkoa kun Anne vietti välillä lomaa ensin pohjoisessa ja sitten etelässä Maltalla.
Juu...Lampaat on ihan kivoja kavereita :)
Tuli tuossa jossain välissä käytyä myös Lontoossa ja löysin sieltä heti sielunkumppaneita..Lienevät hyvinkin läheistä sukua.
Ulkonäkö ainakin on yllättävän sama ainakin tuolla hammasveikolla.
Me blondit ollaan rautaa !
Kesän kukkasia..mä sitten niin rakastan näitä keijunmekkoja..
Kesäkurpitsoja tuli niin mahtavan paljon että en syö kesäkurpitsaa enää pitkään aikaan, nuo olivat viimeiset..öyks...
Sensijaan omenapiirakoita söisin vaikka kuinka paljon...keräilin Annen puista ainakin sata kiloa omenia ja leivoin kaikkiaan parikymmentä pellillistä omenapiirakkaa,,,
Puolukoita tuli myös niin paljon että keittelin monta viikkoa mehuja niistä...meillähän ei mitään Coca Colaa enää juoda !
Syksyllä piti noin kymmenen metrin korkeudessa oleva saunan piippu tyhjentää naakanpesästä...Mokoma naakkalauma päätti keväällä rakentaa sinne yhteispesän ja saunaa ei voinut käyttää koko kesänä :(
Naakat on kaiken lisäksi rauihoitettuja, pesää ei olisi saanutkaan rikkoa kesällä.
Ja oli tosi kiva seurata kun naakanpoikaset aloittivat ensimmäiset lento yrityksensä piipun päästä. Olin juuri silloin maatalouslomittajana tuolla Jumesniemellä.
Syksyllä päätimme että Markku saa kiivetä saunan katolle ja hävittää pesän ja laittaa piipun päähän rautaristikko...me naiset kun ollaan niin heikkoja että ei pystytä purkanmaan naakanpesää..(kröhm)
No joo...se siitä..
Ehkä kirjoittelen jatkossa jotain vähemmän henkilökohtaista asiaa, mutta kunhan nyt vähän laitoin päivitystä että jotenkuten vielä hengissä potkitaan...
Eilen tein Mintun kanssa parinkymmenen kilsan lenkin, tuo mun rasitusvammainen etulonkkareiteni kesti siedettävän hyvin, mutta metsäkävelyä se ei kestä :(
Jos ette tiedä mikä on etulonkkareisi...niin ei se mitään, ei lääkärikään tiennyt :)
Mutta kun se kipu nyt vaan tuntuu just niinkun etulonkkareidessä :)
