Vanhan kalkkunan muotiblogi - Pitääkö olla huolissaan?

No nyt se on tapahtunut!
Tämä mamma on joutunut elämänsä karseimpaan tilanteeseen ikinä.

On ihan luonnollista että ihminen hukkaa autonsa isoon parkkihalliin, mutta on epäluonnollista että ihminen hukkaa ison parkkihallin....

Näin kuitenkin pääsi tapahtumaan ja kahden tunnin intensiivisen etsinnän jälkeen istuin itkemään Stocmannin petivaateosastolle sängyn päälle ja soitin ukolle että Hämpin Parkkia ei ole enää missään ja se on mennessään nielaissut myös tietenkin mun autoni...
Myönnän käyttäneeni erittäin paljon painokelvottomia sanoja..joita nyt en viitsi tässä alkaa toistamaan.. Joka toinen sana taisi alkaa V- kirjaimella..
Ja ukonp...le vielä neuvoi että millainen auto meillä on sekä sen rekisterinumeron ja että kun painan avainta niin näen kun auto vilkuttaa...Siinä vaiheessa korotin ääneni ja huusin puhelimeen että EN MÄ OLE AUTOA HUKANNUT VAAN KOKO V.....N PARKKILUOLAN!!!!
Ja paukautin puhelimen kiinni ukon korvaan....

Koska syy oli tietenkin oman ukon (kenenkäs muun) niin pitihän se ukko haukkua ilman muuta, että auton menettämisen tuska edes hiukan hellittäisi.
Olin siinä vaiheessa kulkenut kaikki Stocmannin hissit ylhäältä alas noin sataan kertaan ja joka ikinen kerta hissi pysähtyi Stocmannin oman pienen parkkihallin eteen.

Olin varma että nyt oli kuolo korjannut lopultakin tämän mamman ja juuri tämä oli minun ikioma Helvettini - Ikuisuus Stocmannin hississä tuijottamassa milloin kerroksia täynnä ihmisiä ja lopulta aina takaisin samaan pieneen Stocan omaan parkkihalliin.
Katsoin että minulla oli oikeus haukkua edes oma aviomies koska en ollut ihan varma, että olinko hengissä vai siellä omassa ikuisuudessani....Joka näytti olevan aika syvällä..Hmm..mitäpä muuta voisinkaan odottaa...
Tuskin ainakaan harppujen soittoa.

Koska kukaan myyjä eikä asiakas ei osannut neuvoa miten pääsen rakkaan autoni luokse niin päätin vain seilata hisseissä edes takaisin vaikka ikuisuuden jos kerran niin on määrätty.
Lopulta huomasin oven alimmassa kerroksessa ja kun menin siitä sisään niin edessä oli toinen hissi ja päätin mennä -2 kerrokseen, ehkä siellä olisi ainakin hiukan viileämpää kun kerran oli miinusta edessä...
Siellähän se auto seisoi ihan oven edessä, juuri siinä mihin olin sen jättänytkin..
Päätin vakaasti että olen nyt käynyt kaksi kertaa elämässäni Hämpin Parkissa - ensimmäisen ja viimeisen....


Olen myös päättänyt aloittaa muotiblogin, koska tunnetusti olen hyvin muotitietoinen ..
Julkaisen siis ylpeänä tämän päivän muotikuvani.
Olen pukeutunut hyvin rennosti koska on päivä jolloin maalaan listoja askarteluhuoneessani.
Hennon vaaleanpunainen puku on...hmmm...no eipäs ollutkaan enää merkkiä kun olen leikannut sen pois...harmi..
Olen kuitenkin itse tuunannut pukuni erivärisillä maaleilla mitä olen maalannut noin kolmen vuoden aikana.
Itse tehty on nyt kuuminta Hottia.
Myös jalassani olevat säärystimet ovat omaa tuotantoani.
Alla on muodikkaasti reikiintynyt H&M:n ihana kaapu joka on ollut lempikaapuni jo parin vuoden ajan...käytän sitä myös yöasunani.

No niin..sitten seuraavaan aiheeseen joka juontaa juuri tästä muodikkaasta asustani..eli : Pitääkö miehen olla huolissaan kun nainen ostaa pensselin ja puoli litraa maalia?
Sanon että miehen pitää olla erittäin huolissaan.

Yritän nyt vain puolustella itseäni sillä että meikäläisellä tuppaa yleensä kaikki menemään vähän ylitse....Niin myös se että sanon maalaavani vessan puolipanelin valkoiseksi kun se on jo aika kulahtaneen näköinen.
Kun olin saanut sen maalattua niin huomasin miten valtavan huonossa kunnossa vessan tapetti oli, joten päätin ottaa tapetin pois ja maalata vessan seinät valkoisiksi kun valkoista seinämaalia oli jäänyt makuuhuoneen maalaamisesta.
Kun olin kaksi päivää tuskallisesti repinyt tapettia irti kynneyt verillä, niin muistin miksi meillä yleensäkin on tapetti vessassa.
Vessan seinä kun on tehty cyprokin huonoista jämäpalasista ja täysin mahdotonta sitä pintaa on maalaamalla peittää.
Maalasin seinän kuitenkin koska se oli niin huonokuntoinen, tapetti on parempi laittaa seinään jossa on jonkinlainen maali alla.
Totesin myös että vessan pari hyllyä oli todella huonokuntoisia joten revin ne irti ja päätin tehdä tilalle uudet...jos siis ihan rehellisiä ollaan niin päätin että ukko tekee tilalle uudet..
Samalla päätin maalata ikkunanpielet, katon ja listat..nekin olivat jo melko kellastuneita..
Sitten innolla tapettikauppaan ja tiesin tasan millaista tapettia ostaisin...kunnes pääsin sinne tapettikauppaan.
Sen jälkeen en enää tiennyt yhtään mitä ostaisin.
Pitkän harkinnan jälkeen lähdin ulos tapettirullat kainalossa ja poika oli meillä juuri hakemassa Mauri-Anteroa hoidosta.
Näytin upeita rullia pojalle ja hän totesi että Joo...tuollaisia ysärimallisia....ÄÄÄKKSS...
Minä kun olin ostavinani moderniin skandinaaviseen sisustukseen sopivia tapetteja....
Tapetit on nyt kyllä jo seinässä, mutta listat ja hyllyt vielä puuttuvat, joten laitan vain "ennen" kuvan tähän.
Ei voi kuin ihailla kätteni töitä..

Tänään olen maalannut siis listoja ja tietenkin siinäkään ei kaikki mennyt ihan nappiin.
Ukko päästi Mintun sisälle ja se juoksi innolla luokseni pudottaen ja kaataen puolillaan olevan maalipurkin lattialle tuolin päältä.
Totta kai ukko oli haukuttava kun päästi koiran tänne huoneeseen - enhän tokikaan voinut pitää ovea kiinni..eihän se nyt sovi ollenkaan...Syy ei missään tapauksessa minun ollut.
Joten syy oli tietenkin taas tuon ukon, koiraa ei voi syyttää siitä että se kirmaa innolla emäntänsä luokse.
Maalia jäi juuri senverran purkin pohjalle että saan maalattua vielä listat uudelleen.
Lattialtakin maali lähti pois yllättävän hyvin - muutamalla sanalla, vedellä ja kynsiharjalla.
Kyllä voimasanoissa vaan on hurjan paljon voimaa!

Olen myös harrastanut erittäin paljon liikuntaa kun sain syntymäpäivälahjaksi aktiivirannekkeen.
Asetin tavoitteeksi 10.000 askelta päivässä, koska se on lääkärien suosittelema vähimmäismäärä.
Koska olen aina ylitseampuva joka asiassa, niin alkaa olla vaikeaa ehtiä tekemään mitään muuta kuin koiran kanssa lenkkeilemistä.
Kymmenentuhatta askelta on niin vähän, että pitäähän se tuplata...ja miten upeaa on nähdä tabletin ruudulta joka päivä uusi askel-ennätys !
Jos jatkan tätä rataa, niin keväällä kävelen jo vuorokauden ympäriinsä..
Juoksihan Forrest Gumpkin kokonaista kolme vuotta (muistaakseni)
Vanha p...ka kamera on ollut mukana, uutta en ole vieläkään ehtinyt ostamaan, tai voisinhan toki kävellä vaikka Giganttiin tai jonnekin jossa myydään kameroita.

Joten se siitä tällä kertaa, ensi kerralla lisää muotia ja ehkäpä jo valmis vessa....

Että silleen..

No ihan ekana kuvien huonon laadun syy on tässä...Hän on Ipa joa päätti antaa kameralleni pikkasen kyytiä ja veti sitä perässään muutaman kymmenen metriä pitkin soratietä, niin että kamera raukka on ollut siitä asti melkoisen mitäänsanomaton...Pitänee ostaa uus..sitten kun saan sen löttövöitön...Tää ei ollut kirjoituserhe vaan todellakin siis kun en kerta lottoa niin ootan löttövöittöä...
Ipa oli tyttären hoitokoirana hetken aikaa ja sai aikaan kaikenlaista hauskaa ;)
Ja täytyy myöntää että melko hauskannäköinen veikko se olikin..se on yksi Leen pennuista.

Viime kesä meni työn touhussa, sain keväällä jonkun tilapäisen mielenhäiriön ja vedin koko pihan ylös lapiolla ja kaivoin kantoja ja puskia ja sahasin puita kumoon ja tein meille lättänän, helppohoitoisen pihan..piru viekööt lähes henki lähti ja jalassa on edelleen rasitusvamma...
mutta onhan se hyvä että kolmen kuukauden ahkeran raatamisen jälkeen on helppohoitoinen piha.

Niin no ensi kesänä on vielä toinen puoli pihasta tehtävänä ja laattoja pitää valaa lisää muutama sata..joten ehkä se helppohoitoinen piha on valmis joskus vuonna 2030 tai jotain sinne päin...

Sain aikaan myös suihkulähteen pihaan. En koirien takia halunnut mitään missä makaa vesi koska siellä olisi maannut myös Minttu ja Viljo...ja varmaan myös Mauri-Antero... Tuo nyt vaan pulppuaa ja lotisee ja siinä on tosi kaunis pikku sammakko edessä ja ledivalot tuossa ylhäällä mistä vesi pulppuaa.
Taattua halpaa Bauhaus laatua...

Markku omin pikku kätösin rakensi terassin uusiksi ja minä ystävällisesti maalasin sen, edelliskesänä myös talo sai uuden värin. Entisen kartanonkeltaisen sijaan talosta tuli harmaa tummanharmain ikkunanpielin..
Ja sen verran täytyy kehua itseäni että minähän sen lähes kokonaan maalasin, ja vielä kahteen kertaan...

Tänä kesänä näkyi mitä omituisemman värisiä iltaruskoja..maailmanloppuakohan nuo ihme värit ennustaa..

Kesällä kanojen ja kukon joukkoon ilmestyi Jumekseen tuollaisia kummallisen näköisiä otuksia jotka paljastuivat aivan ihaniksi lemmikeiksi ..Nämä tyttöset eivät missään tapauksessa mene pataan..
Kalkkunat nukkuivat kesällä yönsä maakellarin katolla, kun tuli pimeämmät yöt, ne siirtyivät muutaman metrin korkeuteen pihlajanoksille ja kun tuli syksy ja kovat tuulet niin nämä kaverit lensivät noin kuuden metrin korkeuteen kuusen oksille.
Kun tuli pakkaset niin Anne on kantanut kaverukset puoliväkisin sisätiloihin lämpimään orrelle nukkumaan yöksi..mutta ne vaan eivät oikein viihdy sisällä.
Jokailtainen kalkkunajahti onkin ihan hyvä urheilulaji, varsinkin jos kalkkunat on jo ehtineet lentää puunoksalle...onneksi ne ovat aika persoja leivänpalasille...

Hän on Rauha..Vaalea kaunotar.

Hän on Tuutikki...Tumma hieno neitokainen.

Kesällä Viljo oli vielä hyvässä kunnossa ja ajateltiinkin että koko vaiva on hävinnyt...syksy toi tullessaan oireiden dramaattisen pahenemisen ja Viljo pääsi sateenkaarisillalleen 24 päivä lokakuuta... Vajaan kymmenen vuoden iässä..ihan liian nuorena :(

Minttu jatkaa nyt perheen ainoana koirana ja kun se ensijärkytys Viljon katoamisesta meni Mintulta ohitse niin se näyttää nauttivan suunnattomasti kun saa ainoana kaiken huomion osakseen.
Ensin lenkit olivat hankalia kun Minttu yksin säikkyi kaikkia ääniä ja autoja.
Kotona Minttu odotti eteisessä ulko ovea tuijottaen kaveria kotiin...
Nyt punainen kettu on taas oma itsensä ja toki Manu päivähoitokoirana auttaa paljon asiaa.

Olin Jumeksessa maatalouslomittajana kesällä kaikkiaan lähes kolme viikkoa kun Anne vietti välillä lomaa ensin pohjoisessa ja sitten etelässä Maltalla.
Juu...Lampaat on ihan kivoja kavereita :)

Tuli tuossa jossain välissä käytyä myös Lontoossa ja löysin sieltä heti sielunkumppaneita..Lienevät hyvinkin läheistä sukua.
Ulkonäkö ainakin on yllättävän sama ainakin tuolla hammasveikolla.
Me blondit ollaan rautaa !

Kesän kukkasia..mä sitten niin rakastan näitä keijunmekkoja..

 

Kesäkurpitsoja tuli niin mahtavan paljon että en syö kesäkurpitsaa enää pitkään aikaan, nuo olivat viimeiset..öyks...

 Sensijaan omenapiirakoita söisin vaikka kuinka paljon...keräilin Annen puista ainakin sata kiloa omenia ja leivoin kaikkiaan parikymmentä pellillistä omenapiirakkaa,,,

Puolukoita tuli myös niin paljon että keittelin monta viikkoa mehuja niistä...meillähän ei mitään Coca Colaa enää juoda ! 

Syksyllä piti noin kymmenen metrin korkeudessa oleva saunan piippu tyhjentää naakanpesästä...Mokoma naakkalauma päätti keväällä rakentaa sinne yhteispesän ja saunaa ei voinut käyttää koko kesänä :(  

Naakat on kaiken lisäksi rauihoitettuja, pesää ei olisi saanutkaan rikkoa kesällä. 

Ja oli tosi kiva seurata kun naakanpoikaset aloittivat ensimmäiset lento yrityksensä piipun päästä. Olin juuri silloin maatalouslomittajana tuolla Jumesniemellä.

Syksyllä päätimme että Markku saa kiivetä saunan katolle ja hävittää pesän ja laittaa piipun päähän  rautaristikko...me naiset kun ollaan niin heikkoja että ei pystytä purkanmaan naakanpesää..(kröhm)

No joo...se siitä..
Ehkä kirjoittelen jatkossa jotain vähemmän henkilökohtaista asiaa, mutta kunhan nyt vähän laitoin päivitystä että jotenkuten vielä hengissä potkitaan...

Eilen tein Mintun kanssa parinkymmenen kilsan lenkin, tuo mun rasitusvammainen etulonkkareiteni kesti siedettävän hyvin, mutta metsäkävelyä se ei kestä :(

Jos ette tiedä mikä on etulonkkareisi...niin ei se mitään, ei lääkärikään tiennyt :)
Mutta kun se kipu nyt vaan tuntuu just niinkun etulonkkareidessä :) 

Niin monta on poissa...Elämä kuitenkin jatkuu

Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen päätin aloittaa blogini uudelleen.
Hiukan muutettuna mutta kyllä koirat ja muutkin eläimet ovat edelleen mukana.

Tämä vuosi on ollut raskas, täynnä menetyksiä..
Ensin keväällä Metku loukkaantui vakavasti ja jouduttiin lopettamaan vain muutaman vuoden ikäisenä.

Seuraavana oli vuorossa syksyllä suloinen pieni Nasu jonka edelleen katson osaksi perhettä vaikka ei enää ole täälläpäin ollutkaan.

Heti pari päivää Nasun jälkeen oli meillä muutaman vuoden asuneen Viljon vuoro lähteä.
Sen elämä loppui vakavaan sairauteen.
Viljolta leikattiin muutama vuosi sitten perineaali tyrä ja se koitui iki iloisen Sir Williamin kohtaloksi.

Pari viikkoa myöhemmin tuli Toivo matkansa päähän lähes 14 vuoden iässä.

Toivo oli ensimmäinen koira jonka kanssa Anne pääsi kilpailemaan SM tasolle ja Toivohan oli heti ihan huippukoira. Kultamitalit kaulassa lehtikuvassa.

Tässä välissä olin kesällä maatalouslomittajana (voi sen niinkun sanoa) Jumeksessa kun koko kuuden juoksuankan lauma varastettiin tarhasta..Että jaksoi veetuttaa :(
Juoksuankat lienee joutuneet Romanialaisten pataan koska sellaisia kylällä nähtiin ajelevan suomen rekisterissä olevalla pakettiautolla..pakettiauton jäljet löytyivät puuliiterin takaa ruohikosta :( 

Joten tämä vuosi on ollut aika synkkä, mutta sentään edellinen vuosi meni hienosti.
Lee synnytti kaksi vuotta sitten jouluaattona kuusi tervettä virkeää pentua ja Lee oli mahtavan hyvä emo.

Yksi pennuista hassunhauska Voitto, jäi Jumekseen joukon jatkoksi.

Voitto on kiltti hyväluonteinen hassu elikko eriparisilmineen ja hassuine jättikorvineen joista toinen on terhakkaasti pystyssä ja toinen lörpällään.

Tällä hetkellä meillä itsellä on vain yksi koira eli meidän oma Minttu Maaria, Mauri-Antero on hoitopoika joka tulee aamulla kahdeksalta ja haetaan neljän jälkeen kuten ennenkin.
Nyt Manu on täällä vähän enemmän kun Timo on matkustushommissa osan vuotta ja joutuu matkustamaan välillä myös ulkomailla.
Manulla alkaa jo olemaan melko harmaa naama, mutta terhakka ja iloinen se on edelleen :)

Minttu on seitsenvuotias jääkarhunturkkinen hyvin omanlaisensa koira..se ei kanna turhia murheita ellei satu olemaan uusi vuosi tai ukkonen.... Silloin rauhallinen tollero muuttuu melkoisen vauhkoksi huohottajaksi...

Manu saa aina välillä uuden vaippapuvun koska sen virtsankarkailu on sen verran ikävä asia että kyllä vaan Tena Men on hyvä keksintö..Tässä Manu poseeraa työpöydällä uudessa puvussaan.

Lapsenlapsi Iisa on iloinen kolmivuotias neitonen ja koko perhe on muuttanut Ouluun...eli 500 kilsaa välimatkaa.. Yhyyh...


Tämä päivitys olkoot nyt tässä aloitan blogini kirjoittamisen jossain vaiheessa paremmin..sitten siirryn vähän myös muihin aiheisiin...

Ainoa varma on vain tämä hetki, heikolla jäällä käy sieluni retki...

Eli iki ihana Indica ja Ikuinen virta <3  

YES..Osaankohan enää suomea kun olin muutaman päivän ulkomailla Lontoossa :)

Kyl mä sanon että mun matkusteluni on aina sellasta ihme hortoilua paikasta toiseen ja sinne sun tänne <3

Ryan Air lähti upealta Pirkkalan lentokentältä mikä on nyt peräti remontissa (noin 20 vuoden odottamisen jälkeen)  ja saimme tällä kertaa vanhan ladon sijasta odottaa konetta upeissa konteissa - sellaisissa joissa myös laivat tuovat ja vievät tavaraa maasta maahan..joopa joo...

Ehkä joku Puolalainen laivafirma oli vuokrannut vanhat sikakontit halvalla kentälle käyttöön...
Samahan tuo onko lastina sikoja vai ihmisiä, eihän me kovin paljon toisitamme erota :)

Perillä Standstedin kentällä odotti lähes samanlainen kaaos...No tietenkin kenttä oli remontissa jossa se on ollut niin kauan kuin muistan, mutta nyt oli laitettu vähän isompi remppa käyntiin.
Joten kone jäi jonnekin hornan tuuttiin ja me päästtiin kentän sisäisellä junalla suoraan matkalaukkuaulaan.
No joo..oon mä ennenkin mennyt samalla junalla joten ei tuo nyt niin outoa ollut ja eipähän tarvinnut kävellä kymmentä kilsaa matkalaukkujansa raahaten.

Perillä odotti siskoni ja hänen miehensä naama punaisena kun kentän remontin takia autoa ei saanut lähimaillekaan kenttää, vaan se oli noin viiden kilometrin päässä kentän taaimmaisella parkkialueella :) No on sinne sentään lmainen bussikuljetus että eihän tuo mikään katastrofi ollut....hmm...paisti että siinä kiireessä he eivät olleet muistaneet katsoa minkä kirjaimen alla olevalla parkkipaikalla auto oli...samanlaisia hopeanvärisä autoja oli noin kolmetuhatta parkkeerattuna viidentuhannen muun väristen autojen joukkoon...ÄÄÄKKSS..
Löysimme auton yllättävän nopeasti Lontoon mittapuulla laskettuna....

Tuo Standsted on melko pieni kenttä Lontoon mittapuun mukaan katsottuna, mutta kasvanut ihan hurjasti siitä mitä sinne eka kerran lensin.
Onhan tuo nyt paljon Vantaata suurempi kuitenkin.

Lopulta päästiin autoon ja hurautettiin keskustaan jossa tällä kertaa vietettiin aikaa siskoni tyttären uuden burmalaisen kissan vahtina :)
Vanha kissa eli yli 18 vuotta ja suru oli suuri kun se viime kesänä jouduttiin lopettamaan :(
Nyt tilalla on vilkas ja elämäniloinen Steve-kissa <3
Tässä kuvassa vähän pöllämytyneen näköinen kun sai ulkomaan eläviä hoitajikseen :)

Sisareni tyttären talo on Lontoon keskustassa, muutaman sadan metrin päässä on Oxfort Street ja ihan vieressä Hyde Park.
Joten paikka on ihan huippuhieno :)
Alla olevat kuvat otin siskoni tyttären kattoterassilta :)
Hän asuu hauskasti viidessä kerroksessa omasssa talossaan <3

Tuli sitten muutaman päivän aikana käveltyä miljoona kilsaa..niin no jos en nyt sentään ihan liiottelis niin laskin että kävelin noin 25 kilsaa per. päivä...

Olin tällä kertaa matkalla meijän poitsun kanssa, joka huiteli tietenkin omia menojaan eikä sitä paljon näkynyt koko aikana :)

Kerran me törmättiin keskustassa kun Timo oli tulossa Macista pihalle, sillä oli cola-muki kädessä ja se  lykkäs mukin mulle ja sano että pidä tuota sillä välin kun hän käy vessassa...

Kröhm..no meikäläinen seisoi muki kädessä nojaten Macin seinään ja sellanen hieno nainen pysähtyi mun eteeni ja alkoin kaivamaan rahapussiaan...Jumankekka se luuli mua kerjäläiseksi  :) :)

No sitten se katsoi mua tarkemmin ja pyys anteeksi ja lähti kiireesti jatkamaan matkaansa...mä melkein huusin perään että "Entäs se raha!"
Hitsi soikoot kyllä mulle olis muutama punta kelvannut !!!
Ihan eppistä että se ei niitä mulle sitten antanutkaan...  :(

No joo..mietin ihan tosissani että juon poitsun colat pois ja alan kerjäämään jos noin hyvin sais rahaa jo muutaman minuutin seisoskelulla...

Lontoo on muuttunut ihan hetkessä aika paljon...On tullut paljon uusia rakennuksia jotka ovat nyt muodin mukaan lähes kokonaan lasia...Myös tavaratalot ovat muuttuneet.

Jos menee nykyään esim. Harrodsille niin on turha mennä edes sisään ellei satu oleen muutamaa ylimääräsitä miljoonaa tilillä, jumankauta kun tylsän näköinen merkkikäsilaukkukin maksaa enemmän kun meidän talo!!!!!

Enkä tykkää siitä että aseistetut vartijat kyttää kaiken aikaa missä asiakkaat kuljeskelee eikä mitään tavaroita uskalla ees katsoa.
No myönnetään että mä hipelöin kyllä Iisalle sopivia vaatteita lasten osastolla, olis ollut ihana pieni T-paita ja hintakin oli vain jonkin matkaa alle 200 euroa.......
Se tais olla siitä kaikkein halvemmasta päästä mitä löysin...en ikimaailmassa olis kehdannut edes ostaa Harrodsilta niin halpaa T-paitaa.... Nehän olis luullu mua köyhälistöksi      :)


Kun Al Fayed myi Harrodsin muutama vuos sitten niin kaikki tavallisten ihmisten ulottuvissa oleva tavara häipyi hyllyiltä.
Nyt on vain ja ainoastaan mijonääreille tarkoitettua tavaraa.

Olen aikaisemmin ostanut paljonkin tavaraa Harrodislta...mutta en osta enää .....ei ole varaa YHYYYH...

Mutta kyllä kauppa kävi, seurasin miten arabit, venäläiset ja kiinalaiset lähtivät kaupasta kuten meikäläinen S-marketista - pussit pullollaan...Ei todellakaan oo rahapulaa heidän pikku mualimassaan :)

No mulle kelpas halvemmat liikkeet, enkä mä niin kaupungissa välitä ravatakaan, tykkään enemmän puistoista ja sen takia vietinkin paljon aikaa Hyde parkissa ja kävelin siellä olevan pitkän mutta kapean järven ympäri.
Oon ennenkin käynyt Hyde parkissa vaikka kuinka monta kertaa mut en ole ikinä kävellyt järveä ympäri. Se on melkoisen pitkä matka - vaikka järvi on kapea niin se on melko pitkä ja kun ensin ravasin muutaman tunnin kaupungilla ja sitten järvi ympäri niin sain perkeleenmoiset rakot varpaisiini :(

Näillä reissuillani oli yksin matkassa, mä tykkään tutkia paikkoja yksin ja jos eksyn niin aina oon takas osannut :)

Tämän patsaan pyöreää jalustaa kiertävä metallinauha on täynnä ihmisten nimiä...With Love <3

Mä tykkään Lontoon omitusesta rauhallisuudesta, kadulla mennään tukka putkella mutta puistossa on kuin toinen maailma. Ihmiset vaan istuvat tai lenkkeilevät tai nukkuvat nurmikolla. Jos meet nukkuun Hämeenpuistoon niin poliisi on alta aikayksikön herättelemässä tai pultsari tulee möliseen viereen tai joku helvetin ********  varastaa kaiken minkä irti saa...

Mielenkiinnolla odottelin pääseekö joutsen pois solmustaan :)  Pääsihän se - melkoinen akrobaatti :)

Tää jättikoipi on mun ehdoton suosikkini <3 Nuo räpylät tai koivet miksikä noita voi sanoakaan on ihan mahtavat linnun pieneen kokoon verrattuna. Naurettavan näköinen veikko :)

Sadat oravat tekivät ahkerasti työtä ja piilottelivat sapuskaa jonnekin...mistä ne tuskin sitä enää löytää :)

Ihmiset tekivät saippuakuplia ja tuuli vei niitä mennessään. Suurin osa kuplien tekijöistä oli aikuisia ihmisiä ilman lapsia :)

Tällä kauniilla pikku prinsessalla oli hauskaa joutsenien kanssa :)

ETTEI TOTUUS UNOHTUISI. EN HALUA YLEENSÄ KUVATA SOSIAALIPORNOA MUTTA ERO RIKKAIDEN JA KÖYHIEN VÄLILLÄ ON AIVAN VALTAVA.....Rikkaat ulkomaalaiset rakentavat uskomattoman isoja taloja joissa saattavat viettää joskus päivän tai pari Lontoossa ollessaan jos koskaan viitsivät taloa edes valmiiksi asti rakentaa..hmmm..rahanpesua????  ja tämä on sitten se toinen ääripää.

Tosin tiedän että ihan kaikki näistä kodittomista ei oikeasti ole kodittomia, näissä on myös miljonäärejä jotka ovat kyllästyneet oravanpyörään.
Vois olla hyvä joskus itsekin kokeilla....

Lontoo on täynnä miljardöörejä jotka ovat suurimmaksi osaksi arabeja, venäläisiä ja kiinalaisia....
Nykyään venäläiset taitavat olla se rikkain luokka....

Koko ajan aurinko paistoi ja lämmintä oli sellaset +22 - +24 astetta <3
Yhtenä aamuna satoi mutta se oli vaan pieni sadekuuron poikanen joka meni samantien ohitse.

Käytiin me syömässä kaikki yhdessä muutaman kerran, mutta mun siskoni ei nyt pystynyt kävelemään kuin lyhyitä matkoja kerrallaan, joten jätin hänet huilailemaan päivisin ja lähdin omille retkilleni.

Siskoni kun on sellainen hössöttäjä että väsyttää itsensä väkisin jos olen paikalla :)
Nyt oli paras että hän sai levätä aina muutaman tunnin päivällä, illat meni sitten istuessa ja juorutessa <3

Benettonin rappuset. Joka rappu on eri värinen ja toiseen kerrokseen meni useita portaikkoja eri värisävyillä, mä menin tietenkin tyttöjen punaisia portaita :)

Aikas iso heppa....

No joo..Timo huoli mut mukaansa Luonnontieteelliseen museoon..ehkä sen takia että siitäkin sais edes muutaman kuvan Lontoossa, selfieitä tais tulla melkoinen määrä...

Mä olen ihan varma että oon ollut jossain edellisessä elämässäni jääkauden alussa sukupuuttoon kuollut DODO <3 Meissä on niiiiiin paljon samaa...nokasta pyrstöön...

Kyllä mä yritän pitää maailmani niin että se ei suistu pois radaltaan..ainakin siis yritän....

Maapallo sellaisena kuin se oli aikojen alussa ja sisältä on edelleen....Me asutaan hornankattilan päällä ja maankuori on tooooodella ohut....

Itse matka meni oikein hyvin, en tällä kertaa rikkonut kuin suihkuseinän ja jäin vessaan nalkkiin kun lukko jäi käteen..niin ja se kerjäämisjuttu..ihan erikoista että en saanut enempää tuhoa aikaan :)

Koska olen absolutisti niin edes viinan syyksi ei mun kohelluksiani voi ikinä laittaa...  :(

Lontoo on paikka jonne muuttaisin heti ellei hintataso olisi niin järjettömän mahdoton :(
Alle miljoonan ei saa minkäänlaista asuttavaa luukkua.

Sellainen talo jossa vosin ajatella asuvani olis siinä 3-4 miljoonaa...ja se ei siis olis mikään luksustalo vaan kiva pieni talo jossa olis oma pieni piha hyvällä paikalla, ei missään slummissa <3

Katseltiin noita hintoja koska sisareni mies ja tytär ovat molemmat kiinteistöalalla.
He myös tietävät mistä kannattaa ostaa ja mistä ei.
Ja hinnat olis Lontoon alueella todellakin tuota luokkaa..pääseehän toki 10 neliön murjuun vuokralle jonnekin missä on paljon maahanmuutajia muutamalla sadalla punnalla kuussa - mutta mitäs elämistä se sellanen on :(

Kyl mä kuiteskin tahdon sen oman talon....on se sitten missä päin maailmaa hyvänsä <3
Lontoo olis mun paikka, ehkä se että oon asunut siellä tekee sen jotenkin niin mukavan kutsuvaksi, on tosi vaikea ajatella että ei koskaan tule asumaan siellä missä haluaa ja missä oikeesti tuntee olonsa kotoisaksi...Markku ei välttämättä ole samaa mieltä koska ei ole ikinä siellä asunut.

 Viimeisenä päivänä menimme sisareni taloon....en kerro paikan nimiä....mutta tästä ajaa Lontoon keskustaan noin 15 minuuttia.

Täällä on myös mun lempparipuistoni <3

Asiahan on lopilta niin että asutaan me missä tahansa niin tämä eskimoiden lausuma viisaus kertoo kaiken:

           Olkoon iglusi lämmin, lampussasi öljyä ja sydämessäsi rauha.
                            - Eskimoiden sananlasku-