Metsään on tullut jo syys...

Mä sain kuningasidean ja päätin nimetä kaikki blogini jonkun piisin nimellä :)
Voisko enää korninpaa ideaa keksiä.... :O

Pari päivää sitten tehtiin "pikku" urakka ja kannettiin muutama päivä sitten traktorin peräkärryyn keräämämme kivet paikoilleen ankka-aitauksen suojaksi.

                                                    Voi hyvä luoja sentään.....

                                     Kiviä oli peräkärry lähes puolillaan....

Homma oli pikkasen hikinen ja kivet painoivat ihan sairaan saa**nasti.....
Ja kun ne vielä piti kantaa loivaa ylämäkeä niin niiden paino kuusinkertaistui....ainakin ;)

Koira+ ankkalauma tuijotti aidan takana kun me huhkittiin Annen kanssa ihan tosissamme ja kyllä väliin tuntu että sydänkohtaus oli aika lähellä..

Lopulta mä keksi kantaa kiviä pitkän puseroni helmassa ja homma helpottui heti. Kivet ei painaneet juuri mitään kun paino tasaantui mukavasti koko kroppaan...JEE :)
Anne ei ottanut oppia mun ideastani..no sillä on enemmän habaa kun mulla, mä olen vaan heikko vanhus :(
Mä menetin puseroni kun se lopulta ratkesi, mutta mulla on onneksi kotona toinen ihan samanlainen Pitää katoa ostaa sillon kun halvalla saa... :)

Jos hemmetin Kettu Repolainen vielä pääsee jostain aitaukseen niin sillä perkeleellä pitää olla siivet :(

Tuossa on kolminkertainen aita, ensin koko tonttia kiertävä lammas-aita, sitten julmetun paksu koiratarha-verkko, sitten vielä jyrsijäverkko joka on taitettu alhaalta maata vasten niistä paikoista mistä ei päästy kaivamaan aidalle kunnon ojaa.


Aita on osaksi upotettu syvään kaivantoon ja tämä osa jota ei saanut upotettua on melkoista kivikkoa ja siinä on moninkertainen aita ja vähän väliä käännetyn aidan päällä julmetun painava kivi ja sitten paljon keskikokoisia kiviä, joten kaivapa mokoma kapinen elukka siitä ittes läpi...

Huokaus..Oon kyllä sitä mieltä että kyllä kettu voittaa aina vaikka uhoaisin kuinka :(
Mä olen yleensäkin aina väärässä :(

                                                 Siiri vahtii pihaa <3

Sauli -paran saa vähän väliä irrottaa kun se kieputtaa itsensä lampun ympärille :( Kissat viihtyvät hyvin pitkissä juoksuhihnoissaan kun eivät ole koskaan vapaana olleetkaan <3


Oon hinkannut tuota tuunaamistilassa olevaa lipastoani edelleen eikä siitä tuu varmaan koskaan loppua.
Oonhan mä jo ehkä himpun verran voiton puolella mutta en vielä lähelläkään, että voisin alkaa maaalaamaan sitä.

Niin ja yksi kana on taas joukosta poissa - se istuu ahkerasti hautomassa peräti kahdeksaa ankanmunaa eikä käy kun pikaseen syömässä ja sitten kiirehtii takas pesäänsä.
Munat läpivalaistiin ja kaikista kahdeksasta on alkanut kehittymään ankanpoikanen.....Mielenkiinnolla odotetaan että voisko tosiaan Intialaisia juoksuankkoja tuottaa itse kanan avulla. Nuo tuollaiset erikoiset jalostetut ankat eivä itse haudo muniaan.
Niitä tuotetaan hautomoissa mutta joku on saanut myös kanan avulla juoksuankkoja kuoriutumaan - katostaan miten käy tuleeko toivottua perheenlisäsystä <3

Ankka pesulla, se on juuri saanut uuden kodin <3  (toivottavasti tuo ei ole se jonka kettu vei)  :)


Markku on purkanut meidän vanhaa puuliiteriä josta tulee uusi isompi kanala.
Tähän meidän pihaan rakennetaan syksyllä uusi isompi liiteri, jossa olis EHKÄ myös paikka mun taimien koulimiselle...Siis ehkä...

Markku selvisi purkuhommasta hengissä, sai vain kattoparrun päähänsä ja sitten kun kävi sisällä paikattavana ja meni vessapaperista tehty"turbaani" päässä (ettei veri valuis silmiin) takas liiterityömaalle niin paukkas päänsä naulaan....Joopa joo...

Markku on eräänlainen riski itselleen ja on suoranainen ihme että se on vielä hengissä.
Sinä aikana kun ollaan oltu naimisissa se on pudonnut kaivoon lohonneen kannen läpi, pudonnut katolta tikkaiden viimeiseltä pienalta kun tikkaat lahos alta, meinannut polttaa kulottaessaan koko meidän vanhan mökin ja kun liekit oli jo parin metrin korkusia niin ukko vaan tamppaa pellossa ja sammuttelee liekkejä....Lähes joka projekti saa aikaan jonkinsortin katastrofin, en oikeen tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa, ehkä on syytä nauraa koska ukko nyt kuitenkin on vielä kaikissa sielun ja ruumiin voimissa....Tai ainakin jotain sinne päin :)

Eilen käveltiin koiralaumasen kanssa pitkin metsiä ja pellon laitoja ja totesin että syksy on nyt sitten ihan oikeasti tulossa....
Koivuissa on keltaisia lehtiä joita tuuli puhaltelee alas.
Pihlajat on täynnä punaisia marjoja ja niiden lehdet on ruskeat ja kipristyneet.
Polku oli muuttunut taas kävelykelpoiseksi kun isomman heinät ym. oli jo laonneet maahan.
Viljapellot on kauniin keltaisia ja luonto näyttää jo "ylikypsältä".

Tämän yli-kuuman kesän jälkeen inhottava limainen levä on vallannut jopa koirien uimapaikan joka on kuitenkin jonkin verran virtaava joki.
Nyt koirat ei saa mennä jokeen..tai- no niin- ei sais mennä jokeen mutta eikös Minttu ja Viljo siellä räpiköinyt heti kun silmä välttä :(
Joesta nousee inhottavia limanuljaskoita jotka ravistelee vieressä limat suoraan omistaja-raukan päälle :(

Tämä limanuljaska on vissiin jotain ruskolevää tai vastaavaa, ei joki sentään ihan tuollainen ole, tää klönttinuljaska asustaa viime vuonna kaivetussa pikku ojassa pellon ja tien välissä :)


Onhan sitä jo syksyn tuoksu ilmassa, aurinko paistaa hassusti alempaa ja kaikki näyttää kirkkaammalta.

Nyt sataa vettä kaatamalla..koirat nukkuvat jaloissani, eivätkä paljon pihalle pyydä :)

Mulla on villasukat jalassa ja pari puseroa päällekkäin, täällä on KYYYYLMÄ !