Uusia pikku-ankkoja on tullut, ei sentään niitä itsehaudottuja.
Niiden aika on vasta joskus syyskuun alkupuolella.
Nyt oli vähän kiire ottaa muutama tyttöankka, kun yksi ainoa tyttö päätti muuttaa maakellarin vintille :( Ehkä se kyllästyi poikien lähentelyihin ja päätti vetäytyä välillä omiin oloihinsa.
Juoksuankkoja on tosi vaikea löytää mistään, mutta netissä oli ilmoitus että on myytävänä muutamia vaaleita juoskuankkoja jotka on vielä hyvin nuoria mutta kyllä ne siitä kasvavat <3
Nää veijarit ovat tooodella innokkaita :)
Sanoisinko vähän liiankin innokkaita...
Mustat vanhemmat ankanmörjäkkeet kauhistuivat perusteellisesti kun pikkuankat päästettiin poikas-aitauksesta tutustumaan paremmin isoihin ankkoihin.
No niin-voisitkohan jo ystävällisesti päästää mut meneen, eiköhän mun anatomiani tullut jo tutkittua?Nyt ymmärrän mitä ihan oikeesti tarkoittaa juoksuankka, kyllä hitto soikoot mustat kaverit ottivat jalat alleen kun pikku-ankat pääsivät samaan aitaukseen :)
Pienet juoksuankat juoksivat mitä pienillä koivillaan pääsivät isojen perässä ja isot täysillä karkuun :)
En saanut yhtäkään kuvaa jossa ankat olis samassa kuvassa, sen verran lujaa isot ankat pötkivät kaakattaen pakoon, ympäri isoa aitausta :)
Me rakenneltiin kanakoppia aitauksen sisällä ja ankat mennä vilistivät ympäriinsä peräkanaa senkun lätyskäkoivillaan pääsivät.
Välillä koko mustien ankkojen jengi hävisi kuin kusi lumeeen ja löysin ne kaikki maakellarin vintiltä perimmäisestä nurkasta :)
Siellä ne hetken aikaa piilottelivat eikä pikku ankat päässeet sinne joten ne majottautuivat kellarin vintin eteen ja alkoivat sukimaan toisaan ja vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä.
Lopulta isot ankat tallustelivat vintiltä ulkoilmaan hyvin ylpeän näköisinä, ehkä ne olivat pitäneet kriisikokouksen ja päättäneet rohkaistua ja näyttää pikku ankoille miten urheita he ovat.
Mä istuin kanalan-raakileen lattiaparrun päälllä ja seurasin ankkojen touhuja. Kamerani olin jo vienyt sisään joten ankkojen taiteilusta en kuvai saanut :(
Isot ankat päättivät näyttää miten urheita he ovat ja näin ekan kerran kun kolmen mustan juoksuankan jengi kiipesi maakellarin katolle... (juoksuankat on suunnattoman kömpelöitä lintueläimiä)
Siellä ne sitten keikistelivät ja nousivat katon harjalle asti ja pörhistelivät sulkiaan, pikku ankat seurasivat ihaillen alhaalta ja näki että ne oikein huokailivat idoleidensa suurta rohkeutta ja notkeutta....
Me mietittiin että voikohan juoksuankan katkenneen koiven kipsata jos onneton macho-ankka kupsahtaa alas katolta...tultiin siihen tulokseen että tuskin voi.
Lintujen luut ovat onttoja joten katkennut jalka ei taida enää parantua...
Tää maakellarin katto lähtee lähes maasta ja siitä ankat katolle menivät peräkanaa..mutta kun ne eivät pikkuruisilla aivoillaan tajunneet että siitä pääsee myös pois vaikka pitkän maakellarin kattoa on monta metriä lähes kiinni maassa molemmin puolin.
Maakellari on hyvin rakennettu ja katto on toisesta päästä lähelle pari metriä korkea.
Siitä jos ankka alas kupsahtaa niin voi käydä huonosti :(
Ankkoja ei myöskään voinut alkaa pelastaa katolta silloin ne ainakin olisivat paniikissa voineet hypätä alas korkeimmasta päästä.
Joten annettiin ankkojen machoilla ja odotettiin että kaipa ne sieltä itse alas aikanaan pääsevät.
Lopulta koko kolmen kopla hävis reunan ylitse ja hetken aikaa kuului kovaa kaakotusta kun ankat keräilivä luitansa kokoon ja siistivät pudotuksessa sotkeentuneet sulkansa.
Täytyy sano että juoksuankat on kyllä melkoisia tyhjäpäitä - kun yksi putoaa laidan yli niin muut hyppäävät perässä, ihan sama vaikka olis ollut 10 metrin pudotus...
Mun tuli mieleen iki-ihana piirretty filmi Ice Age 1 jossa selvisi miksi kaikki Dodot kuolivat sukupuuttoon, kun yksi dodo hyppäsi muutaman sata metriä korkean jääkauden jään reunalta alas niin kaikki muut seurasivat sitä ja hyppäsivät perässä :O
Näky oli vähän samanlainen - kun eka musta ankka hävis katon reunan ylitse niin loppu jengi heti perässä :)
Tarkistettiin että jengi on hengissä ja hyvissä voimissa ja niin näytti olevan.
Onneksi ne hyppäsivät (tai putosivat) alas matalammasta päästä eivätkä osuneet maakellarin päässä olevaan laudasta tehtyyn tasanteeseen.
Tämä jälkeen ankat suhtautuivat paljon suosiollisemmin pikku-ankkoihin.
Eivätkä nää juniorit enää jahdanneet isoja ankkoja.
Kyllä nää pikkuiset ja isot juoksuankkaset vielä kannattaa jonkin aikaa pitää erossa tosistaan silloin kun ei ole kukaan vahtimassa.
Juoksuankka on hyvin kiltti ja lempeä luonteeltaan mutta laumaan sopeutuminen vie aina oman aikansa.
Kana hautoo edelleen 8 juoksuankan munaa, mielenkiinnolla odotetaan mitä tulee tapahtumaan <3
Ainakin yhdelle mustalle urospoikaselle olis jo uusi kotikin tiedossa ja juoksuankoista on kyllä kysyntää varsinkin keväällä..
Eihän noita kaikkia voi itse pitää jos hautominen onnistuu - 14 juoksuankan lauma on melkoisen suuri....
Mulla on ollut mahdottoman paljon ompeluhommia - aina välillä innostun myös siihen vanhaan harrastukseeni :)
Ollaan myös käyty edelleen mustikassa ja oon leiponut valtavia määriä mustikka-muffinseja...
Pihatöitä olis enemmän kun ehtiin tekemään ja se helvetin lipastokin on vielä kesken....
Lupasin että se on valmis tänä kesänä....alkaa kesä kohta loppumaan kesken..
Miten ihmeessä kaiken ehtii tekemään - no ei ainakaan jos istuu naputtelemassa tietsikkaa :)
No kun piti tänään lähteä mustikoita etsimään ja samalla katsomaan hyvcä kantarellipaikka, mutta Timo tarvitsi autoa ja ulkona sataa viiden minuutin välein joten olipa sitten taas hyvää aikaa naputella :)
Nyt alan ompelemaan Manun vaippa-bodya joka on mulle sellanen tuskien taival...miten tuon malliselle koiralle saa sellasen bodyn jossa pysyy vaippa sisällä...side ei tule kysymykseen koska Maukalla on..öööhh..ihen hemmetin isot munat ja pitkä pippeli ja vaikka laitan millasen vaipain niin eikös ne pissitipat tule vaipan vierestä pihalle...
Manun virtsankarkailu on pahentunut ja sille on saatava mukava vaippabody.
Tiedossahan tuo oli jo silloin kun Manun selkä pari-kolme vuotta sitten leikattiin.
Silloin kirugi sanoi että lähes aina uroskoira alkaa kärsimään virtsankarkailusta kun tehdään alaselkään noinkin suuri operaatio mitä Manulle tehtiin :(
On hyviä ja huonoja uutisia - selkä on ihan kunnossa mutta pippeli falskaa :) :(
Mulla on jo muutama prototyyppi tehtynä noista asuista, mutta mikään ei pelaa hyvin Manun päällä..
Aikanaan Nasu (pikku chihuahua) tarvitsi vaippabodyn kun se suuri ego ei mahtunut pelkästään ulkotiloihin vaan sen piti täällä hoidossa merkata reeviirikseen sohvanpielet ja verhonpäät ym. ym. niin tein sille vaan sellasen joustavan pötkön johon laitoin jalkojen + hännänreiän ja tarrakiinnityksen selkään ja ihan tavallisen naisten terveyssiteen ja se oli sillä sipuli.
Mutta paksukarvainen Chihuhan ON pötkö :) <3 <3
Side pysyi paikallaan ja Nasu nosti onnellisena koipea sohvan reunaan - ja kusta lorotti vaippaansa :)
Mauri-Antero mököttää, sitä ottaa suunnattomasti päähän kun sillä on tuo body ja vaippa ja se tipauttelee silti reunan ohi....HUOKAUS...
Manu on tottunut vaatteisiin, kyse ei ole siitä vaan siitä että Manun koiranarvoa on loukattu kun sillä on pöksyissä VAIPPA !
Se pitää ihan mielellään talvella vaatteita koska sen on kylmä ja sen pitäisi pitää aina viileillä keleillä selkänsä takia vaatteita myös sisällä.
Sillä on pidettykin bodya ja se on ollut ihan onnellinen, mutta nyt se ei todellakaan ole :(
Mun pitäis keksiä miten saan Mauri-Anteron onnellisena pitämään bodya joka sisältää vaipan...ja miten saan sen onnettoman vaipan toimimaan.
Kokeiltavana on ollut myös Iisan vaipan puolikas ja se pelittikin hyvin..mutta Manu mökötti...
Mun on nyt vaan totutettava Manu siihen että sen on pidettävä vaippabodya ja se saa namia kun se pitää sitä....Siis kunhan ensin saan suunniteltua sellaisen bodyn joka on mukava, hyvin joustava ja josta Manu ei saa kiemurreltua ulos.
Se pääsee joka puvustaan pihalle koska sen niska on paksumpi kuin itse koira niin se luikertelee kauluksesta pihalle vaikka tein sille korkeankin kauluksen..
Nyt on tekeillä hyvin ohut ja pehmeä hyvin joustava body jonka kaulukseen pujotetaan kaulapanta.
Niin ja munaskuitten puolelle tulee Iisan vaipan puolikas....
Onhan se kumma jos tuo ei pelitä...
Ja Manu kyllä tottuu, sen on pakko koska koiran pissan haju ja tippoja ympäri huushollia ei ole ihan kiva juttu :(
Voi Maukka - raukkaa, eihän se sille itse mitään mahda, eikä ollenkaan ymmärrä miksi pitää yhtäkkiä pitää vaippaa, vaikka on ihan sisäsiisti koira :( <3 <3
Se siitä - mä otan siivet alleni ja lennän Lontooseen muutama viikon kuluttua....
Pakkohan tässä on vähän lomaakin pitää :)
Voihan ankka! Hauskan näköisiä ja kuuloisia otuksia... Vaan kuka unohtaa kameran, kun alkaa moisia epeleitä seuraamaan :O
VastaaPoistaJoo, huomattu jo nyt että noi nykyvaipat on ihan toista kuin ennen vanhaan =D Kunhan vaan ratkaiset tuon body ongelman.
Herkullisen näköisiä muffinsseja, vaan jos kaikki jo syöty, niin.... ;-)
Toki muffinseja piisaa, teen lisää heti kun noi alkaa loppumaan :) Nuo ankat on ihan mainioita, mä ottaisin itellekin muutaman mutta Markku jyrähti että EI- NE PASKOO PIHAAN !!! :) Kuten tunnemme Markun niin jos pihaan ilmaantuis muutama juoksuankka niin Markku olis heti ihan myyty, sehän rakastaa kaikkia eläimiä vaikka ei ikinä voi sitä myöntää :) <3 Mulla kuvien otto on vähän jäänyt vähille nykyään, en muista ottaa kameraa mukaan ja sitten jos se on mukana en muista ottaa kuvia, tuossa kanalanteossa Markku kävi väliin niin kuumana että ei siinä paljon kameraa ehtinyt ajatella, tänään pitäis jatkaa ellei sada kaatamalla :) :) JEE..Mun monen päivän ajatus ja suunnittelutyöni tuotti tulosta ja nyt Maukalla on hyvin istuva omatekemä kauniin vaaleanpunainen vaippabody ja vaippa jota se ei juuri huomaakaan :) Maukka on onnellinen ja me kaikki ollaan onnellisia kun kusitipat sohvilta + lattialta ym. on kadonneet...ja Maukka pääsee takas mun sänkyyni veteleen onnellisena hirsiä muutaman sadan desibelin voimalla... :) Mä taidan pistää paperit "Muodin huipulla ohjelmaan"...kyllä tuo Manun body on ihan viimesen päälle huippumuotia kaikkine ihmeellisine muotolaskoksineen ym. hörväkkeineen <3 Vaippana on vauvojen pehmeästä ja ohuesta vaipanvaihtoalusesta leikattuja T-vaippoja jotka on bodyssa kiinni ohuella pehmeällä langalla ja helposti aukaistavalla vetosolmulla vain yhdestä paikkaa ja paikoillaan pysyy :) Manu ei edes huomaa vaippaansa ja on taas sama onnellinen Mauri-Antero kuin ennenkin <3
VastaaPoistaLaitan kuvan tästä mun muotiluomuksestani Manun päällä seuraavaan blogipäivitykseeni :)