Lisää lahonneita lautoja, ja niitä elementtiharkkoja...

Se on Leevi and the Leavingsia parhaimmillaan, "Läpi kiven perse edellä puuhun" ym....  sopii tähän tekstiin justiinsa :)

Nyt kun oon vihdoin kolmen päivän sitkeän suunnittelun ja ompelutyön tuloksena saanut Mauri-Anterolle tehtyä kolme aivan sopivaa bodya jonne saan laitettun vauvojen kertakäyttöisistä vaipanvaihtoalusista ihan Maurin öööhh...alapään muotoon leikatun vaipan niin voisin kyl ihan hurraata huutaa itelleni....HURRAA-HURRAA-HURRAA- Hmm...Kukas muu kissan hännän nostaa ellei kissa itse :)

No mä nukuin ihan täpöjä kun taas rempastiin keskelle pöytää vaatemalliksi...hmmpphh....

                         Toisaalta...mallina oli on ihan kivaa, silloin saa aina namin palkaksi <3



Oli se melkoinen projekti ja muutama prototyyppi päätyi roskikseen.
Hermot oli väliin lähes riekaleina kun aina Maukka aina pissi vaipan ohitse vaikka tein jos jonkinlaisia virityksiä...
Luulis että olis helppo ommella koiralle sopiva body, mutta kyllä tuollanen pieni omituisen muotoinen tykinkuula vaatii kaiken näköiset muotolaskokset ja sen sellaset, kun sen onnettoman vaatteen pitää olla sentilleen sopiva tai se falskaa, tai sitten se on epämukava päällä ja Manuhan ei epämukavasta tykkää.

Se kyllä näyttää heti mitä mieltä on vaatteestaan jos se ei istu prikulleen sopivasti tai kiristää jostain niin Maukkapa istuu ja mököttää..vaikka maailman tappiin :(
Kaks päivää se mökötti kun laitoin sille vauvan vaipan ja se huomasi että sillä todellakin on pöksyissä VAIPPA !!!!!
Mikä karmaiseva huomio...eihän sellainen sovi tuollasen "kovan" mörssärin luonnolle että isketään vauvan vaippa pöksyihin...Härregod...
Manu näytti kyllä selvästi mitä mieltä oli asiasta eikä liikahtanutkaan vaippansa kanssa mihinkään kahteen päivään, vaan mökötti lysähtäneenä paikoilleen ja näytti erittäin loukkaantuneelta  :(

No eihän sellasta voinut katsella vaan oli aloitettava Project runway uudelleen.....
Taas uusi mietintämysssy päähän ja suunnittelemaan että mitäs Helvettiä nyt sitten.....P***LE

Manu kyllä ansaitsee ziljoona kiitosta todella pitkästä pinnastaan, se ei kertaakaan laittanut hanttiin vaikka kiskoin sitä sata kertaa vaatemalliksi kesken makeimpien päikkäreiden.

                                MÄ joudun kestämään NIIN paljon....HUOKAUS....


Jos olisin tehnyt pukua Mintulle niin mun olis pitänyt varmaan tainnuttaa se ennenkuin se olis antanut tuolleen sovittaa vaatetta päälleen :)
Niin ja täysin lötköksi tainnutetun koiran päälle ei olis vaatetta saanut menemään, joten toivon todella että Minttu ei ikinä tule tuollasta pukua tarvitsemaan.

Nyt Manulla on kolme kipaletta sopivia bodyja ja vielä pitäis tehä muutama vähän niinkun "hienompi" kun nuo on tehty mun sekalaisista jätekankaistani ja värit ei todellakaan ole ihan yhteensopivimmasta päästä, eikä tikkauskaan ole parasta mahdollista A-luokkaa   :)

              Mauri-Anteron ei tarvitse vaatteilla koreilla, se on äärettömän kaunis koira muutenkin <3



Bodeja tarvii muutamia kun kuitenkin pitää välillä pestäkin niitä ja Manulla pitäää olla kotona omat ja täällä hoidossa omat, että ei tarvii yhtä kuljetella eestaas....

Bodyyn on pakko ommella munaskujen kohdalle tukevampi, mutta hyvin pehmeä ja joustava kangas ja fleec sopii siihen tarkoitukseen kuin nakutettu <3
Vaippa pysyy paikoillaan kun neuloin sisäpuolelle neljä lenkkiä ja laitan vaippoihin langat josta ne saa kiinni lenkkeihin. Koska tuossa vaipassa ei ole tarraa takana, vaan liukas muovi niin eihän se muuten paikallaan pysy.

Myös siivoushomma oli melkoinen, mulla kun on "työpöytänä" olkkarissa tapetointipöytä joka on ihan mainio näihin ompeluhommiin...mutta kieltämättä vähän hankala...
Oon katsellut Ikeasta ihan kivaa isoa työpöytää jossa on säädettävät jalat, ne saa helposti sopivalle korkeudelle myös seisoen työskennellessä. Kunhan jaksan ja viitsin ja ehdin, niin raivaa työhuoneeni ja ostan sinne tuon Ikean työpöydän.


Sit me tehtiin Annen kansssa neljän päivän vaihtokauppa :)
Minttu ja Viljo muuttivat Jumesniemelle ja vaihdossa Lee tuli tänne meille <3

Leen pitäisi seuraavasta juoksusta lähteä Turun tienoille "sulhasehdokkaan" luokse, eikä se ole koskaan ollut erossa laumastaan joten Lee opetteli täällä tutussa paikassa yksinoloa.
Manu täällä on päivät, mutta se ei haittaa :)

Lee oli alussa hiukan ihmeissään että mitäs nyt kun täällä ei ollut muita koiria.
Se on tietenkin käynyt ja ollut täällä satoja kertoja - ja myös ilman Annea, mutta ei ilman laumaa.

Lee on tänne suomeen tuotu Walesista ja sanonkin sitä Walesin ihmeeksi ja melkoinen ihme se kyllä onkin :)
Lee on äärettömän huomaavainen, ystävällinen ja kohtelias koira, se ei ole pätkääkään bordercolliemaisen honkkeli ja riehuva vaan käyttäytyy aina hyvin.

Siinä missä tää muu pähkähullu lauma rymistää sisään kun pyörremyrsky, lennättää tullessaan  matot seinille, raapii parkettiin syviä kynnenviiltoja ja hyppii päin ihmisiä yrittäen nuolla naaman korvasta korvaan .. öyks......niin Lee tulla sipsuttaa kauniisti sisään, käy ystävällisesti tervehtimässä ja menee omiin hommiinsa leikkimään kauniisti leluilla.....eikä yksikään matto ole mennyt sen takia pois paikaltaan.

                      Hmmm.......Lee sai luvan olla sohvalla...pakkohan sitä mussukkaa oli lelliä  <3

                         Voi ei...tätäkin vielä...mutta ollaan nyt mukana leikissä kun kerran käsketään..

                  Ja tää namilelu on MUN  <3


Hmm..Jättäisinköhän mä ne kaksi hullua paukapäätä Jumesniemelle ja ottaisin Leen meille.... :)
Ei taida onnistua, Anne tulis kyllä kaappamaan Leen takas itselleen hyvin nopeasti ja palauttais ne kaksi remuavaa ja haisevaa karvakasaa tänne :) <3 <3

Onkohan Walesilaiset bortsut jotenkin eriluontoisia kuin nää suomen sukuiset yksilöt...
Lee syntyi ja asui lammas-karsinassa, se ei koskaan pentuna ollut sisällä ennenkuin se noin 14 viikkoisena tuli suomeen.
Sen kasvattaja on tunnettu lammaskoiraharrastaja ja Lee oli tietenkin erittäin hyvin hoidettu ja sosiaalinen vaikka ei sisällä asunutkaan :)

Jo pentuna se oli erilainen kuin nuo muut, se oli todellakin "kohtelias" :)
Siitä tulee varmaan hyvä emo vauvoilleen ja tuo uutta, hyvää verta tänne suomen bortsumaailmaan <3

No joo..se koirista...
Me ollaan vähän kuleksittu metsissä katselemassa minne päin kannattais mennä puolukkaan ja todettu attä aivan sama minne menee, kaikki metsät on täynnä lähes kypsiä puolukoita <3

Syksyn tuntee jo ilmassa selvästi, keltaisia lehtiä on tippunut puista ja ilma tuoksuukin syksylle...

Meillä on ollut astiat mukana metsässä että jos löytyis sieniä tai mustikoita ja pari päivää sitten osuttiin oikein kunnon mustikka-paikkaan.
Siellä on aivan mustanaan mustikoita vaikka varmaan poimijoitakin jäljistä päätellen on siellä käynyt.

Keräiltiin niin paljon kun ehdittiin - ennenkuin taas kerran ukkonen yllätti ja saatiin loikkia kiireesti kippoinemme metsästä autolle kiukkuiset salamat kantapäillä :(
Ihme kun vielä ollaan hengissä...Joka helvatun kerta kun ollaan oltu metsässä niin ukkonen on tullut päälle :(

Mustikat ei enää ole kovin hyviä, ne on vetisiä ja niissä on suuri osa ylikypsiä, sellasia ruman vaaleita :(
Mutta kyllä niistä muutama litra tuli, tuonne kun olis osannut mennä silloin kun oli mustikka-aika parhaimmillaan :(
Jos olis ehtinyt ekana niin sieltä olis varmaan saanut satoja litroja mustikkaa....Niitä oli ollut ihan valtavasti ja paljon oli vieläkin.

Sitten on tää meidän mahtava kanalaprojekti, joka valmistuu pikkuhiljaa eikä kukaan ole vielä telonut itseään sen pahemmin...mikä on suunnaton ihme.

Ööhh..Vähän vinoonhan nuo laudat menee, mutta lopputulos on ihan hyvä, uskokaa vaan :)


Ankat kaakottaa jaloissa ja juoksevat peräkanaa..kolme mustaa edellä ja kolme vaaleaa perässä...
Muuten ne sietävät toisaan jo aika hyvin, lepäävät lähes vierekkäin...ei nyt sentään ihan vielä sikinsokin mutta eroa ei enää ole kymmentä metriä kuten alussa :)
Vielä kuitenkin on selvä ero ankka-jengien välillä...niinhän se vähän on ihmismaailmassakin ei jengiin noin vaan vieraat pääse  :)
Pikkuankoilta on jo suurimmaksi osaksi lähtenyt "takatukka" pois, niin ne pikku otukset kasvaa kovaa vauhtia <3

Kanakoppi valmistuu..niin se valmistuu sitten kun joskus valmistuu...
Täytyy sanoa että meikäläinen ja vasara on hengenvaarallinen yhdistelmä :(
Mutta kun aikansa hutmii minne sattuu niin kyllä ne naulan kannatkin lopulta löytyy :)
En lyönyt peukalooni kuin neljä kertaa <3
Naulattiin Annen kanssa vuorotellen, eikä sekään kyllä mikään ihan Pro tuossa vasaran käsittelyssä ole...

Sade aina väliin on vähän haitannut rakennusprojektia... En oikein tajua että miten on mahollista että kun me viritellään vehkeemme valmiiksi niin tummia pilviä ei taivaalla näy missään, sitten kun aletaan hommiin, niin yhtäkkiä mustat pilvet seilaa taivaalle ja alkaa sataa kaatamalla :(
Eihän siinä muuta voi kun peitellä kamansa ja rynnätä kiireesti sisään.....kahville ja Lidlin kekseille tai jätskille :)
(kaikissa asioissa on AINA myös hyvä puoli, myös sateessa)

Kanalan sisustus-suunitelma on vielä tekemättä ja se on erittäin tärkeä projekti.
Kanakoppi on niin iso että siihen voi majoittaa mukavasti pienen kanalauman kukkoineen <3

Mutta kun pitää miettiä mille seinälle laitetaan munimispaikat ja se minne laitetaan orret niin että lattiatilaa on mahdollisimman paljon ja pitää tehdä taso josta kanaset pääsevät katselemaan ulos ikkunasta...ööhh ...elleivät lehahda aamulla pökkyrässä ikkunaa päin ja lasinsirujen seassa ulos ikkunasta, kun luulevat että sitä kautta pääsee ulos..Pitänee laittaa pleksi lasin päälle koska ikkuna on aika iso ja vanha...

Tää sisustussuunitelman teko on NIIN vaikeaa..vaikka kuinka paljon oon katsellut noita sisustus-ohjelmia...niissä ei oo ikinä ollut kanakopin sisustamista siis MIKSI EI OLE OLLUT ??????

Vois aivan hyvin tehdä ohjelman "NELJÄN TÄHDEN KANAKOPPI" ..Joka Helvetin ohjelmassa on kuitenkin nykyään aina pelkkiä turhia julkkiksia joita myös erheellisesti tähdiksi kutsutaan, niin tähän ohjelmaan vois laittaa vaikkapa...hmm..pitääpä vähän miettiä..

Juu..Martina Aitolehti ja tietenkin Tuksu, ja ilman muuta myös Tauski ja ehkä vielä vähän vauhtia ja erilaista näkökulmaan antamaan BB Nipsu....
Ihan tasan varmaan katselisin kun nuo neljä sisustais kanakopin....Ziisus...

Sitten ne vois pitää lopuksi grillibileet ja grillata maukkaita kanankoipia ja juoda liikaa bisseä ja siideriä......ja sitten ainakin osa porukkaa sammuis nenälleen ankanpaskaan..
Ankoilla on myös uima-allas joten porukka pääsis myös pulahtamaan raikkaaseen veteen, ei hullumpi tapa viettää bileitä...ja katsojia riittäis :)

"Unta jokainen katsoo, kaikki tähtiin kurkottaa,
  kaikki tahtoo mainetta ja elämää helpompaa.
  Moni saakin kartalta paikan ja autot tyylikkäät
  ja kun katsot lehtiin eilisiin, heistä nimet siellä näät"

"Paperitähdet"  - Juice Leskinen-

Kolme pientä ankkaa lähti leikkimään, vuorten taakse kauas pois....

Välillä vähän lastenlaulua :)

Uusia pikku-ankkoja on tullut, ei sentään niitä itsehaudottuja.
Niiden aika on vasta joskus syyskuun alkupuolella.

Nyt oli vähän kiire ottaa muutama tyttöankka,  kun yksi ainoa tyttö päätti muuttaa maakellarin vintille :( Ehkä se kyllästyi poikien lähentelyihin ja päätti vetäytyä välillä omiin oloihinsa.

Juoksuankkoja on tosi vaikea löytää mistään, mutta netissä oli ilmoitus että on myytävänä muutamia vaaleita juoskuankkoja jotka on vielä hyvin nuoria mutta kyllä ne siitä kasvavat  <3

              Katsokaa tytöt miten isoja ja kauniita ankkoja tuolla puolen on... VOIH....

            Päästäkääs nyt mutkin kunnolla katsomaan...Voi miten ihania ne onkaan <3 <3 <3

               Hei meidän on ihan PAKKO päästä tonne noiden isojen luo!!


Nää veijarit ovat tooodella innokkaita :)
Sanoisinko vähän liiankin innokkaita...
Mustat vanhemmat ankanmörjäkkeet kauhistuivat perusteellisesti kun pikkuankat päästettiin poikas-aitauksesta tutustumaan paremmin isoihin ankkoihin.

                   No en mä ihan kovasti sylissä viihdy - mutta olkoot nyt tälllä kertaa.......kvaak...

                          OIH...Tää on kyllä vähän noloa....

No niin-voisitkohan jo ystävällisesti päästää mut meneen, eiköhän mun anatomiani tullut jo tutkittua?

Nyt ymmärrän mitä ihan oikeesti tarkoittaa juoksuankka, kyllä hitto soikoot mustat kaverit ottivat jalat alleen kun pikku-ankat pääsivät samaan aitaukseen :)
Pienet juoksuankat juoksivat mitä pienillä koivillaan pääsivät isojen perässä ja isot täysillä karkuun :)

En saanut yhtäkään kuvaa jossa ankat olis samassa kuvassa, sen verran lujaa isot ankat pötkivät kaakattaen pakoon, ympäri isoa aitausta :)

Hei tytöt me päästiin vapaaksi, nyt äkkiä tutustumaan noihin isoihin mustiin ankkoihin :) JEEE!!!!

                   MITÄ???   Noi pienet rääpäleet on MEIDÄN aitauksessa?????? APUVA!!!

               Nyt karkuun ja pian, noi rääpäleet on ihan KARMEEN PELOTTAVIA !!!!

                Pieni kokous välillä, miten päästään mustien jengiin....Onko kellään hyviä ideoita ?

                             Mars matkaan tytöt....Rohkea rotan syö....


Me rakenneltiin kanakoppia aitauksen sisällä ja ankat mennä vilistivät ympäriinsä peräkanaa senkun lätyskäkoivillaan pääsivät.

Jep..tuo on kyllä ihan suorassa vatupassin mukaan, kamera taitaa vähän vääristää kuvaa :)


Välillä koko mustien ankkojen jengi hävisi kuin kusi lumeeen ja löysin ne kaikki maakellarin vintiltä perimmäisestä nurkasta :)

Me ollaan täällä eikä pois tulla ennekuin noi pikku kaakottajat on häipyneet meidän aitauksesta  :(


Siellä ne hetken aikaa piilottelivat eikä pikku ankat päässeet sinne joten ne majottautuivat kellarin vintin eteen ja alkoivat sukimaan toisaan ja vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä.

Lopulta isot ankat tallustelivat vintiltä ulkoilmaan hyvin ylpeän näköisinä, ehkä ne olivat pitäneet kriisikokouksen ja päättäneet rohkaistua ja näyttää pikku ankoille miten urheita he ovat.

Mä istuin kanalan-raakileen lattiaparrun päälllä ja seurasin ankkojen touhuja. Kamerani olin jo vienyt sisään joten ankkojen taiteilusta en kuvai saanut :(

Isot ankat päättivät näyttää miten urheita he ovat ja näin ekan kerran kun kolmen mustan juoksuankan jengi kiipesi maakellarin katolle...  (juoksuankat on suunnattoman kömpelöitä lintueläimiä)

Siellä ne sitten keikistelivät ja nousivat katon harjalle asti ja pörhistelivät sulkiaan, pikku ankat seurasivat ihaillen alhaalta ja näki että ne oikein huokailivat idoleidensa suurta rohkeutta ja notkeutta....

Me mietittiin että voikohan juoksuankan katkenneen koiven kipsata jos onneton macho-ankka kupsahtaa alas katolta...tultiin siihen tulokseen että tuskin voi.
Lintujen luut ovat onttoja joten katkennut jalka ei taida enää parantua...

Tää maakellarin katto lähtee lähes maasta ja siitä ankat katolle menivät peräkanaa..mutta kun ne eivät pikkuruisilla aivoillaan tajunneet että siitä pääsee myös pois vaikka pitkän maakellarin kattoa on monta metriä lähes kiinni maassa molemmin puolin.
Maakellari on hyvin rakennettu ja katto on toisesta päästä lähelle pari metriä korkea.
Siitä jos ankka alas kupsahtaa niin voi käydä huonosti :(

Ankkoja ei myöskään voinut alkaa pelastaa katolta silloin ne ainakin olisivat paniikissa voineet hypätä alas korkeimmasta päästä.
Joten annettiin ankkojen machoilla ja odotettiin että kaipa ne sieltä itse alas aikanaan pääsevät.

Lopulta koko kolmen kopla hävis reunan ylitse ja hetken aikaa kuului kovaa kaakotusta kun ankat keräilivä luitansa kokoon ja siistivät pudotuksessa sotkeentuneet sulkansa.
Täytyy sano että juoksuankat on kyllä melkoisia tyhjäpäitä - kun yksi putoaa laidan yli niin muut hyppäävät perässä, ihan sama vaikka olis ollut 10 metrin pudotus...

Mun tuli mieleen iki-ihana piirretty filmi Ice Age 1 jossa selvisi miksi kaikki Dodot kuolivat sukupuuttoon, kun yksi dodo hyppäsi muutaman sata metriä korkean jääkauden jään reunalta alas niin kaikki muut seurasivat sitä ja hyppäsivät perässä :O
Näky oli vähän samanlainen - kun eka musta ankka hävis katon reunan ylitse niin loppu jengi heti perässä :)

Tarkistettiin että jengi on hengissä ja hyvissä voimissa ja niin näytti olevan.
Onneksi ne hyppäsivät (tai putosivat) alas matalammasta päästä eivätkä osuneet maakellarin päässä olevaan laudasta tehtyyn tasanteeseen.

Tämä jälkeen ankat suhtautuivat paljon suosiollisemmin pikku-ankkoihin.
Eivätkä nää juniorit enää jahdanneet isoja ankkoja.

Aitaus metsän vieressä on kyllä melkoinen, tuo on upotettu syvälle maahan ja aitaus on kominkertainen. Just tuosta kohtaa kettu kaivoi itsensä vanhan aidan ali ja tappoi yhden tyttöankan :( <3


Kyllä nää pikkuiset ja isot juoksuankkaset vielä kannattaa jonkin aikaa pitää erossa tosistaan silloin kun ei ole kukaan vahtimassa.
Juoksuankka on hyvin kiltti ja lempeä luonteeltaan mutta laumaan sopeutuminen vie aina oman aikansa.

Kana hautoo edelleen 8 juoksuankan munaa, mielenkiinnolla odotetaan mitä tulee tapahtumaan <3
Ainakin yhdelle mustalle urospoikaselle olis jo uusi kotikin tiedossa ja juoksuankoista on kyllä kysyntää varsinkin keväällä..

Eihän noita kaikkia voi itse pitää jos hautominen onnistuu - 14 juoksuankan lauma on melkoisen suuri....

Mulla on ollut mahdottoman paljon ompeluhommia - aina välillä innostun myös siihen vanhaan harrastukseeni :)

Ollaan myös käyty edelleen mustikassa ja oon leiponut valtavia määriä mustikka-muffinseja...

Hmm..noi on jo melkein syöty....


Pihatöitä olis enemmän kun ehtiin tekemään ja se helvetin lipastokin on vielä kesken....
Lupasin että se on valmis tänä kesänä....alkaa kesä kohta loppumaan kesken..
Miten ihmeessä kaiken ehtii tekemään - no ei ainakaan jos istuu naputtelemassa tietsikkaa :)

No kun piti tänään lähteä mustikoita etsimään ja samalla katsomaan hyvcä kantarellipaikka, mutta Timo tarvitsi autoa ja ulkona sataa viiden minuutin välein joten olipa sitten taas hyvää aikaa naputella :)

Nyt alan ompelemaan Manun vaippa-bodya joka on mulle sellanen tuskien taival...miten tuon malliselle koiralle saa sellasen bodyn jossa pysyy vaippa sisällä...side ei tule kysymykseen koska Maukalla on..öööhh..ihen hemmetin isot munat ja pitkä pippeli ja vaikka laitan millasen vaipain niin eikös ne pissitipat tule vaipan vierestä pihalle...

Manun virtsankarkailu on pahentunut ja sille on saatava mukava vaippabody.
Tiedossahan tuo oli jo silloin kun Manun selkä pari-kolme vuotta sitten leikattiin.
Silloin kirugi sanoi että lähes aina uroskoira alkaa kärsimään virtsankarkailusta kun tehdään alaselkään noinkin suuri operaatio mitä Manulle tehtiin :(

On hyviä ja huonoja uutisia - selkä on ihan kunnossa mutta pippeli falskaa :)  :(

Mulla on jo muutama prototyyppi tehtynä noista asuista, mutta mikään ei pelaa hyvin Manun päällä..

Aikanaan Nasu (pikku chihuahua) tarvitsi vaippabodyn kun se suuri ego ei mahtunut pelkästään ulkotiloihin vaan sen piti täällä hoidossa merkata reeviirikseen sohvanpielet ja verhonpäät ym. ym. niin tein sille vaan sellasen joustavan pötkön johon laitoin jalkojen + hännänreiän ja tarrakiinnityksen selkään ja ihan tavallisen naisten terveyssiteen ja se oli sillä sipuli.
Mutta paksukarvainen Chihuhan ON pötkö :) <3 <3
Side pysyi paikallaan ja Nasu nosti onnellisena koipea sohvan reunaan - ja kusta lorotti vaippaansa :)

Mauri-Antero mököttää, sitä ottaa suunnattomasti päähän kun sillä on tuo body ja vaippa ja se tipauttelee silti reunan ohi....HUOKAUS...

Manu on tottunut vaatteisiin, kyse ei ole siitä vaan siitä että Manun koiranarvoa on loukattu kun sillä on pöksyissä VAIPPA !
Se pitää ihan mielellään talvella vaatteita koska sen on kylmä ja sen pitäisi pitää aina viileillä keleillä selkänsä takia vaatteita myös sisällä.
Sillä on pidettykin bodya ja se on ollut ihan onnellinen, mutta nyt se ei todellakaan ole :(

Tuota takkia Manu piti oikein mielellään, tein sen osaksi itse koska bostoninterrierin kropalle sopivia vaatteita ei löydy koiraliikkeistä :(


Mun pitäis keksiä miten saan Mauri-Anteron onnellisena pitämään bodya joka sisältää vaipan...ja miten saan sen onnettoman vaipan toimimaan.
Kokeiltavana on ollut myös Iisan vaipan puolikas ja se pelittikin hyvin..mutta Manu mökötti...

Mun on nyt vaan totutettava Manu siihen että sen on pidettävä vaippabodya ja se saa namia kun se pitää sitä....Siis kunhan ensin saan suunniteltua sellaisen bodyn joka on mukava, hyvin joustava ja josta Manu ei saa kiemurreltua ulos.
Se pääsee joka puvustaan pihalle koska sen niska on paksumpi kuin itse koira niin se luikertelee kauluksesta pihalle vaikka tein sille korkeankin kauluksen..
Nyt on tekeillä hyvin ohut ja pehmeä hyvin joustava body jonka kaulukseen pujotetaan kaulapanta.
Niin ja munaskuitten puolelle tulee Iisan vaipan puolikas....

Onhan se kumma jos tuo ei pelitä...
Ja Manu kyllä tottuu, sen on pakko koska koiran pissan haju ja tippoja ympäri huushollia ei ole ihan kiva juttu :(
Voi Maukka - raukkaa, eihän se sille itse mitään mahda, eikä ollenkaan ymmärrä miksi pitää yhtäkkiä pitää vaippaa, vaikka on ihan sisäsiisti koira  :( <3 <3

Se siitä - mä otan siivet alleni ja lennän Lontooseen muutama viikon kuluttua....
Pakkohan tässä on vähän lomaakin pitää :)

Metsään on tullut jo syys...

Mä sain kuningasidean ja päätin nimetä kaikki blogini jonkun piisin nimellä :)
Voisko enää korninpaa ideaa keksiä.... :O

Pari päivää sitten tehtiin "pikku" urakka ja kannettiin muutama päivä sitten traktorin peräkärryyn keräämämme kivet paikoilleen ankka-aitauksen suojaksi.

                                                    Voi hyvä luoja sentään.....

                                     Kiviä oli peräkärry lähes puolillaan....

Homma oli pikkasen hikinen ja kivet painoivat ihan sairaan saa**nasti.....
Ja kun ne vielä piti kantaa loivaa ylämäkeä niin niiden paino kuusinkertaistui....ainakin ;)

Koira+ ankkalauma tuijotti aidan takana kun me huhkittiin Annen kanssa ihan tosissamme ja kyllä väliin tuntu että sydänkohtaus oli aika lähellä..

Lopulta mä keksi kantaa kiviä pitkän puseroni helmassa ja homma helpottui heti. Kivet ei painaneet juuri mitään kun paino tasaantui mukavasti koko kroppaan...JEE :)
Anne ei ottanut oppia mun ideastani..no sillä on enemmän habaa kun mulla, mä olen vaan heikko vanhus :(
Mä menetin puseroni kun se lopulta ratkesi, mutta mulla on onneksi kotona toinen ihan samanlainen Pitää katoa ostaa sillon kun halvalla saa... :)

Jos hemmetin Kettu Repolainen vielä pääsee jostain aitaukseen niin sillä perkeleellä pitää olla siivet :(

Tuossa on kolminkertainen aita, ensin koko tonttia kiertävä lammas-aita, sitten julmetun paksu koiratarha-verkko, sitten vielä jyrsijäverkko joka on taitettu alhaalta maata vasten niistä paikoista mistä ei päästy kaivamaan aidalle kunnon ojaa.


Aita on osaksi upotettu syvään kaivantoon ja tämä osa jota ei saanut upotettua on melkoista kivikkoa ja siinä on moninkertainen aita ja vähän väliä käännetyn aidan päällä julmetun painava kivi ja sitten paljon keskikokoisia kiviä, joten kaivapa mokoma kapinen elukka siitä ittes läpi...

Huokaus..Oon kyllä sitä mieltä että kyllä kettu voittaa aina vaikka uhoaisin kuinka :(
Mä olen yleensäkin aina väärässä :(

                                                 Siiri vahtii pihaa <3

Sauli -paran saa vähän väliä irrottaa kun se kieputtaa itsensä lampun ympärille :( Kissat viihtyvät hyvin pitkissä juoksuhihnoissaan kun eivät ole koskaan vapaana olleetkaan <3


Oon hinkannut tuota tuunaamistilassa olevaa lipastoani edelleen eikä siitä tuu varmaan koskaan loppua.
Oonhan mä jo ehkä himpun verran voiton puolella mutta en vielä lähelläkään, että voisin alkaa maaalaamaan sitä.

Niin ja yksi kana on taas joukosta poissa - se istuu ahkerasti hautomassa peräti kahdeksaa ankanmunaa eikä käy kun pikaseen syömässä ja sitten kiirehtii takas pesäänsä.
Munat läpivalaistiin ja kaikista kahdeksasta on alkanut kehittymään ankanpoikanen.....Mielenkiinnolla odotetaan että voisko tosiaan Intialaisia juoksuankkoja tuottaa itse kanan avulla. Nuo tuollaiset erikoiset jalostetut ankat eivä itse haudo muniaan.
Niitä tuotetaan hautomoissa mutta joku on saanut myös kanan avulla juoksuankkoja kuoriutumaan - katostaan miten käy tuleeko toivottua perheenlisäsystä <3

Ankka pesulla, se on juuri saanut uuden kodin <3  (toivottavasti tuo ei ole se jonka kettu vei)  :)


Markku on purkanut meidän vanhaa puuliiteriä josta tulee uusi isompi kanala.
Tähän meidän pihaan rakennetaan syksyllä uusi isompi liiteri, jossa olis EHKÄ myös paikka mun taimien koulimiselle...Siis ehkä...

Markku selvisi purkuhommasta hengissä, sai vain kattoparrun päähänsä ja sitten kun kävi sisällä paikattavana ja meni vessapaperista tehty"turbaani" päässä (ettei veri valuis silmiin) takas liiterityömaalle niin paukkas päänsä naulaan....Joopa joo...

Markku on eräänlainen riski itselleen ja on suoranainen ihme että se on vielä hengissä.
Sinä aikana kun ollaan oltu naimisissa se on pudonnut kaivoon lohonneen kannen läpi, pudonnut katolta tikkaiden viimeiseltä pienalta kun tikkaat lahos alta, meinannut polttaa kulottaessaan koko meidän vanhan mökin ja kun liekit oli jo parin metrin korkusia niin ukko vaan tamppaa pellossa ja sammuttelee liekkejä....Lähes joka projekti saa aikaan jonkinsortin katastrofin, en oikeen tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa, ehkä on syytä nauraa koska ukko nyt kuitenkin on vielä kaikissa sielun ja ruumiin voimissa....Tai ainakin jotain sinne päin :)

Eilen käveltiin koiralaumasen kanssa pitkin metsiä ja pellon laitoja ja totesin että syksy on nyt sitten ihan oikeasti tulossa....
Koivuissa on keltaisia lehtiä joita tuuli puhaltelee alas.
Pihlajat on täynnä punaisia marjoja ja niiden lehdet on ruskeat ja kipristyneet.
Polku oli muuttunut taas kävelykelpoiseksi kun isomman heinät ym. oli jo laonneet maahan.
Viljapellot on kauniin keltaisia ja luonto näyttää jo "ylikypsältä".

Tämän yli-kuuman kesän jälkeen inhottava limainen levä on vallannut jopa koirien uimapaikan joka on kuitenkin jonkin verran virtaava joki.
Nyt koirat ei saa mennä jokeen..tai- no niin- ei sais mennä jokeen mutta eikös Minttu ja Viljo siellä räpiköinyt heti kun silmä välttä :(
Joesta nousee inhottavia limanuljaskoita jotka ravistelee vieressä limat suoraan omistaja-raukan päälle :(

Tämä limanuljaska on vissiin jotain ruskolevää tai vastaavaa, ei joki sentään ihan tuollainen ole, tää klönttinuljaska asustaa viime vuonna kaivetussa pikku ojassa pellon ja tien välissä :)


Onhan sitä jo syksyn tuoksu ilmassa, aurinko paistaa hassusti alempaa ja kaikki näyttää kirkkaammalta.

Nyt sataa vettä kaatamalla..koirat nukkuvat jaloissani, eivätkä paljon pihalle pyydä :)

Mulla on villasukat jalassa ja pari puseroa päällekkäin, täällä on KYYYYLMÄ !