Huomenna on syyskuu joten täää kesä oli tässä....Tai siis kesää odotellessahan se kesä meni.
Sadetta, sadetta ja vielä kerran sadetta.....Ikkunasta näkyi vaan täys vesisaavi ja nuupahtaneet kosmoskukat....
Pihlajanmarjat on jo näin punaisia..
Ja vettä sataa......On ainakin kasteluvettä, suuri osa kasvattamistani kukista on terassilla katoksen alla:)
Ihan ekana viimekertaisen blogikirjoitukseni kuva-arvoituksen ratkaisu...kuva on otettu meidän terassilla savustuspöntön kyljen heijastumasta.... :))
Tässä uusi kuva-arvoitus, mikähän tää vois olla?
On tullut tehtyä kaikenlaista niin että meni muutama päivä että en käynyt edes sähköpostejani lukemassa...Hotmailissa odotti mukava yllätys kun hoonolla soomenkielellä eräs ihan suomalainen ja vakuutusyhtiö kyseli mun tilinumeroitani kun haluasi kuulemma maksaa mulle jotain...JEEE...paljonkohan olisin saanut jos olisin klikannut liitteen auki ja antanut kyselijälle tilinumeroni....
Näitä samoja viestejä oli kymmenisen kipaletta samassa sähköpostissa...olis pitänyt varmaankin soittaa sinne vakuutusyhtiöön mutta kaipa joku on jo soittanut ja ilmoittanut että heidän nimissään huijataan tilinumeroita, tuskin mä ainoa olin joka tuollasen "hoono soomi" kyselyn sain.
Tuo mun hotmail ei ole mun virallinen sähköpostini, mutta oon huomannut että sinne tulee ihan sikana kummallisia kerjuukirjeitä ym. paskaa jotka kone laittaa suoraan epäilyttäviin posteihin.
Mun viralliseen sähköpostiini gmailiin noita juttuja ei tule ikinä...joten oon aatellut että pitäisköhän koko hotmail laittaa pimeäksi.
Käytin tuota hotmailia yhdistyksen asioihin, mutta nyt kun oon luojan kiitos hypännyt pois koko hemmetin yhdistystoiminnasta niin turhaanpa tuo on tuolla roskapostia keräämässä.
Yhdistyksestämme jäin pois jatkuvan panettelun ja riitojen takia.
Kun tekee yli 10 vuotta työtä ja yrittää parhaansa jäsentemme hyväksi ja paskaa tulee niskaan tietyltä taholta kaiken aikaa, niin jossain vaiheessa tulee mitta täyteen.
Ihmettelin jo kerran ja ihmettelen edelleen miten pari tiettyä ihmistä saa aikaan sen että alunperin jäsenistön etuja ajava hyvä yhdistys menee tilaan, jossa kaikkein tärkein asia on parin kolmen ihmisen toisilleen juhlallisesti luovutettavat himskatin pöytäviirit ja hopeiset ansiomerkit, jäsenistöstä viis.
Sain tietty myös kuulla siitä että lopetin hommat "kuin seinään" .. Myönnetään 10 vuoden haukkumisten ja narinoitten jälkeen päätin lopettaa siihen paikkaan, en tokikaan "kuin seinään" kuten arvoisa tiedotusssihteerimme on ilmoittanut.
Hoidin kyllä työni seuraavan kuukauden loppuun asti ja tein erittäin selvät ohjeet seuraavalle jäsensihteerille miten jäsenrekisteriä hoidetaan.
Autoin myös häntä puhelimitse kaikissa rekisteriin liittyvissä kysymyksissä.
En halunnut jättää seuraavalle vain pelkkää jäsenrekisteriä ilman että hän tietää mitä kaikkea muuta jäsensihteerin työhön kuuluu.
Onhan mulla itsellänikin peiliin katsomista paljonkin - sen myönnän, mutta ainakin olen tehnyt työni jäsentemme parasta ajatellen, en miellyttääkseni ketään yläpuolellani olevaa tai ansiomerkkejä kalastellen..
Sanottavani olen sanonut suoraan, en kenekään selän takana.
Samaisessa yhdistyksessä vuotaa keskustelupalstan nimimerkkien henkilötietoja kenelle kulloinkin, vaikka näistä asioista pitäis olla ehdoton vaitiolovelvollisuus......
Olen valitettavasti kuullut jo kolmelta taholta saman asian.
Yhdistyksen nimeä en sano, en sentään halua sille vaikeuksia koska muutenkin yhdistys on kriisissä kun lähes kaikki entiset aktiivitoimijat ovat joko lopettaneet tai lopettavat työnsä juuri näiden ainaisten pottuiluiden takia.
Yhdistystyössä arvokkaita vapaaehtois-työn tekijöitä pitäisi kannustaa eikä lintata maan rakoon.
Toivotan joka tapauksessa paljon onnea yhdistykselle jonka tulevaisuus valitettavasti näyttää tällä hetkellä synkältä, tekohengityksellä yhdistystä on pidetty pystyssä jo useampia vuosia ja ellei meno muutu niin loppu on hyvin lähellä.
Toivottavasti joku nousee sieltä rivijäsenten joukosta vetämään yhdistystä ja tekee muutakin kun haalii itselleen kunniamerkkejä:)
Toivon, uskon ja tiedän että yhdistyksessä on paljon fiksuja ja osaavia ihmisiä rivijäsenten joukossa.
Heitä todella nyt tarvitaan pelastamaan noin 800 jäsenelle tärkeä yhdistys.
"On parempi jäädä ilman kunnianosoituksia, kuin saada niitä ansiotta"
-MARK TWAIN-
Olen ollut mukana yhdistys ja seuratoiminnassa lähes koko ikäni ja tiedän kyllä oikein hyvin "normaalit" riidat ja rutinat joita jokaisessa yhdistyksissä ja seurassa on.
Meillä jäsenistö on todella mukavaa ja heidän kanssaan on ollut ilo tehdä työtä, ongelmat tulevat ja ovat kymmenen vuotta tulleet vain ja ainoastaan yhdeltä suunnalta.
Huvittavinta on että siellä suunnalla he puukottavat myös toisiaan selkään heti tilausuuden tullen.
En tiedä tietävätkö he mitä toinen tekee ... edessäpäin he ovat mitä parhaimpia ystäviä keskenään ja takanapäin soitellaan ja haukutaan nämä ns."ystävät" puolin ja toisin...
Tuollasia ystäviä kun on, niin ei todellakaan tarvitse vihamiehiä:)))))
"Ystävä on se, joka tietää sinusta kaiken, ja siitä huolimatta pitää sinusta"
-ELBERT HUBBARD-
Hmm...Onneksi mulla on hyvä ystäväpiiri jossa on aivan ihania ihmisiä juuri tuosta yhdistyksestä enkä ole kuullut kenenkään heistä koskaan puhuvan pahaa toisistaan selän takana.
En ymmärrä sellaista "ystävyyttä" jossa pitää itseään pönkittääkseen puhua ystävistään pahaa takanapäin.
Ite oon todella tyytyväinen ratkaisuuni, nyt on ollut aikaa tehdä kaikkea sitä mitä....siis oon ehtinyt tekemään, kiire tuppaa olla joka tapauksessa:))))
Oon taistellut tuon Canonin pokkarini kanssa kun yritän ottaa sillä kuvia, mutta kuvanlaatu on välillä ihan sikahuono ja väliin koko tarkennus katoaa kokonaan ja kuvassa on vaan pelkkää sekasotkua.
Onhan kamera jo vanha ja kostunut moneen kertaan tuolla metsäreissuilla, se on myös saanut kolhuja kun ei aina tahdo pysyä käsissä...
Oon yrittänyt lukea ohjekirjaa mutta ei siellä ole tuollasta vikaa olenkaan.
Kameran tarkennus katoaa ihan kokonaan tai se tarkentaa jonnekin kauas äärettömään itse kohteen ohitse vaikka tarkennus on laitettuna lähimpään kohteeseen....Monet manaukset oon sen kanssa manaillut...tarvis vissiin ostaa uusi pokkari, eihän nuo nyt ihan hirveitä maksa parilla sataa saa jo ihan hyvän "arkikameran".
Se on niin kätevä kun on pieni, tuo mun iso Canonini on niin julmetun suuri ja raskas varsinkin jos siinä on pidempi objektiivi kiinni, pidänkin aika usein vaan lyhyttä pikku putkea siinä, on paljon helpompi kantaa mukana....ja sillon tietty aina näen jotain jossa tarvitsisin sitä piiiitkää putkea:(
Pikkuinen karva-matoinen...
Toi vissiin on kukkakärpänen
Vesisaavissa kelluu höyhen....
No joo....ollaan tehty metsätöitä, Markku katkoi ja mä raahasin pitkiä runkoja monta sataa metriä metsästä tielle peräkärryn viereen.
Viime kesänä metsätyöt oli vielä helppoja kun puut olivat paljon lähempänä tietä, nyt raivataan ihan hemmetin kaukana tiestä ja rungot painaa tänä vuonna paljon enemmän kun on ollut niin sateista.
Vaikka ne ei ole mitään tukkipuita niin pirhanan pitkä runko ON painava ja hankala raahata tiheän risukon läpi peräkärryn viereen.
Käytiin myös katsomassa joko suppilovahverot on pinnassa ja meidän paras suppilovahveropaikka joka on keskellä ei mitään - on raivattu isoilla metsäkoneilla matalaksi:(
Siitä huolimatta saatiin ämpärillinen vaikka koirat talloivat osan ja sienet on vielä aika pieniä.
Niitä on kuitenkin tulossa ihan sairaan paljon, eikä ne näytä välittävän vaikka traktorit onkin myllänneet kesällä metsän lähes sileäksi.
Onneksi puita on jätetty jonkin verran ja ainakin vielä sienisato näyttää lupaavalta.
Hmm...millähän opettais Sirun ja Mintun että ne ei juoksis sienten päällä...ei varmaan mitenkään.
Sitten meillä on koko kesän hyppinyt katolla pieni oravanpoikanen...tai niitähän oli kaksi mutta toinen löytyi kuristuneena jo ennen juhannusta meidän räystäslautojen väliin...mikä oli ihan uskomaton juttu että miten ihmeessä se sinne oli päänsä saanut työnnettyä...
Nää poikaset on varmaankin jääneet orvoiksi hyvin pieninä koska molemmat käyttäytyivät ihan omituisesti.
Nyt tää joka on vielä hengissä asustaa meidän terassilla ja katolla ym. meidän nurkissa...ootan koska se tulee sisään avoimesta ovesta ja painuu suoraan ruokakaapille.....
Se on ihan sekopää...sillä on tapana juosta rymistellä meidän peltikatolla ja sitten se ryntää terassille ja kiipeää tuolien päälle ja tähtää tarkasti - hyppää ja lätkähtää täysillä päin ikkunalasia...sekunnissa se on takas tuolilla ja sama jatkuu vaikka kuinka kauan, se ei vaan usko että ikkunan läpi EI PÄÄSE....
Jaahas mulle on tuotu vähän kivoja pehmikkeitä....tuohon vois vaikka tehdä pesän...
Tästä on hyvä ponnistaa ikkunaan...
(Minttu) Mamma toi orava haluaa sisään!!!!!
No nyt se lähti ja yrittää uudestaan, avatkaan nyt ovi sille että sen ei tartte hyppiä ikkunaa päin....
Minttu istuskelee usein terassilla ja katselee oravan tohuja, silloin kurre ei hypi ikkunaan vaan juoksentelee ympäriinsä ihan kun se haluais leikkiä Mintun kanssa.
Minttu ei ymmärrä orava-leikkiä vaan tuijottaa hievahtamatta vaikka orava olis nenän edessä..pelkäänkin että jos Mintun maltti pettää ja se haukkaa omituisen pikku otuksen kitaansa...ei kai sentään - Minttuhan on kuuluisa siitä että se rakastaa kaikkia eläviä olentoja....niin....aina kiukkuisista kyistä lähtien:(
Onhan se kiva herätä aamuhämärissä siihen kun katolta kuuluu jyminä niinkun juna rymistäis kohti, kun iloinen sekopää-kurre kirmaa aamulenkillään peltikattoa ympäri ainakin sataan kertaan....
Kun vien mattoja tai petivaatteita tuulettumaan terassille niin eikös mokoma otus innostu remuamaan peittojen ja mattojen joukossa...Oravanp**kaa ei matoissa eikä petivaatteissa ole onneksi vielä näkynyt, ehkä orava on siisti eläin???
Miten ihmeessä oravan saa häädettyä pois nurkista silleen kauniisti, en ihan välitä mokomasta jyrsijästä. Kun lintujen ruokinta-aika alkaa niin se mokoma pörröhäntä kantaa kaikki pähkinät ja siemenet poskipuseissaan omaan piiloonsa..niin ainakin sen emä teki.
Keväällä se sitten syö linnunpoikaset pesistään - niin sen emäkin teki:(
Siis jos sen emä on se sama orava joka on tässä pyöriskellyt aikaisemmin.
Nyt sitä ei ole enää näkynyt kevään jälkeen, joten epäilen että sille on käynyt huonosti ja pikku kurret jäi oman onnensa nojaan jo ihan liian varhain:(
Orava ei ihan kuulu mun suosikkeihini noin läheisenä naapurina.
Muuten pikku otus on kovasti veikeä ja söpö, mutta menis nyt hemmetissä tuonne metsään muiden oravien joukkoon.....Ehkä se oppis vähän oravien tavoille kun näkis kavereita:)
Nyt se yrittää epätoivoisesti kotilemmikiksi vaaroja uhmaten..siis koiran kitoja uhmaten...
(Lee) Olen sitä mieltä että oravat on luotu takaa-ajettaviksi.
(Minttu) Huomaatteko että mut on valittu värin perusteella, mä ja parkettilattia sovitaan yhteen:)
Myös yks kipale orava sopis tähän väriin hyvin...saanko mä mamma oman lemmikin .....saanhan?????
(Siru) Voisitko olla häiritsemättä sillä kameralla, mä en tykkää että mua kuvataan salamavalolla kesken makeimpien päikkäreiden:(
Olen erittäin kyllästynyt kameraan...vai vielä oravia sisälle...ja PÖH...
(Manu) Kalasoppa meni jo - mitäs olis jälkkäriksi?
Ei kai vaan kurrepaistia?
(Minttu) Kuvaa nyt sitten, enää ei salama häikäse:)
Ollaan tehty sellasia helppoja lenkkejä nyt kun Siru ei ole vieläkään ihan kunnossa, sen veriarvot on vieläkin päin peetä mutta menossa kylläkin parempaan suuntaan...uusia kokeita otetaan taas muutaman viikon kuluttua.
Syöpä on yksi diagnoosivaihtoehto ja se kyllä pelottaa aika lailla.....
Myös Metku on edelleen hihnan päässä lenkillä, sen sairasloma jatkuu vielä jonkin aikaa.
Senkään takia ei olla nyt tehty mitään pitkiä vaelluksia vaan lenkit on olleet joko täällä lähiympäristössä Sirun, Mintun ja Manun kanssa tai Jumeksessa koko lauman kanssa pikku hiljaa joelle ja takas.
(Toivo) Hohhoijjaa...liian hidas kävely ottaa voimille....
(Siru) MÄ SAAN SEN KEPIN !!!!!!! (Vanha Siru se jaksaa hyppiä veteen kuten nuorenakin, hyppimistä on yritetty rajoittaa mutta MIKÄÄN ei pidättele Hullu-Hipiä jos se vaan näkee kepin...usein se ei enää näe sitä)
Koiralauma laiduntamassa........
Joten vauhti on nyt pakostakin hiljentynyt, Sirun kanssa ei mitään 10 kilsan lenkkejä tuskin enää koskaan uskalla tehdä, Siru on jotenkin niin hauraan oloinen nykyään vaikka se onkin ilonen ja vilkas....mutta kaikki ei ole ihan kohdallaan kuitenkaan, kyllä sen jotenkin siitä näkee:(
Niin kauan kun se on OK eikä sillä ole kipuja niin se saa elää tuossa tuollasta rauhallista ja mukavaa vanhuksen elämää ja olla mukana lenkeillä, mennään nyt vaan sen jaksamisen mukaan.
Minttu ja Manu saavat kyllä tarpeeksi liikuntaa metsässä kun juoksevat vapaana.
Minttu juoksee lenkillä ees taas kun höyryjuna joten ei sen liikunnasta tarvitse huolta kantaa:)
Kuvailin pikkasen pitkästä aikaa, en ole moneen vuoteen kuvannut juuri ollenkaan pihakukkiani.
(enkä paljon muutakaan)
Kaikki kukat on mun itse siemenestä kasvattamiani..vain jalokärhö ja syyshortensia ovat kaupasta ostettuja.
Tässä on hyvin pieni osa tän kesän kukkavalikoimastani:)
Tilasin näitä erikois-siemeniä ja tää on erikoinen petunia, kukat kestää tosi kauan kauniina:)
Päivänhatut on monivuotisia ja kukkivat mulla jo neljättä vuotta, ne on helppo kasvattaa siemenistä ja ne houkuttelevat perhosia pihaan. Varsinkin neitoperhot ja sitruunaperhoset ovat heikkoina tähän kukkaan:)
Neitoperho suorastaan rakastaa auringonhattua..ja saahan tästä myös ihmisille flunssaan tarkoitettua auringonhattu-uutetta.
Tässä sama kukka sitruunaperhosen kera:))
Petunioita tietenkin pitää olla kaikenlaisia ja kaikenvärisiä...samoin kuin globelioitakin, ne on vaan nyt vähän sivu-osassa tässä kuvassa.
Timanttikukat on mun lemppareitani, valitettavasti ne kukkii vaan aurinkoisella säällä mutta sitäkin kirkkaammin ja komeammin - ja ne kestää syksyllä pitkään:)
Pelakuut kasvatan joka vuosi siemenestä, koska en saa niitä kunnolla talvehtimaan.
ÖÖÖhh...siis LED-jouluvalot roikkuu tuossa jo kolmatta vuotta, mitä niitä välillä pois ottaa, ne antaa pimeisiin iltoihin tosi kirkkaan ja iloisen valon, valaisevat paremmin kun meidän pihavalot.
Laitan ne päälle vasta syksymmällä, ei ne sentää koko kesää pala:))
Pieni ötiäinen on klematiksen nupussa, näin pienessä kuvassa se ei kunnolla edes näy mutta isona tää kuva on paljon parempi....
Samettikukat on kiitollisia kasvatettavia, ne kukkii satavarmasti:)
Päivänhatussa on kiva keskusta:)
Clematiksia mulla on montaa eri lajia...tää on Clematis Jacmannii
Kesäleimut on tosi kauniita ja helppoja kasvattaa.
No tää on tietty syyshortensia joka kukkii nyt upeilla valkoisilla kukillaan, mulla on näitä pensaita neljä ja koko piha on nyt valkoisenaan isoja kukkia:)
Ehkä kamera pikkasen valehtelee....ei tää kosmoskukka nyt ihan näin iso sentään ole :)))
Annen pihassa on samanverran kasvattamiani kukkia, mutta tänä vuonna oli myös näitä himskatin tuholaisia mitä luultavasti etanoita tai kaaliperhosen toukkia, mitään ei kuitenkaan ole löytynyt joten kaalien kohtalo on suuri mysteerio....Metsäluteet valloittavat kehäkukat, joten kotieläimissä löytyy...
H**vetin etanat...tai mitä matoja ovatkaan *&%%#€#%%&€&%&
Nää on ainakin metsäluteita - mokomatkin tuholaiset...
Siis millanen Houdini toi Lee on miten hitossa sen jalka on noin...vai kenen jalka tuo on?????
Muissa yhtä aikaa otetuissa kuvissa ei näy ketään Leen vieressä...voisko toi oikeesti olla sen oma jalka?????
(Viljo) Notkea otus toi Lee....
(Metku) Hmm..näyttää aika elastiselta...
(Manu) Mä en oikeen näe kun mun kynsiä leikataan....MITÄ SIELLÄ TAPAHTUU?
(Minttu) Lee siellä näytti voimistelijan taitojaan...(Manu) Jaahas - no ei vois vähempää kiinnostaa...
(Siru) Kyllä mäkin nuorena.....
(Sauli) Viitsisinköhän kiivetä koivuun?...taitaa olla liian rasittavaa....
(Saulilla on karvanlähtö ja se näyttää ihan hoikalta, Anne ajoi tän "Karvisen" karvan furminaattorilla kun hentoa kissankarvaa leijaili joka paikassa:)
Nyt on mustikat ja vatut poimittu ja ootetaan puolukka-aikaa.
Niitä näyttääkin tulevan ihan kiitetävästi, sitten onkin karpalo-aika ja saa rämpiä suolla polviaan myöten vedessä...Niin ja sitten tulee joulu...pitäsi vissiin alkaa miettimään jo joululahjoja....
