Eletään täysii, mut ilman kiirei..Ei jäädä himaan jumitttaa, joten tehdään mitä huvittaa...

JESS...Vähän mukailtuna Robin ft. Mikael Gabriel ja Uniikki kipale BOOM KAH...
Ei - En TODELLAKAAN ole liian vanha kuunteleen Robinia tai räppiä :)

Joten tästä jatkuu...
Ankkalinnan rakennus-urakka on ollut melkoinen.

Mä olen alkanut sanomaan sitä Ankkalinnaksi vaikka mitään linnaa ei todellakaan olla rakentamassa :)

Vanhasta varastosta kun alkaa nikkaroimaan edes hyvin pienen osan hiukan tiiviimmäksi, niin ensin on uskomaton urakka siivota noin 300 neliön romua täynnä oleva varasto niin että siellä pääsee edes liikkumaan.

Hiirenpaskat pöllys ja suoranainen ihme että me ei olla sairaalassa myyräkuumeen kourissa tai ehkä keuhkoruton tai jonkun muun vastaavan uhreina.
Kyllä keuhkot on täynnä kaikkea - hiirenpaskasta lasivillaan ja kaikkeen siltä väliltä.

Ihan hyvää materiaalia Ankkalinnaan löytyi yllättävän paljon. Vain uudet eristeet piti ostaa ja lämpimälle puolelle valo, sekä pieni seinälämmitin joka pitää tilan juuri plussan puolella kovillakin pakkasilla.
Muutama levy lattiaan ja seinään lämpimälle puolelle jonka neliöt on vain noin 6-7 neliön verran.

Kylmä puoli onkin sitten tosi iso ja siinä on maalattia.
Saatiin ikkunat kaverilta molemille puolille,  kylmälle puolen on pakko laittaa uudet levyt seinään koska vanhoista raoista pääsee ketutkin sisään...Uudet levyt tarkoittaa sitä että kaikki vanhat kaapinovet ym. levyn riekaleet isketään kiinni seinään, mitään uutta ei tarvitse ostaa.

Levyjä ja kaikenlaista muuta sälää löytyy omasta takaa varastosta kyllä :)
Kunhan laittaa ne seiniin niin se on sillä sipuli.
Kiviä pitänee kantaa kivistä tehtyyn kivijalkaan vähän enemmän koska siinäkin on niin isoja koloja että vaikka karhu pääsee talviunille varaston alle.....Se ei ole kivaa jos nallukka kuorsaa nurkassa kun menee ruokkimaan ankkoja...
Kiviä löytyy omasta takaa viereisestä kiviaidasta pilvin pimein ja jos ei löydy niin naapurin pellolta kyllä löytyy :)

Ankat saavat myös koko talven kestävän jouluvalaistuksen koska kylmälle puolen laitetaan kirkkaat LED jouluvalot :)
Mietin pitäiskö ostaa muotoillut..hmm..vaikka lumiukon tai poron malliset...äähh kelvatkoon nyt ihan tavalliset pari 120 lampun LEDin nauhaa...

Ei kai ne perkuleen ankat niin kranttuja ole :)

Manu satutti koipensa kun loikkas tuolille ja tuoli luiskahti parketilla alta pois ja Maukka loikkas alas vähän huonossa asennossa...sitten valitettiin ja klonkattiin niin että oli pakko soittaa eläinlääkärille.

Mauri-Anterolle tapahtui ihmeparannus heti eläinlääkärin odotushuoneessa, kaikki kivut unohtuivat kun siellä oli kuulemma juuri ollut kiimainen narttukoira :(

Halvemmaks olis tullut kun olis vaan käynyt herra Maurin kanssa siellä odotushuoneessa niin ei olis tarvinnut maksaa mitään :(
Sen jälkeen Manu kyllä pari päivää oli erittäin murheellisen näköinen ja makaili, mutta sitten koipi alkoi parenemaan ja herralla on taas vauhti päällä :)

Mun on kuitenkin vahdittava sitä kun se ei saa nyt hyppiä tuolille eikä riehua - joten olen loukussa neljän seinän sisällä APUA!!!!!!!

Kävelyllekin on kyllä ehditty välillä, mutta vähään on jäänyt, en ole ikänäni vissiin kävellyt näin vähän mitä nyt :(  Ei vaan ehdi ja sillä sipuli :(

Tuli niin hiki että oli pakko alkaa riisumaan...ei nyt sentään kaikkia kuiteskaan...Annen perkule kuvaa heti mua kun annan sille hetkeksi kameran...  ;(

Syksyistä peltoa...


Markku ja isot koirat lähtivät Ankkalinnatyömaalle :(

Mä kun olen tällänen omituinen otus niin katselin säätiedotuksia ja mietin että pitäis vissiin ottaa porkkanat, palsternakat, mukulasellerit ja muut vihannekset maasta ylös...

Kun tuli tarpeeksi kylmä (siis ihan helvetin kylmä) niin sitten hyökkäsin heti aamusta hurjassa myrskytuulessa hihattomalla kesämekolla tekemään puutarhahommia.

Myönnettäkööt että tuli vähän vilu mutta en sisällekään enää lähtenyt vaatteita lisäämään.
Kiskoin porkkanoita ja palsternakkkoja ylös nenä jäässä ja sitten vielä pesin niitä ulkona vesiletkun alla jääkylmällä vedellä...no se vesi tuntui paljon lämpimämmältä kuin ilma....
Porkkanoiden ja palsternakkojen varret menee ankkojen suihin joten pesin nekin puhtaiksi mullasta, kun ankat puolessa sekunnissa paskoo niiden päälle ja syö ne sitten hyvällä ruokahalulla....

Porkkanoita on jo syöty pitkin  kesää, että ihan kivasti niitä vielä pakkaseenkin jäi :)
Myös yksi ainoa kesäkurpitsa vielä löytyi vaikka luulin että ei sellasia enää ole yhtään.



Aikaa meni tunnin verran ja sitten jääpuikkona vaapuin sisään saaliini kanssa...
Hiki tuli kun palastelin ja keitin ja pussitin saaliini.
Ja sitten alkoi tuntua siltä että iskee karmea flunssa...eihän mulle ikinä tule flunssaa, sehän olis ihan mahotonta jos juuri nyt tulis kun oon Londoniin lähössä :(

Joten ryntäsin takas ulos kesähame päällä ja kiskoin kaikki mukulasellerini ylös maasta ja samalla nypin loput pavut joita oli melkoisesti.
Ja taas lotrasin kylmän vesihanan kanssa ja pesin ällöjä mukulasellereitä henkeni edestä kamalassa myterissä..

Aikaa meni toinen tunti kun taas vaapuin sisään umpijäässä ja täytyy sanoa että sillä se flunssan alku lähti millä tulikin, ei tietoakaan enää flunssaisesta olosta :)

Hmm..Nää mukalasellerit mua aina ihmetyttää kun saan niistä tosi paljon pakkaseen mutta siitä huolimatta juuria ja muita paskoja jää yhtä paljon kun oli alkuperäisiä sellereitäkin ???
Noissa on ihan sairaan kamala homma - mokomatkin juuriveikot :(
Ja siks toisekseen mä inhoa mukulasellerin makua....

Viimeiset tomaatit toin kypsymään kun pakkasta luvattiin...

Mulla oli neljä maissia kasvamassa ja sain vain kaksi onnetonta maissintähkää :(
Toinen minimaissi ja toinen tavallinen.



Tuo on aina ollut mun käänteinen filosofiani lähes joka asiaan, "Sillä se lähtee mistä se tulikin" :)
Ja uskokaa jos huvittaa mutta näin se pelittää...

On ihan sama jos oltais sikana pelätty myyräkuumetta ja suojattu itsemme kunnolla ja siivouksen jälkeen desinfioitu kätemme, niin ihan varmaan olis iskeny joku pöpö.
Mut kun menee samoilla paskasilla käsillä syömään omenoita puusta ja vähän maastakin niin ei iske mikään tauti.

Nyt kun oikeen uhoan niin huomenna on 42 kuumetta ja vähintään se vanhanajan musta surma....
Yleensä ei kannata uhota mistään asioista, huonosti käy kun niin tekee...

Oliskohan syytä ottaa itekin matokuuri samalla kun annan noille koirille....Suolinkainen ei ole kiva alivuokralainen....   :(   ÖYKS...
Hyvänen aika - ei kai suolinkainen näy tullin läpivalaisussa?????

Toin myös kukkiani turvaan kun oli pari pakkasyötä ja hyvin ne kesti terassilla peiteltynä :)

Ankanpojat on nyt jo emokanaa isompia mutta kana-parka huolehtiin edelleen jälikikasvustaan huolellisesti. Välillä kana jää ankkalauman jalkoihin, mutta on hyvin ylpeä isoista jälkeläisistään :)
Nuo kuvat on monen päivän takaa, ankanpojat on paljon isompia nyt :)
Yritin ottaa kuvat kaikista seitsemästä ankkasesta mutta huonosti kävi, ne liikkuvat niin että ei niistä mitään kuvaa saa, joten noissa yksilökuvissa on vain muutama ankka jotka osaisivat olla vähän rauhallisemmin kädessä, Intialaisilla juoksuankanpoikasille on aina meno päällä :)

Kanaemo on hyvin huolestunut kun poikasia siirretään lastentarhaan ulko-aitaukseen <3

JUUH...IHAN NÖYRÄSTI TÄSSÄ ODOTTELEN...

VOIH - TAAS ROIKOTETAAN.......

PÄÄSTÄ MUT JO POIS SENKIN ISO IHMISROHJAKE !!!! KVAAK!!!!

MÄ TARRAAN SORMEEN KIINNI :(

JAAHAS...MUA KUVATAAN....

PLÄÄH...   !!!

Tää on söpönen, väriensä ansioista jää varmaankin Annelle  <3


Eilen kävin pika-pikaa hakemassa yhden ison Ikea-kassillinen suppilovahveroita mun salaisesta vahveropaikastani noin 40 kilsan päästä :)
Salaisena oli pysynyt ei ollut kukaan käynyt <3

JEEEEE...Hitosti suppiksia <3

Viljo näyttää sitä että se on kyllästynyt :) Viljo on kyllä erittäin harvoin kyllästynyt, uskon että kuva valehtelee  :)

Valppaiden koirien kanssa on turvallista olla metsässä vaikka lähin talo on viiden kilsan päässä..hmm...ehkä Minttu kuuli karhun kulkevan jossain kun on korvat noin luimussa...

Varikset tai naakkojakohan nuo ovat tekevät parviansa ja noita oli ihan sairaan paljon..Tai ehkä ne kyttäs mua :O

Aurinko katosi pilven taa ja metsässä tuli ihan hämärä..ehkä on syytä lähteä kotiinpäin...siis jos saan auton pois surkean metsätien varren pusikosta johon sen parkkeerasin..

Pihassa näkyy että syksy on tullut....

Mutta mä lähden huomenna Lontoon maisemiin hetkeksi aikaa sen mahdollisen suolinkaiseni kanssa.
Toivotaan nyt että se veijari ei näy tullin läpivalaisussa !!!!!!
Luulevat pian että salakuljetan jotain mömmöjä mahassani....

Markku jää koirien kanssa kotiin.
Toivottavasti lauma on vielä hengissä kun joskus palajan suomeen....

Onni on mielentila, asenne, ja jollei sitä opettele ja harjoita tässä hetkessä, sitä ei koskaan koe.
              -Maxwell Maltz-    (ei sentään Maxwell Smart)

Maailma on tehty meitä varten, jokainen tänne jäljen jättää...

Otsikkona Haloo Helsinki ja "Maailma on tehty meitä varten" :)


Nyt on meneillään hiljaiseloa...Outoa on olla tekemättä oikein mitään..
Oon tehnyt hurjasti ruokia pakastimeen hmm...pahan päivän varalle vissiin :)

Ankkojen talvipalatsi mietityttää, se tulee ihan hurjan kalliiksi..missä 13 juoksuankkaa voi talvehtia?
Tilat kyllä löytyy mutta ne on kylmiä tiloja ilman mitään eristystä.

Maksaa maltaita alkaa laittamaan tuulensuojalevyjä ja muita eristyksiä + seinälevyt, noin 50 neliön alueelle, rakentaa uusi sisäkatto ja eristää se  ja tehdä uudet lattiat ja lämmitys-systeemit ym. ym....
Ellei lottovoittoa tule niin ollaan kunnolla kusessa, tai siis ei me vaan ankkojen onnellinen omistaja :(

Selailin tori.fi sivustoja, siellä myydään ja annetaan ilmaiseksi ihan mitä vaan - mutta ei mitään sellaista mitä me tarvittais :(

Elämä seisoo nyt hetken paikoillaan, se ei sovi meikäläiselle sitten niin ollenkaan :(

Leivoin lähes sata mustikkamuffinsia kun en muutakaan keksinyt.
Siivota pitäis mutta siihen helvatun hommaan ei oo kyllä sitten niin yhtään innostusta...nyt taitaa kyllä meikäläinen rypeä jossain syvässä laman kuopassa...

Ehkä tuo ajatus siitä että pitäis pian aloittaa raataminen tekee sen, että en osaa tehdä mitään järkevää....
Mä oottelen ja naputtelen tablettia, oon jo liittynyt vaikka mihin puutarharyhmiin ja valokuvausryhmiin ja tuunausryhmiin ja käsityöryhmiin...enkä oo saanut mitään aikaan, ihailen taitavien ihmisten tekemiä käsitöitä ja kierrätysideoita ja puutarhoja ja tuunauksia ja huokailen että tollasen mäkin teen..Hmm...  ja huokailun tasolle se kuitenkin jää...

Tuo iPad on kyllä melkoinen ajansyöppö...ei mun ole juuri koskaan tullut oltua koneella iltaisin..nyte naputtelen tuota iPadiani kaiken iltaa petin pohjilta...Huvittavinta on että en katsele telkkaria enää juuri ollenkaan vaan katselen samoja telkkarin ohjelmia ipadin kautta :)

Mä oon varmaankin pahasti addiktoitunut bittiavaruuden uskomattomaan maailmaan...

Mutta oon sentään saanut keinuheposen tekeleeni tuunattua kokonaan valmiiksi :)
Oon saanut hiottua lipaston kokonaa (ihan helvetinmoinen homma, kesti kolmisen kuukautta) ja nyt pitää vielä ennen maalausta tehdä viimeinen hyvin hieno hionta..

No joo... enpä tiedä miten ikinä saan lipastoni enää kasaan kun oon joutunut hajottamaan sen kymmeniin osiin...

Toissapäivänä irrotin lipaston takaseinän ja käännän sen toisinpäin koska siitä on mahdotonta saada paksua lakkakerrosta pois ja takaseinän toinen puoli on lakkaamaton joten sehän on ihan valmis pohja maalille :)
Mitä hittoa mä suotta hinkutan hiki ponihännän alla lakkoja pois kun helpommallakin pääsee ..
Oikeastaan mä voisinkin tehdä kokonaan erilaisen lipaston..sellasen erittäin abstraktin version :)

Tuo idea pitääkin laittaa hautumaan tuuhean tukan alle......Lipastoa vois jossain määrin nyt tuunata aivan omanlaisekseen kun se on osissa....
Taidan ottaa mallia jostain Pablo Picasson maalauksesta..vaikka hän ihmisiä enimmäkseen maalasikin mut niistähän vois soveltaa...

Se - huoliiko Anne enää lipastoa mun tuunaukseni jälkeen on sitten ihan eri asia :)

Tää olis aika magee..enpä tiedä myydäänkö se vai otanko uudistettavaksi..

Tässä olis mulle seuraava projekti..... APUA !!!! Osat on vähän levällään siellä sun täällä :(


Kävin myös keräilemässä ihan helvetin painavia koivunrunkoja metsästä.
Kiskoin julmetun pitkiä runkoja kainalossani noin 50 metrin matkan tien varteen kun Markku oksi niitä ...ne on meitin talven lämmityspuut :)
Ihan en kuollut, mutta läheltä taas kerran piti....

Kiskoin kolme tuollaista kasaa tien varteen, huomasin taas että mulla on lihaksia josta en ole ollut tietoinen..

Huomenna pitäis lähteä hirvikärpästen syötiksi keräilemään kavereiden kanssa puolukoita..tai sitten me keräillään niitä hirvikärpäsiä joita on nyt ihan julmetun paljon metsissä.
Nyt vois miettiä niitä tattejakin, sain eilen Merviltä opetusta mistä tunnistaa syötävän tatin..en mä siitä oikeastaan enää mitään muista mutta jos sattuis tuleen mieleen kun nää tatin....
(Kiitos siitä Merville jos sattuu osumaan mun blogiini)  <3

Tai sitten keräilen niitä sappitatteja ja teen niistä maittavan lounaan kunnon mausteiden kera...Ei mun pöperöni muutenkaan niin kovin hyviä ole että kukaan ei varmaan sappitatin makua huomaiskaan :)
Mä oon oppinut erittäin tärkeän asian ruuanlaitosta, jos safkasta tulee ihan pirun pahaa, (kuten meikäläisellä lähes aina tulee) niin heittää hitosti mustapippuria joukkoon, niin mikään muu ei maistu kun se mustapippuri :)

Pääsisinköhän mä telkkariin "Päivin taivaallisen hirvittävät mustapipuri-pöperöt" ohjelman merkeissä..
Onhan siellä ainakin kuusi kertaa päivässä Jamie Oliverin herkulliset pikaruuatkin....
Miks ei voi olla myös huonon safkan valmistamisohjeita?

Pikku-ankat on kasvaneet ihan hurjasti, seitsemän pikku räpyläveikkoa mennä vipeltää sellasta vauhtia että niitä on lähes mahdotonta edes kuvata...
Mä olen monta kertaa yrittänyt saada edes kohtalaisia kuvia niistä mutta täytyy sanoa että tulos on melkoisen heikko sellanen vanhanajan koulu-arvosanalla ehkä 5 miinus............

Ankkalauma on aina tiiviisti yhdessä <3

Maailma on niin ihmeellinen pienten silmissä :)

Nyt mietitään että oliskohan jo ruoka-aika..nää on ihan vietävän ahneita otuksia :)

Ankat juoksivat täpöjä ruokakupin ja vasikupin välillä, kunnon kuvia ei yksinkertaisesti saanut kun noi vipeltäjät on niin älyttömän nopeita <3

Ruoka on pitkin untuvia, nää ei ole kovin siistejä syömäreitä :)

 Täää vaalea on niin söpöinen, se oli keltainen syntyessään :)

Äitikana on huolissaan poikasistaan ja se kävi rypemässä oikein kunnolla ja sitten kiireesti katsomaan "poikasiaan" :) Kana on vähän ränsistyneen näköinen kun on ensin istunut hautomassa munia kuukauden verran ja sitten huolehtinut laumasta omitusia isoja poikasia :) Vieläkin kanaemo meni vauhdilla kanalaan poikasten perässä, se on todella huolehtivainen "äiti" :)

Koskahan kanarouva huomaa että sen poikasilla on kummallinen nokka, räpyläjalat ja onnettoman pienet siiventyngät...

Tää toinen vaalea ankka on hiukan toista tummempi....

Nämä kaksi olivat kovasti huolissaan kun ne siirrettiin viimeiseksi takas kanalan turviin :)

Nooh..asento ehkä on hiukan hankalan oloinen...  :)


Räpyläveikot on päässeet jo vähän ulkoilemaankin, mutta kun niitä ei voi hetkeksikään jättää silmistään kun pihassa kuitenkin liikkuu kissoja ja tuollainen pikku-ankka olis vallan mainio välipala kisulle.
Tosin koirat ja varsinkin Lee vahtii niin tarkkaan ankkoja kuten myös kanoja ja Rambo-kukko on silmä tarkkana kaiken aikaa kanojensa ja hiukan omituisen näköisten "jälkeläistensä" puolesta :)

Rambo-raukalla on töpöpyrstö kun kukon pyydystyksessä viime viikolla sen muutenkin sulkasadosta kärsineestä pyrstöstä putosi se kaikkein komein ja sulka :(
Myös kanat näyttävät kynityiltä ja ankansulkia on ankkatarha täynnä.
Tää syksy on sulkasadon aikaa.

Sulkasato on iskenyt kanoihin ja kukkoon..kovasti töpöhäntäisiltä näyttävät :)

Kunnon pehmeä rypemispaikka on kanoille ja kukolle kovasti mieleinen <3


Käytiin kavereiden kanssa siellä puolukassa ja hirvikärpäsiä on miljoonia liikkeellä, no mua ne ei häiritse kun jostain ihmeen syystä ne vaan ei hyökkää mun kimppuunu juuri koskaan.
Jos tulevatkin niin pudottautuvat samantien pois....
Katselin telkkarista jonkin ohjelman jossa ihan jotkut asiantuntijat miettivät sitä miksi esim. hyttyset, hirvikärpäset ja sen sellaiset hemmetin vihulaiset jättää jotkut ihmiset kokonaan rauhaan.

Muistan aina meidän häämatkan Lappiin pikku Fiatilla teltta takaluukussa, keiteltiin perunamme ym. safkat tien varrella kaasukeittimellä ja Markku hyppi kun heinäsirkka ja huitoi verenhimoisia sääskejä kimpustaan, mua ei häirinnyt mikään ötökkä :)

Hirvikärpäset myös välttää mua jos vaan mahdollista, ehkä oon niin veemäinen että jopa ne pysyy mielummin tiukasti puussa kun loikkaa mun niskaani....Hmm..tai ehkä ne ei ole raadonsyöjiä :(

Kaverit oli varustautuneet näitä idän ihmeitä vastaan "Hirvikärpäs Stop" merkkisellä aineella :)
Joka ainoa hirvikärpänen kymmenen metrin säteellä joka vaan pääs loikkaan niiden niskaan sen myös teki.
Oikeastaan "Hirvikärpäs Stop" on vähän samanlainen kuin esim. Bus Stop tai taksitolppa, siihen vaan kaikki jonoon sikin sokin :)

Vielä kun käveltiin leveää tietä pitkin niin Jorman selkään ja lippalakkiin loikki hirvikärpäsiä tien varrella olevista puista....Tuo aine oli kyllä todellinen hirvikärpästen pysäkki....

Ankkojen talvipaikka on nyt edennyt siihen vaiheeseen että tyhjennettiin yksi huone paskasta...siis ei voitu käsittää miten ihmeessä joku heittää vuosien roinat ja roskat yhteen huoneeseen ja sen jälkeen sulkee koko tilan lähes kattoon asti ulottuvilla seinillä....

Täältä alta löytyi lähes kaikki 100 vuoden roskat :(

Tää iso varasto on tosi hieno...

Kolmen metrin korkeudessa olevalla ikkunalla on pullovalokoima....koskahan ne on sinne laitettu...


No mielenkiintoista oli että löydettiin kaiken paskan ym. roskan joukosta 1914 vuonna syntyneen Paavo...no jääkööt nyt sukunimi sanomatta...paksusuolen röntgenkuvat.
1971 otetuissa kuvissa oli hyvin ärtynyt suoli ym. häikkää....
Joten ainakin siihen aikaan tuo tila oli ollut roskakäytössä kun Paavo oli heittänyt kuvansa hemmetin kuuseen ..vieressä on vanhat paskahuusin reiät joten ehkä Paavo oli pask...eikun siis WC-matkallaan vipannut kuvat viereiseen roskakuiluun ja antanut tulla.......

Tila on siitä hassu että sitä ei oikeastaan ole koskaan edes kunnolla löytynyt kun vasta nyt.
Sinne pääsee kurkistamaan kun kiipeää varaston kattoparrujen päälle tehtyyn tasoon jossa on nuo ikivanhat paskahuussin reiät.
Onneksi huussi muuten hävitetty ja siivottu, alla on ollut kuulemma kilejä talvehtimassa ja tila on siistitty maapohjaiseksi tilaksi jossa on pari oikein siistin näköistä kanihäkkiä.
Tuo paska-roska tila sensijaan on kokonaan näkymättömissä - vaikka on ihan seinän takana....
Ollaanhan me se nähty ja katsottu että siellä näkyy piikkilankaa ym. mutta ei olla koskaan tiedetty että se on vanha roskakuilu jonne on heitelty varmaan kymmenien vuosien roskat.

Tavaroiden alta paljastui todellinen rottien paratiisi vaikka rotat sieltä on lähteneet jo kymmeniä vuosia sitten autuaimmille metsästysmaille.
Rotan paskaa, kaikenlaista roskaa ja silppua ja lasia ym. ym. vietiin kaatikselle kaksi isoa kuormaa.
Pahinta oli lasivillan silput jotka tuntuu vieläkin keuhkoissa.

Jos tuosta paskanmylläämisestä ei saa myyräkuumetta tai keuhkoruttoa niin ei sitten mistään :(

Tilassa oli onneksi maalattia ja sitäkin on varmaan joskus ammoin käytetty eläinten talvipaikkana.
seinän takana on tuo iso avoin ja siisti tila.
Juu...Olispas sieltä löytynytkin jotain oikein arvokasta... vaikkapa esim. jokin kadoksissa ollut Da Vincin maalaus hyvin paketoituna....
No ehkä Paavon paksusuolen rötgenkuvat olivat ihan tarpeeksi arvokasta meikäläisille :(

Kesä jatkuu aina vaan <3



Mulle iski perjantaina ihan yhtäkkiä kamala varmuus että voitan Euro Jackpotissa 60 miljoonaa..
Pyysin Markun hakeen mulle pari riviä ja jumankekka mun aavistukseni piti paikkansa - MÄ VOITIN !!!!!!!!

Vähän yli 5 egeä tuli että tupsahti !!!!

En ole vielä päättänyt mitä rahalla teen...ehkäpä sijoitan sen taas parinkymmenen vuoden kuluttua vaikkapa yhteen lottoriviin tai vastaavaan...
Edellisestä lottorivistäni taitaa olla se parikymmentä vuotta...

Ja se katastrofinpoikanenkin sitten tuli, mitenkäs muuten ...
Annen koirat Toivo 12v. ja Cassu 1. olivat meillä eilen hoidossa kun tytär lähti jonnekin Helsingin lähelle paimentamaan Leen ja Metkun kaa.

Me sitten päätettiin lähteä etsimään syksyn viimeiset mustikat että saan tehtyä vielä muutaman mustikkapiirakan tuoreista mustikoista.

Mentiin tuonne Kurun korpeen missä ollaan oltu kymmeniä kertoja ennekin myös Toivo on ollut mukana - Cassusta en ole varma onko se ehtinyt siellä vielä käymään.

Koska oli neljä koiraa mukana niin eniten olin huolissani juuri Cassusta koska se on tuollainen hörheltäjä, mutta se pysyi hyvin lähettyvillä ja kulki koko ajan Viljon kanssa. Minttu menee aina vähän omia menojaan ja vaeltelee siellä täällä mutta ei koskaan lähde kauas.

Toivo on aina pysynyt lähellä, se on sellanen luotettava koira...tai niinhän me luultiin :(

Markku poimi toisella puolen kalliota ja mä toisella puolen ja seurattiin lähinnä Cassua.
Mä luulin että Toivo on Markun kanssa ja Markku luuli että Toivo on mun kanssa....

Parin tunnin kuluttua huutelin Markulle että onko Toivo siellä kun ei ollenkaan ole mun työnä näkynyt, Markku huuteli että eikös se ole mun kanssani....
No sitten alkoi julmettu Toipparin etsintä :(

Metsät on suuria ja siellä täällä risteilee maanteitä muutamien kilometrien päässä.
Kurun metsissä on nähty susia ja karhuja joten ei siellä yksinäisen vanhan huonokuuloisen koiran ole oikein terveellistä liikkua :(

Mä kiipesin kaikkein korkeimmalle kalliolle mitä siinä lähettyvillä oli ja kiljuin Toivoa sieltä, ääni kuului vissiin Tampereelle asti...ainakin nyt on ääni hukassa lähes kokonaan :(

Markku juoksenteli ympäriinsä ja hukkas välillä puhelimensa mutta onneks mä sieltä ylhäältä kallioltani kuulin puhelimen soivan pusikossa ja äänen perusteella se sitten löytyi..Toivoa ei löytynyt edes äänen perusteella :(

Kello oli jo aika paljon ja pelkäsin että jäädään metsään koko yöksi etsimään kadonnutta Toipparia :(
Ilman sitä me ei oltais metsästä lähdetty vaikka olis tullut yö....
Lopulta Markku lähti ajelemaan autolla ympäriinsä.
Ylöjärvelle tuolta on noin 10 kilsaa ja Kuruntie on vilkkaasti liikennöity joten pelättiin että Toivo olis jäänyt auton alle jos olis sinne lähtenyt.
Metsän läpi pääsee myös tielle kunhan muutaman kilsan osaa suunnistaa oikeaan suuntaan..

Siinä välissä olin ehtinyt soittaa Annelle, Nokian löytöeläintaloon, Etsijäkoirille, Timolle, ja lopulta 020202 käski mun soittaa 112 kun pyysin Nokian tai Tampereen poliisin puhelinnumeroa että sais tietää jos joku on löytänyt tai nähnyt Toivon ja ilmoittanut poliiseille harhailevasta koirasta.

Hullua että poliisilla ei kuulemma ole viikonloppuisin mitään muuta numeroa kuin tuon hätänumero 112, eihän tuo nyt mun mielestäni sellanen asia kuitenkaan ole....
Ei ollut tullut ilmoitusta koirasta poliisillekaan.

Kun oltiin pari tuntia etsitty ja Anne oli tulossa kovaa vauhtia mukaan etsintöhin niin Markku joka ajeli autolla ympäriinsä löysi Toivon jolkuttelemasta kaikessa rauhassa Ylöjärvelle päin maantien reunaa ainakin 6-7 kilsan päässä meidän mustikkapaikasta....

Toivo on aina ollut kovahermoinen otus, se ei vähästä hermostu eikä hätäänny ja se hyppäsikin autoon hyvin sen näköisenä että "Jo oli aikain että tulitte mut hakemaan" :)
Se ei ollut yhtään hermostunut, se oli ihan täysin oma itsensä.

Mä luulen että koska sillä on jo huono kuulo eikä näöstäkään ihan tarkkaan tiedä, niin se oli jotenkin hukannut meidät kaikki näköpiiristään ja aatellut että nyt ne perkeleet sitten jätti mut metsään ja päättänyt että kävelee sitten kotiin kun kerran tuolleen jätetään...
Tai sitten se oli yksinkertaisesti kyllästynyt kun Viljo vielä oli ärhennellyt sille ja yrittänyt sitä leikkimään, Toipparia ei leikit kiinnosta se ei yleensä välitä pätkääkään muista koirista vaikka ne kuinka intoilee sen ympärillä.

Ihme oli että se ei ollut retkellään jäänyt autojen alle eikä kukaan ollut noukkinut sitä maantieltä kyytiin.
Toivo on kohtalaisen iso koira, joten ehkä kukaan ei ollut uskaltanut ottaa sitä mukaansa...Toippari on niin kiltti että sen olis kyllä uskaltanut kuka tahansa ottaa, se ei ole uhka kenellekään.

Tää katoaminen päättyi hyvin, mutta mä olen jo aikaa sitten päättänyt että jos näen vapaana kulkevan koiran tiellä niin yritän ottaa sen kyytiin ja jos se ei onnistu niin ilmoitan siitä poliisille tai lähimpään löytöeläintaloon.
Joku on varmasti todella huolissaan lemmikistään ja etsii sitä hädissään...

Maaseudullahan koirat on usein vapaana ja niitä liikkuu tiellä joten tuo on vähän vaikea tietää mikä on karannut, eksynyt tai muuten vaan liikkeellä oleva koira...
Kyllä maaseudullakin pitäis koirat kuitenkin pitää pois maantieltä ihan niiden oman turvallisuuden takia......

Toivollahan on siru joten Anne olis saanut heti tiedon jos koira olis ollut poliisilla tai löytöeläintalossa.
Ne soittavan sieltä välittömästi omistajalle jos koiralla vaan on siru jolla se tunnistetaan.

No joo mä leivon tässä samassa noita mustikkapiirakoita, pyhitän tän päivän leipomiselle ja siinä samassa saan hyvin naputettua konetta kun leivonnaiset on uunissa :)

Oon tehnyt tätä päivitystä jo monta päivää ja jopa kokonainen yksi päivä alussa oli ihme kyllä hyvinkin hiljainen - mutta siinähän se sitten taas virkistyi ihmeesti :)

Pellot ovat alkaneet vihertää, nää jää ensi vuodeksi heinälle.

Olen osa kaikesta, kuten tunti on osa päivästä.
                    -Epiktetos-