maanantai 24. syyskuuta 2012

Rodos..ja muutakin

Poikettiin Rodoksella ystäväpariskunnan kanssa..hmmm..Mä pikkasen oon aina ollut epäileväinen Kreikkaa kohtaan ja onhan siinä omat ongelmansa, mutta itse matka oli hieno ja oli todella paljon nähtävää ja ihanan lämpimät (lue kuumat) ilmat:)
En siis ikinä ole käynyt aikaisemmin Kreikassa vaikka ihan varta vasten laskin että kaikkiaan olen käynyt parissakymmenessä maassa....

Joo..Siis se Rodos, aivan upea paikka, mahtavan mielenkiintoisia paikkoja, paljon katseltavaa ja mukavat kaverit, mitäs sitä lomalla muuta tarvitseekaan.
Heti ekana päivänä tulimme huomaamaan että Kreikassa neljän tähden hotelli vastaa suomen ehkä noin 1 tähden hotellia...Eihän se itse hotelli mikään ihan kamala ollut, se oli hyvällä paikalla ihan meren rannalla, keskustaan ei ollut matkaa kuin pari kilsaa ja vanhaan kaupunkiin suurinpiirtein saman verran.

Meillä oli ihan kaunis näköala huoneen parvekkeelta, siinä ei ollut mitään valittamista:) Aurinko laski tuon talon taakse mereen ja oli tosi kauniita auringonlaskuja joka ilta:)
UUPPS...kampaus pikkasen kärsii tuulesta....
Toi karvakainalo en sitten ole minä!



Mutta se huone....Me varattiin sellanen vähän "hienompi" Luxus huone joka oli Tsäreborgin esitteen mukaan isompi ja siellä on hierova suihku ym. jotain extraa...Hinta ei ollut kuin nelisenkymmppiä normihuonetta kalliimpi joten mitään ihmeellistä en odottanutkaan. Koska nämä "Luxus-huoneet" on aina kuulemma ylhäällä viidennessä kerroksessa niin ihan jo sen takia halusin varmistaa että en joudu maan tasalle asustamaan.

Olihan se...siis huone..joo...Sellanen pikku koppero jossa oli joskus aikojen alussa ostettu sänky+ kivikova kohtalaisen likaisen näköinen jousipatja ilman petauspatjaa +  vanha kahvinkeitin ja vedenkeitin ja sitten se hierova suihku jota ei kuitenkaan voinut käyttää koska Rodoksen kaupungissa on erittäin alhainen vedenpaine putkistossa joten esim. vessaan ei saa heittää WC-paperia vaan paperit laitetaan sen jälkeen kun pyllykkä on pyyhitty - roskikseen...ÖYKS....

Samalla on ihan selvää että hierova suihku EI voi pelata jos hanasta tulee vettä vaan liruttelemalla. No meillä ei tullut suihkusta vettä edes liruttelemalla vaan pikkasen jostain jalkasuihkun puolelta ihan lattian tasalta. Myös itse suihkukaappi oli ulkoapäin katsottuna sen näköinen että sinne olis pitänyt varustautua hengitys-suojaimilla...mutta sisältä se oli kyllä ihan siisti..ottamatta huomioon sitä että kaikki hierovan suihkun reiät olivat paksun valkoisen kalkin peitossa.....

No me valitettiin siitä että suihkusta ei tule vettä ollenkaan ja huoltomies mies kävi korjaamassa suihkun niin että sieltä pikkasen lirutteli vettä myös itse suihkun puolelta - hierovaa osaa ei tietenkään voinut käyttää.

Toinen ongelma oli ihan hurjasti puhaltava ilmastointi joka tuli parvekkeella olevan lämpöpumpun kautta ja oli säädetty ihan jääkylmälle ja niin lujaa puhaltavaksi että tukka liehui päässä....itse ilmastointi maksoi 25 euroa eikä me haluttu mokomaa puhaltamaan päin näköä kun jo viidessä minuutissa ääni lähti ja oli ihan sairaan karmaiseva veto.
Niskat oli jöntissä viidessätoista minuutissa meillä molemmilla.
Ilmastoinnin olis pitänyt olla pous päältä koska se oli tässä hotellissa maksullinen, mutta jostain syystä se meidän huoneessa oli päällä - kevereitten huoneessa ilmastointi oli pois päältä.
Koska me oltiin viidennessä kerroksessa ja parvekkeen ovesta tuli ihana raikas merituuli niin ilmastointia ei todellakaan tarvinnut koko aikana.

No me eka päivä yritettiin kuitenkin sinnitellä jääkylmässä koska ilmastointia ei ollut mahdollista pienentää tai ottaa pois päältä muuta kun hakemalla respasta ilmastoinnin säädin...siis se joka maksoi 25 euroa...
Oli siis pakko ottaa avainkortti pois paikoiltaan ja huone oli varustettu niin että samalla myös sähköt katkesivat. Eka ilta käveltiin pimeässä eikä voitu katsella telkkaria.

Seuraavana päivänä mentiin respaan ja ne meinas väkisin velottaa meiltä 25 euroa kun me haluttiin ilmastointi POIS päältä !!!!!
Mä selitin että ei kai me nyt siitä makseta että ilmastointi otetaan pois koska itse ilmastointi on maksullinen...
Lopulta taas sama huoltomies tuli sammuttamaan ilmastoinnin ottamalla ensin sulakkeen pois päältä..hmmm...siis en ymmärrä miksi ilmastointia ei voi sammuttaa muuten kun ottamalla sulake pois päältä, on meillä ennen ollut huoneissa aina säädin jolla voi säätää ilmastoinnin moneenkin eri lämpötilaan ja sitten myös pois päältä, tässä se ei ollut mahdollista.
Siks toisekseen lämpöpumppu oli ihan samanlainen kun Annella ja kyllä ainakin sillä on säädin millä saa pumpun pois päältä yhdellä napauksella.

Hmm..mutta me oltiinkin Kreikassa...
Siellä ei mikään ole itsestään selvyys...
Ongemia tuli vastaan roppakaupalla muitakin pelkästään itse hotellin ja hotellihuoneen kanssa mutta olkoot nyt turhat rutinat rutisematta:)))
Joka tapauksessa jos matkustatte Kreikkaan niin varautukaa siihen että siellä ei ole mitään järkevää luokitusta hotelleille ja jopa viiden tähden hotelli voi olla täysin ala-arvoinen.
Hinta ratkaisee, ikinä en enää lähde ns. "halpaan" hotelliin.




Auringonlaskut oli joka ilta aivan huikean hienoja:)



Itse Rodos on kaunis ja Rodos on myös saaren pääkaupungin nimi ja siellä me just oltiin. Myös vanha kaupunki on tosi mielenkiintoinen, vaikka ravintoloiden sisäänheittäjät onkin melkoinen ongelma. Parhaassa tapauksessa viiden eri ravintolan sisäänheittäjät roikkuivat hihassa  kiinni ja hyvä kun hengissä selvis niiden käsittelystä.
Lähes joka ravintolan sisäänheittäjä tunnisti meidät puheesta suomalaisiksi ja niipä sitten he puhuivat meille selvää suomen kieltä..äääkkss...
Yksi tyyppi huuteli perään että "HYVÄ RUOKA - PAREMPI MIELI"  Eikös tää ollut HK.n  tai jonkun muun valmisruokafirman mainos jokin aika sitten:))))






Siis oli IHAN pakko mennä kalatohtorille jalkahoitoon ja täytyy sanoa että kalat hoitivat jalat niin pehmeiksi että oli kun pumpulissa olis kävellyt:)
Älyttömän hauska kokemus ja pikku kalat kutittivat jalkoja aivankuin olis saanut pieniä sähköiskuja.


Me mentiin joka ainut kerta sellaseen paikkaan syömään jossa ei ollut agressiivisia sisäänheittäjiä, niitäkin paikkoja kyllä löytyi.
Vanha kaupunki oli aivan täynnä pikku putiikkeja joissa myydään kaikkea maan ja taivaan väliltä ja joista huudeltiin ja tartuttiin kiinni heti jos vähäkään hiljensi vauhtia..siihen tottuminen vie aikansa.
Sen takia en ostanut yhtään mitään vanhasta kaupungista vaikka pikku liikkeet oli todella mielenkiintoisen näköisiä.
Pariin erehdyin menemään sisään mutta oli pakko lähteä pois kun myyjä kävi päälle ja yritti myydä väkisin vaikka mitä.
En mä tykkää suomessakaan että myyjä on heti hihassa kiinni kun menee sisään liikkeeseen.

No olihan uudella puolen sitten myös suomalainen ravintola jota yritettiin välttää viimeiseen asti...sieltä turkkilainen tai kreikkalainen mies juoksi heti kiinni ja yritti väkisin vetää sisään...mainosti että heillä on makkarasoppaa ja karjalanpiirakoita..JUMANKAUTA en kai mä lähde Kreikkaan syömään makkarasoppaa, sitä mä saan kotonakin....
Näiden kanssa sai oikein taistella että pääsi ohitse kun ne meinsivat väkisin viedä sisään ja sitten kun ei ruoka kelvannut niin ne yrittivät saada meidät sisään juomaan koskenkorvaa tai vodkaa tai olutta tai vaikka mitä hemmetin viinaksia.....

Juotiinhan me parina iltana pari lasillista viiniä ruuan kanssa, mutta kyllähän ravintoloissa hiukan katsottiin ihmetellen kun ruokajuomana meillä oli yleensä aina vesi...en mä mene ulkomaille ryyppäämään.

Kävimme Petaludesin perhoslaaksossa jossa oli miljoonia perhosia ja ihan sairaan korkealle kiivettiin laakson pohjalta katsomaan ylhäällä vuorella olevaa Kalopetran kappelia. Näköalat sieltä oli hienot.
Alastulo otti koville kun piti kulkea vietävän kapeita kivirappusia alas laakson pohjalle asti. Rappusten kiipeäminen ylöspäin on ihan huisin paljon helpompaa kuin alastulo.

Joo...noi kaikki on perhosia....niitä on miljoonia ja välillä ne lehehtavat lentoon yhtenä kirkkaan oranssina pilvenä.

Tollasia rappusia muutama tuhannen niin jo on jalat jöntissä varsinkin alastullessa....

Onnenlantteja perhoslaakson lammikossa:)


Meillä oli auto vuokrattuna ja se tais olla Rodoksen komeimpia autoja, siis autokanta tuolla saarella on ihan kammottavan hirveä ja autot ovat paksun pölyn ja lian peitossa ja suurimmasta osasta puuttu osia sieltä täältä, vain vuokrattavat autot ja Taxit ovat ihan Ok.
Tietty muutamilla rikkailla on parempia autoja mutta valta-osa oli ihan hirvittävässä kunnossa olevia ikivanhoja romuja.
Me saatiin WW Passat ihan kattoluukulla ja kaikilla hienouksilla varustettuna..jo me ajeltiin herroiksi kun kotonakin on vaan vanha Toyotan Verso diesel.

Lindoksen Akropolin raunioille kiivettiin tuhansia portaita joissa osassa ei ollut minkäänlaisia kaiteita, vain kapeat kiviportaat ja sadan metrin pudotus mereen tai kalloin juurella....Myös tuolla ylhäällä oli kohtia jossa ei ollut ollenkaan minkäänlaista kaidetta, alastulo olis ainakin ollut nopea.
Eipä tuonne huonokuntoiset vois mennäkään, se vaatii hyvää tasapainoa ja hyvää kuntoa kiivetä tuhansia portaita 35 asteen helteessä yläs vuorelle linnan raunioita katsomaan.
Huomasin että kyllä kunto on kuitenkin vielä kohallaan kun jaksoin sentään noin korkeallekin kiivetä ilman lisähappea:)))

Tuonne ylös me kiivettiin...hyi helkkari...

Ja kissoja näytti riittävän myös täällä ylhäällä, nämä katit olivat oikein pirtsakan näköisiä ja odottivat turisteilta pikku purtavaa, en katsonut antoivatko rouvat kissoille välipalaa:))

Eihän tuosta ole alas kun muutama sata metriä...suoraan kallioiseen mereen.

Lindos on tosi kaunis valkoinen kaupunki. Näköalat oli huikean hienot täältä ylhäältä...vaikka kyllä se voimille otti siinä helteessä kiivetä noin ylös.


Kyllä kannatti kiivetä siitä ei päässyt mihinkään, ja alastulo oli paljon hankalampaa, mun oli pakko ottaa kengät pois kun laattaportaat oli niin hemmetin liukkaat että jalat lipsuivat kaiken aikaa.
Aattelin kuitenkin selvitä hengissä kotisuomeen...

Käytiin uimassa ihanassa poukamassa jossa vesi oli niin kirkasta että ei yhtään tiennyt kuinka syvää siinä oli kun jalat lakkasivat yltämästä pohjaan.



Myös ikivanhan suuren kaupungin rauniot piti käydä vilasemassa, tämä kaupunki tuhoutui jo 226 ekr. maanjäristykseessä ja nyt sitä kaivetaan esiin pikku hiljaa.
Komealla paikalla se on aikanaan ollut ja raunioita oli ylhäälläkin vaikka kuinka isolla alueella mutta ne olivat vielä kaivamatta esiin...Kreikkalaisella tyylillä kaupunki on kaivettu esiin noin tuhannen vuoden kuluttua....Ellei uusi maanjäristys tuhoa sitä ennen kuin se on saatu pintaan..

Mietin että miten tuolla on aikanaan eletty ja monkälaista porukkaa noilla kapeilla kujilla on kävellyt.

Tän ötiäisen bongasin raunioiden keskeltä  ihan suorastaan pelottavan näköinen pörriäinen....Onneksi ei iskenyt tuota karmaisevaa piikkiään meihin..




Kävimme myös Turkin puolella Marmarkiksessa jonne on 45 minuutin kantosiipialus-matka Rodokselta.
Kyllä täytyy sanoa että Marmaris on ihan hurjan kaunis ja siisti kaupunki, ihan kuin olis astunut toiseen maailmaan Kreikan sotkujen ja ongelmien keskeltä.
Jos koko Turkki on näin vauras ja hyvinhoidettu niin en ihmettele että Rodos jää jalkoihin kun Kreikka kituu talousvaikeuksissa.




Marmariksessa on todella siistiä ja kaunista, mun muovipussini rikkoo tän idyllin:((.




Siis ettei totuus unohtuisi niin Rodoksen kauniiden rantojen ja upeiden nähtävyyksien takana on todellinen Kreikka jonka lepsu politiikka on tuhonnut koko maan ihan hurjan kurjuuden keskelle.

Kun katsellee todellista Rodosta, autioita romahtamaisillaan olevia rakennuksia ja taloja jotka on rakennettu vain puoliksi koska niin kauan kuin talo ei ole valmis ei tarvitse maksaa veroa...siispä tienvasrsilaskennallisesti  noin 70-80% taloista oli rakennettu joko vain puoliksi tai niissä oli pelkkä runko jotka oli varmaankin kaupunkilaisten taloja joita he "rakensivat" maaseudulle...
Suurin osa taloista jotka olivat pelkkiä runkoja olivat pusikon peittämiä joten taloja ei ole koskaan ollut tarkoituskaan tehdä valmiiksi...Kuka hullu sitä nyt veroja maksaa jos voi ilmakin olla...

Syyhän ei ole kreikkalaisten vaan niiden päättäjien jotka ovat nämä ihmeelliset lait laatineet ja nyt kreikkalaiset heräävät todellisuuteen kun maa on täysin vararikossa....Rikkaat ovat vieneet rahansa aikaa sitten muualle, esim. Lontoossa on paljon rikkaita Kreikkalaisia.

Mun alkoi oikeastaan ihan sapettamaan kun näin sen todellisen tilanteen, mikä hitto me ollaan maksamaan niiden velkoja jos he eivät itse pysty eivätkä edes halua hoitaa asioitaan ja maksaa verojaan...
Kreikkalainen ystävällisyys ei paljon auta kun näkee miten siellä todella eletään....

Eli siis aivan upean hieno maa on pilattu. Oli todellla hienoa käydä siellä ja nähdä paljon mielenkiintoisia paikkoja - mutta toista kertaa en mene.
Se roskan määrä mitä oli joka paikassa kertoi paljon, ei turistit viitsi asua roskan keskellä, ei muuten niin kaunis Rodos vedä kauaa turisteja jos asiat ei radikaalisti muutu.

Rodos on myös kissojen paratiisi, suurin osa kissoista on hyväkuntoisen näköisiä mutta myös vähemmän terveen oloisia näkyy siellä täällä....kissoja on ihan joka paikassa. Kissat odottelevat vanhassa kaupungissa pöytien alla ravintolan terasseilla ihmisten pudottamia ruokapaloja ja niitä on viileässä pysäköityjen autojen alla ja nukkumassa puunoksilla ja siis ihan joka paikassa, kissoja ei koskaan ajeta pois mistään joten kyllä kreikkalaiset pitävät eläimistä.
Tätä kisua mun kävi sääliksi, se ei näyttänyt kovin onnelliselta:(
Tää oli kiukkuinen kissamamma, sillä oli varmaan pennut sisällä autiossa talossa.
Omituinen koirankakka keskellä katua, hmmm...
Tämä on jäänyt oman onnensa nojaan jo varmaan kauan sitten...
Tässä talossa asuttiin, alakerta oli hajalla ja sekasotkuinen mutta parvekkeilla näkyi elämää...Talo on lähes keskellä Rodoksen kaupunkia, näitä vastaavia rakennuksia oli satoja, niin kerros kun omakotilatlojakin..


Tän kaiken keskellä vähän ennen kuin bussi tuli hakemaan meitä lentokentälle kävin vielä uimassa ja Markku vaelteli rannalla...olo oli jotenkin haikea, niin älyttömän kaunista ja rumaa ...Rodos on jotenkin omituinen paikka, se lumoaa mutta myös helposti karkoittaa....

Merivesi oli ihanan lämmintä ja olisin voinut uida vaikka monta tuntia kerrallaan..... muuten en ole mikään ranta-ihminen.
Aamuksi kotiin...


No joo - kotiin päästiin ja Siru on hyvässä kunnossa ja iloinen:)
Mulla oli vähän vaikea lähteä matkalle kun saatiin tietää Sirun tilasta muutamaa päivää ennen lähtöä, onneksi Timo ja Manu asuivat täällä sen aikaa ja Minttu sekä Siru viihtyivät vallan mainiosta vaikka me oltiinkin pois:)
Siru ei ole enää tarvinnut kipulääkettä ja se jaksaa juosta metsässä, mitään kovin pitkää lenkkiä en ole sen kanssa mennyt, mutta tuollanen 3 - 4 kilsaa menee vielä hyvin.
Seuraan sitä koko ajan miten se jaksaa ja oon aina lähellä kotia tai autoa että voidaan oikaista jos siltä tuntuu....




Nyt eletään päivä kerrallaan ja ainakin nyt näyttää hyvältä, huomisesta ei kukaan tiedä muutenkaan...

Eilen käytiin pitkällä lenkillä vesisateessa ja tuulessa Annen ja koiralauman kanssa - laumasta puuttui Siru ja Manu, Sirua en viitsinyt enää viedä niin pitkälle lenkille sateessa ja tuulessa ja Mauri-Antero oli Timon kanssa kotonaan.
Lenkiltä tuliaisena oli mahdottomasti suppilovahveroita:)

lauantai 8. syyskuuta 2012

Ero edessä....

Olo on aika haikea, Sirussa todettiin etujalasta alkanut luusyöpä.
Diagnoosi on lähes 100 prosenttinen veriarvojen ym. tutkimusten perusteella....



Sirulla on sentää ikää jo paljon mutta nämä viimeiset ajat on vielä edessä. Nyt eletään päivä kerrallaan ja katsotaan miten Siru pärjää.
Sillä on hyvät kipulääkkeet jos kipu yllättää, onneksi kipuiluja on ollut vain kaksi kertaa ja ne on loppuneet heti kun se on saanut kipulääkkeen.

Muuten Siru sai kipulääkettä joka on tarkoitettu vanhoille koirille jos niillä on nivelkipuja ym. pikku kipuilua, tämä sen takia että Sirun loppuelämä olisi mahdollisimman hyvä ja kivuton.

Sillähän on ollut vähän kankeutta ylös noustessa, kipuja tuskin on muuten kuin normaalia vanhuuden raihnaisuutta. Mutta koska kipulääke ei enää ehdi aiheuttaa mitään ongelmia eikä näytä tekevän mitään sivuvaikutuksia niin annan Sirulle mahdollisuuden niin hyvään elämänlaatuun kun mahdollista näinä viimeisinä viikkoina.

Kun kipulääkkeet eivät enää auta niin Siru nukutetaan välittömästi, en anna sen kärsiä yhtään ylimääräistä kipua.

En halua vielä kirjoittaa Sirusta mitään haikeaa muistokirjoitusta, sen eliniän ennustus oli parista viikosta muutamaan kuukauteen, kun ei tiedetä kuinka agressiivinen syöpä on.

Nyt se elää onnellisen oloisena ja leikkii innolla Manun kanssa ja on aina innokas lähtemään lenkille ja ruoka maittaa hyvin.
Mintun kanssa ne ei ole paljon leikkineetkään, mutta hyviä kavereita ne keskenään on:)
Annan Sirun lenkeillä haistella mahdollisimman paljon eri hajuja, näin se saa iloa elämäänsä ja mahdollisimman "koiramaista" toimintaa.
Lenkit tehdään Sirun ehdoilla silloin kun se on mukana ja ihmeesti Minttu ja Manu on sopeutuneet siihen että enää ei juosta kieli vyön alla vaan kuljetaan pikkuhiljaa ruohonkorsia haistellen silloin kun Siru on mukana..

Käytiin viime viikonloppuna sienessä ja löydettiin ihan sairaan paljon kantarelleja - vaikka mentiikin etsimään suppilovahveroita:)

Näitä löytyi lopulta lähes kaksi ämpärillistä, nää on Annen keräämiä, se keräs kaikki oravaa pienemmät elukatkin mukaan, mä keräsin vähemmän kun perkasin sieniä jonkin verran jo metsässä::))

 Toivo on laitettu ämpäreiden vartijaksi.....



No Siru tietty Hullu-Hipimäisesti löysi taas kerran hirvittävälle lemuavan ihmis-paskan...siis en ymmärrä mistä se niitä aina löytää - ja rypi siinä onnellisena ja haju oli jotain kammottavaa...

Siinä metsässä tehdään parhaillaan metsätöitä ja joku metsätraktorinajaja oli käynyt puun takana number 2.sellaan...ÖYKS:(

Oli ihan toivotonta ajatella että ajettais kotiin lemuava koira auton takaosassa...tai siis koiria oli kaikkiaan seitsemän, Anne oli mukana ja sen lauma tietenkin myös.
Manu oli takapenkillä, sitä ei viitsi laittaa isojen jalkoihin liistautumaan auton takaosaan.

Onneksi vähän matkan päässä oli järvi jonka rannalle pysähdyttiin kun ensin oli ajettu muutama kilsa kammottavassa paskanlemussa ja yritetty hengittää mahdollsimman vähän....
Siihen jorpakkoon Siru sitten laitettiin uimaan ja Anne pesi sitä heinätupolla. Siru oli onnellinen kun sai yksin mulia mukavassa matalassa rannassa ja noutaa keppejä.
Muu lauma kuolasi autossa ja tuijotti ikkunoista että MITÄ HITTOA miks he ei pääse uimaan!

Sirun suurimmat p**kaklimpit turkista poistettiin jo ennen autoon menoa...

(Metku) HEI TYYPIT - JOKU HAISEE TÄÄLLÄ !
(Siru) En se ainakaan minä ole......se on ihan varmaan toi pikku rääpäle...(Lee) Aina mua syytetään..!

JIHUU - Kannatti pyöriä paskassa - pääsin uimaan:))))


Tää keppi on NIIN MAGEE!!!! Tästä mä en luovu edes pesun ajaksi.


Hyi hitto kun pantakin haisee.....

No kotona Siru pääsi sitten oikein kunnon lämpimään shampookylpyyn tuoksuvine hoitoaineineen....


Ehdin myös ennen Sirun diagnoosia tekemään Sirun, Mintun ja Manun kanssa vähän pidemmän lenkin ja Siru jaksoi ihan normaalisti kävellä. Sen punasolut on tosi matalalla ja luuydin ei tuota tarvittavaa määrää valko eikä punasoluja joten veriarvot on miten sattuu....
Tätä en vielä silloin tiennyt mutta eipä näyttänyt Sirukaan tietävän koska juoksi innoissaan pitkin peltoja ja oon tosi iloinen että kävin sen kanssa vielä sen lenkin koska se on Sirun lempparilenkki ollut jo vuosikausien ajan, taitaa olla ihan pennusta lähtien.

Pari kertaa aikoja sitten Siru on juuri sen lenkin varrelta haettu autolla kotiin kun on juossut tassunsa rikkinäiseen kaljapulloon, toisella kertaa lähti iso palanen anturasta...
Nykyään lenkki on rauhallinen eikä lasinpalasia ole enää löytynyt vuosikausiin.

Kävin myös samalla lenkillä tutussa venerannassa uittamassa koirat koska ilma oli silloin +18 asteista ja aurinko paistoi.
Tais olla tän kesän kauneimpia päiviä vaikka olikin jo ihan elokuun loppu.
Annoin koirien juosta pellolla ja kyllä ne juoksivatkin:)

Manulle sattui pikku vahinko...ja mulle myös:((
Keskellä polkua oli puusta pudonnut ampiaispesä ja Siru parka huononäköisenä meni laittamaan sinne nenänsä ja miljoona kiukkuista pörriäistä pörähti lentoon pesän raunioista.
Siru on edelleen erittäin nopea ja lähti kun rusakko makuulta karkuun ilman piston pistoa, samoin Minttu joka oli myös vapaana sai koivet alleen ja juoksi oikein vauhdikkaasti matkoihinsa.
Hmm...sitä kun on tänä kesänä pistänyt jo erinäinen määrä kaikenlaisia pistäviä ja lentäviä otuksia niin se osaa jo varoa ja lähtee karkuun ajoissa.)

Manu parka oli hihnassa ja se jäi koko vihulaislauman keskelle ja sen takapää oli paksunaan ampiaisia (tai mitä mehiläisiä ne nyt sitten olivatkaan)
Manu päästi mahtavan kiljunnan ja mä tietty ryntäsin pelastaan pientä ruttuturpaa niin ne hemmetin pistävät ötiäiset hyökkäs suoraan mun koipiini kiinni.

Niinpä me Manun kanssa loikkerehdittiin karkuun minkä koivistamme päästiin pistojen saattelemana...AI JAI JAI:((((
Myönnetään että sanoin jotain muutakin kun vaan ai jai.......

Manu näytti vähän aikaa murheelliselta ja sen selkää ja takapäähän nousi hetkessä kymmeniä isoja muhkuroita ja mun kinttujani kirveli niin maan perusteellisesti.

Kun vein koirat uimaan niin Manun muhkurat katosivat eikä ne enää sen jälkeen nousseet, ehkä viileä vesi rauhotti pistoskohdat. Mulla kirveli jalkoja jonkin aikaa ihan miehekkäästi, mutta ihan pieniä punaisia pistojälkiä lukuunottamatta mitään sen kummempaa ei koipiini tullut.

Kaipa mehiläisetkin on jo menettäneet myrkkynsä kun on satanut niin hemmetisti....

Joten onhan tässä ollut kaikenlaista, nyt hyvin rauhallista elämää.
Kunhan teen pikku lenkkejä Sirun kanssa ja Manu lenkkeilee rivakammin Timon kanssa ja Minttu saa sitten tehdä niitä pitkiä lenkkejä joko mun tai Markun kanssa.
Minttu on ollut myös mukana Annen treeneissä että saa vähän myös aivojumppaa:)

Sirua en enää halua viedä liian pitkälle lenkille kun tiedän että syöpä on nimenomaaan jalassa.
Se ei kuitenkaan onnu yhtään vaan kulkee tosi kauniisti ja tasaisesti.
Sillä on kuitenkin pari kipeää mottia kainalossa ja jalassa ja niitä se aristaa aika tavalla kun niihin koskee.
Kävelyä ne ei vielä ainakaan haittaa.
Siru myös hyppää sohvalle kuten ennenkin mutta alastullessa huomaan että jalka tuppaa pettämään alta.
Se selvästi varoo sitä enemmän.

Eli nyt eletään päivä kerrallaan ja hetki kerrallaan...toisaalta on hyvä että näitä hyvästejä saa sanoa kaikessa rauhassa......Nyt voidaan käydä kaikessa rauhassa Sirulle rakkaissa paikoissa...vaikka sitten autolla lähelle ja siitä sinne missä Siru on aina viihtynyt.

Kun aika tulee niin se on todella kova paikka, nyt ollaan vielä onnellisesti yhdessä ja nautitaan näistä viimeisistä viikoista tai kuukausista.....Eihän sitä koskaan tiedä vaikka syöpä etenis todella hitaasti eikä aiheuttais sellaisia kipuja vielä pitkään aikaan joita ei voida lääkkeillä hoitaa.

Nyt vaan ollaan ja eletään tätä päivää, surraan ja murehditaan sitten kun se aika tulee.