Kesällä on sentään ollut pari lämmintäkin päivää....silloin on paree nostaa koivet ylös ja maata auringossa...tosin varjossa oli viileämpää:))
Kesä on mennyt vähän niinkun kesää odotellessa, ei sitä ole koskaan oikein tullutkaan, mutta onhan sitä siitä huolimatta saanut tehtyä vaikka mitä.
Lenkillä on käyty pitkin peltoja ja ojia ja metsiä ison koiralauman kanssa ja hauskaa on ollut....Niin koirilla kun meilläkin:)))
(Viljo) On tuo Walesin otus vietävänmoinen kiusankappale...aina roikkumassa kiinni huulinahassa....
(Minttu) Mä ainakin juoksen sitä karkuun:)))) (Lee) minne sä oikein oot menossa...OOTA MUAKIN !
(Viljo) Mä teille koko laumalle näytän kuka täällä käskee...(Lee, Minttu + Metku) HUIIII!!!!!!!!!!
(Siru) Kyllä vanhakin vielä jaksaa, koittakaas pysyä perässä....
Hmmm...joo....heiniä oli ihan kiva heitellä ilmaan....Tuosta tuli muistaakseni kita täyteen kirvoja, etanoita ym. pikku eliöitä..niin ja tietenkin noita märkiä heiniä...
(Lee) Tota noin...mitä toi mamma oikeen meinaa? (Metku) Älä välitä tollanen se aina on...
Kesä on vaan kerran vuodessa !!!!! JEEEE !!!!
Mitenkäs olis tällänen paimenasento, paimenkoirakin on vieressä...Missäs ne lampaat? (Annelle kiitokset kuvaamisesta)
Veteen on ihan pakko pulahtaa, tää joki on NIIN magee.....
(Lee) Tuota noin...mikä mussa muka on vikana? Aattelin tän reissun jälkeen mennä sohvalle hiukan lepäämään....
Ensimmäisten kauniiden ilmojen aikana saatiin maalattua Annen talo mikä oli jo melkoinen suoritus tämän vetisen kesän osalta.
Minä sitten lopulta jouduin maalaamaan sen hankalimman paikan, eli ihan h****tinmoisen ampparipesän (vai mitä kimalaisia ne on) kohdan joka oli vielä parvekkeen alla ja tosi hankalassa paikassa ylhäällä.
No joo..tää mottikoipi kuuluu mulle ja jälki on Annen kädenjälki kun tuli pieni maalisota maalauksen loppusuoralla...
(Anne) Siis en mä ketään ole teurastanut - tää väri on vaan maalia.... (Metku) Oliskohan silti paree vähän varoa....
Hmm...kiukkuiset ampparit ajoivat raavaankin miehen pois parvekkeen alta pikavauhtia:)))
Ensin Jorma maalasi herhiläispesän ympäristöä ja tuli pikavauhtia alas kun ampparit alkoivat hermostua...Pesä jätettiin rauhaan siltä illalta.
Anne päätti seuraavana päivänä että mulla on vähemmän menetettävää jos pikku pedot hyökkäävät...hmm..no joo..myönnetään että Anne on allerginen kaikenlaisten ampiaisen pistoille ja mulle pistot ei tee muuta kun kirveltää niin maan perk.....rusteellisesti....
Loppujen lopuksi yksikään kiukkuinen herhiläinen ei hyökännyt kimppuun vaikka niitä pörräsi pensselin ja mun käteni ympärillä melkoinen lauma.
Kun sutii ihan rauhallisesti niin eihän ne siitä suutu, mähän olen tunnetusti kunnon kimalaiskuiskaaja....
Me maalattiin Annen kanssa lähes kolme päivää ja Markku tuli iltaisin kun pääsi töistä. Sitten oli vielä pari kaveria maalaamassa yhden illan.
Vielä puuttuu ikkunanpielipuut ja nurkkalaudat, niitä tuskin enää tänä kesänä saakaan maalattua kyllä tuyo keli siltä näyttää ja ne voi kyllä hyvällä omallatunnolla jättää ensi kevääseen.
No sitten on niitä huonojakin uutisia......Lähdin Annen ja koko seitsemän koiran lauman kanssa Porin tien varren metsään lenkille ja oltiin noin 3,5 - 4 kilsan päästä autosta osittain tosi hankalakulkuisessa maastossa kun sattui vahinko....
Siru joka on jo aikalailla sokea ja kuuro ja sen takia menee ensin edellä kovaa vauhtia ja sitten pysähtyy yhtäkkiä kun seinään ja alkaa kuikuilla että näkyykö tai kuuluuko missään ketään....No mentiin juuri hakkuuaukean laitaa jossa oli vanhoja kuivia puunrunkoja sikin sokin ja Siru pysähtyi ja Lee törmäsi suoraan siihen ja koska on vielä kohtalaisen hento pentsukka niin kaatu siitä ja julmetun paksu keppi työntyi suoraan sisään silmäkuoppaan ja katkesi siihen...
Nähtiin heti että nyt on käynyt tooodella pahasti, Lee vinkaisi vain kerran ja jähmettyi paikalleen, Mä kiljaisin äkkiä Annelle että älä vaan vedä sitä keppiä pois...siitä kun näki heti että se ei ollut mikään pikku tikku vaan ulottui ihan varmaan tosi syvälle.
Mitään muuta ei voitu kun heittää Lee Annen harteille ja alkaa juosta takas autolle päin, päätettiin kuitenkin että soitan Markulle töihin ja pyydän sen tulemaan pikavauhtia lähellä olevaa metsäautotietä pitkin hakemaan meitä. Oli lähes mahdotonta kulkea sitä raskasta reittiä lähes 10 kilon koiraa kantaen joten helpompi oli soittaa apua.
Samalla soittelin koko ajan eläinlääkäreille jossa kaikissa sanottiin että "Valitettavasti linjoillamme on juuri nyt ruuhkaa - odotelkaa tai soittakaa hetken kuluttua uudelleen"
Ei tehnyt paljon mieli soittaa hetken kuluttua uudelleen, vaan sitten kiireesti toiselle eläinlääkriasemalle, Kolmas tai olikohan se neljäs eläinlääkäriasema lopulta vastasi ja lääkärit oli juuri lähdössä kotiin kun oli perjantai-ilta.
Veterissä luvattiin odottaa meitä vaikka ei osattu sanoa mihin aikaan sinne asti ehditään.
Koira niskassa roikkuen päästiin lopulta metäautotielle jossa Markku tuli vastaan jonkin matkan päässä Timon autolla jossa on tollanen sporttiauton maavara ja kivet vaan kolisi kun ajettiin kolme ihmistä ja seitsemän koiraa kyydissä meidän autolle joka oli aivan eri suunnassa kun mitä metsäautotie ja sitten sillä pikavauhtia eläinlääkäriasemalle.
Ei ole näkynyt vielä sakkoja, ei tainneet poliisit saada mitattua nopeutta, sen verran kovaa ajoin ja varmana olis kortti lähtenyt kuivumaan jos olisi ollut tutka matkan varrella....
Veterissä Lee nukutettiin välittömästi ja tuossa pari kuvaa siitä kun neitokainen on unten mailla, olin senverran nääkähtänyt että käsi vissiin tärisi että kuvista tuli ihan hemmetin huonoja...
Lee parka paksuine silmäkeppeineen, en sano tätä enää edes tikuksi..Lee oli tässä vaiheessa jo unten mailla eläinlääkärin pöydällä....
Kunnon kuvakulmaa en edes osannut siinä hädässä hakea, mietittiin vaan että lähteekö koko silmä vai sokeutuuko vaan...ei edes osattu kuvitella tuossa vaiheessa että silmän vois enää mikään mahti maailmassa pelastaa....
Lopulta pieni Lee-reppana oli kotona umpi-unessa, tikki silmän alla ja siitä silmä sitten turposi aika mahtavan näköiseksi ja siihen laitettiin ainetta joka suurensi pupillin niin isoksi kun se nyt yleensä voi tulla...ja silmä mitä luultavimmin pelastui - vieläkään ei ole satavarmaa jäikö silmään huonompi näkö ja että paraneeko se myös sitten kun antibioottikuuri on loppunut...
Leen silmä leikattiin ja keppi otettiin pois ja sitä oli muutama sentti silmäkuopassa ihan silmämunan vieressä, ei olisi tarvinnut olla kuin puoli senttiä lisää niin keppi olisi mennyt silmäkuopan taustan läpi aivoihin....
Leellä oli ihan satumaisen hyvä tuuri, silmä mitä ilmeisemmin pelastui ja nyt ei siinä näy enää mitään otuoa. Antibioottikuuri oli valtavan pitkä koska ei tiedetty saatiinko kaikki ylimääräinen silmästä pois.
Lee näytti muutaman päivä avaruushirviöltä silmä turvoksissa ja lähes ummessa ja pönttö päässä...
Mutta eipä Lee paljon huolta silmästään kantanut, seuraavana päivänä vauhti oli samanlainen kuin terveenäkin. Pönttö vaan kolisi kun neitokainen päästi menemään, pönttöä se joutui pitämään siihen saakka kun silmästä otettiin tikki pois.
Nyt sen silmä on muutamaan kertaan tutkittu ja näyttäisi siltä että näkö on ihan ok, mikä on suoranainen ihme ja Lee on myös päässyt eroon pöntöstään:)
Ollaan taas kuljettu lenkeillä kuten normaalistikin ja mustikkaakin on tullut poimittua ainakin 60 litraa ellei enemmänkin.
Koirien ja kavereitten kanssa ollaan rämmitty metsässä ja mustikoita on paikoittain tooooosi paljon ja ne on isoja!
(Manu) ÖÖÖHH...Vähän tässä kaulalihaksiani venyttelen....
(Toivo) Hei mamma...tossa on kaksi kissaa, saanko tuijottaa niitä?
(Siru) ÄÄÄHH...KISSOJA-KISSOJA ja KISSOJA...oikeestaan ne ei olekaan niin mielenkiintoisia kuin alussa...
(Viljo) MÄ EN KESTÄ TÄTÄ PÖNTTÖPÄÄ - PENTUA !!!
(Siiri) Kas vain...ompas mielenkiintoisen näköinen harja....kutittaa kivasti nenua...
(Sauli) Vellaa nyt vaan oikein kunnolla, mä tykkään tälläsestä...
(MInttu) Hmm....Mä taidan pysyä kauempana kissoista, ne oli vuosi sitten paljon mielenkiintoisempia...hmm..nyt ne on vaan...ihan tavallisia tylsiä kissoja...
Tuo mokoma punainen kasvi joka on täynnä julmetun isoja piikkejä oli mun raivauslistallani kun se on levinnyt vähän liikaa ja mun piti karsia sitä aika kovalla kädellä.
Se kuitenkin päätti kostaa mulle verisesti ja lätkäs mua naamaan niin että pitkä piikki raapas komean jäljen silmään....Me sitten oltiin sitten Leen kanssa molemmat vähän niinkun silmäpuolia....Kasvi sai jäädä henkiin mutta myönnän että karsin sitä enemmän kun ajattelinkaan....suojalasit päässä ja murhanhimoinen katse silmissä.......siis senverran kun pirunmoiselta silmänkirvelyltä näin...
Oon myös käynyt pesemässä mattoja muutamaan kertaan ja edelleenkin olis pesemistä. Meillä on ihan sairaan paljon mattoja kun itse kudoin niitä monta vuotta.
Ekan kerran tänä kesänä lähdin pesemään mattoja kun oli vähän tumma taivas ja lähes heti kun olin saanut matot altaaseen niin tuli ihan sairaan kammottava ukonilma suoraan päälle.
Mä sitten ajoin auton ihan altaitten viereen ja turha kai sanoakaan että ketään muuta ei mattorannassa siinä säässä ollut.
Mä sitten istuskelin autossa ja aina sateen tauotessa hyökkäsin pesemään pätkän mattoa, se hemmetin ukonilma jäi kiertelemään päälle ja hypin sitten auton ja pesualtaan väliä kun sähköjänis...välillä laitoin auton penkin makuuasentoon ja katselin kun salamat leiskuivat ja tuuli niin että puut taipuivat lähes maahan asti.
Soitin hyvälle ystävälleni kun aika tuli pitkäksi ja oli kiva rupatella välillä kun katseli komeita salamoita:)
Nekin matot sain lopulta pestyä ja eihän sitä ihminen sokerista ole eikä sateessa sula....Markku oli vähän myrtynyt kun istui seuraavana päivänä auton penkille ja takapuoli kastui, meni pari päivää että auton penkki kuivui kunnolla:)))
Tänää kävin taas pesemässä mattoja ja aurinko paistoi ja lähellä taas jyrisi ukkonen, nyt oli sentään toinenkin ihminen mattopaikalla ja meillä olikin mukavat rupatteluhetket.
Matonpesu on sosiaalista puuhaa, mä tykkään aina jutella samalla ja olen huomannut että suurin osa niistä jotka tulee pesemään mattojaan on kovia jutteleen.
Ehkä ihan hiljaiset ja omissa oloissaan olevat eivät haluakaan mennä paikkaan missä on iso joukko suulaita ihmisiä puolialasti hinkkaamassa mattojaan:))))
Sain myös tehtyä 1000 palan palapelin jonka lupasin tehdä Annelle kun siinä on Bordercollieperhe ja se on Walesista kuten Leekin......Nyt liimailen sitä kokoon kun Anne haluaa sen seinälleen tauluksi.
Senkään tekeminen ei sujunut ihan vaivattomasti vaan sen takia jouduttiin repimään noin 5 neliötä terassin lattiaa ylös....Mä kun teen niitä palapelejäni aina tuossa terassilla ja siellä on lattialautojen väli aika suuri joten jos palanen putoaa niin eikös se mokoma mene aina juuri sinne väliin vaikka kuinka laitan mattoja alle....
Oli aikamoinen työ saada pala pois, Timo ensin yritti roikkia sitä pois jollain ihme rautalankahäkkyrällä mutta palanen katosi lopullisesti eikä tiedetty yhtään minne päin se lensi.
Pala löytyi sitten ihan eri paikasta minne luultiin sen lentäneen....
Markku kiskoi ainakin kymmenkunta lautaa irti sorkkaraudalla...silleen lievästi manaillen.....
Löytyihän se pala viimein ja laudat saatiin takas lattiaan ja palapelin kokoaminen sai jatkua.
Mun liljoihini on iskeytynyt kiukkuisia liljakukkoja ja ne mokomat epelit syö kaikki komeat liljat:(
Rikkaruohot rehottaa kun ovat saaneet kunnolla vettä ja hemmetin räkätit syövät kaiki marjat puskista vaikka niitä kuin suojaisi verkoilla.
Mä luin Aamulehdestä että "Missä on kaikki räkättirastaat?" Niitä kuulemma ei ole missään...hmmm...tulkoot nekin räkätinlaskijat katsomaan meidän pihasta - täältä kyllä löytyy melkoinen populaatio, taitavat itse asiassa olla kaikki täällä :((((
Lee toi kammottavalta haisevan kuolleen sammakon sisään, Lee sitä ei ollut kyllä tappanut vaan sammakko-raukka oli jo maatumispisteessä kun Lee kauniisti pudotti sen keskelle puhdasta mattoa......
Manu myös on kunnostautunut ja päätti opettaa sorsanpojat lentämään ja kyllä ne oppivatkin melko äkäisesti nousemaan siivilleen puron pohjalta....Mokoma ruttuturpa ei nyt tottele mitään kun joutui olemaan niin kauan hihnassa ja hissun kissun ison selkäleikkauksensa jälkeen. Nyt se on varsinainen riiviö jonka korvat on täysin hukassa:(
Maukka joutuu kyllä tehokoulutukseen kunhan tässä ehditään...
Muuten Mauri-Antero on kovassa iskussa eikä selkä ole enää vaivannut sitä.
Minttu sai taas maamehiläiset kimppuunsa ja kiljui että UIH....Jostain syystä Minttu saa aina kaikkein eniten pistoja, milloin kyyn puremia, milloin keltiäisiä, paarmoja, ampiaisia ja kaiken maailman herhiläisiä.
Voiskohan punainen väri houkutella myös ötiäiset kimppuun?
Vielä puuttuu punkit joita ei tänä kesänä ole ollut ainuttakaan koirissa, enkä ole edes antanut niille punkkimyrkkyä tänä vuonna.
Siis vähän liikaakin Bokehia....Tää kuva on ihan OK oikein isona, näin pienenä vaan sekava sotku....
Valkoinen varastettu pioni meidän pihasta:)) Sanotaan että varastettu kukka kasvaa parhaiten ja tämän kohdalla se pitää paikkansa.
Kaivoin tämän noin 13 vuotta sitten erään autiotalon pihasta missä se oli jäänyt täysin rikkaruohon joukkoon. Jätin suurimman osan pionia paikoilleen, tämä oli vain pieni osa isoa puskaa.
Otin sen Juhannuksena kukkivana ja se on kukkinut siitä lähtien joka vuosi kymmenillä valtavan suurilla kukillaan...aivan upea kasvi.
Edelleen tämän "emo" eli vanha pioni on paikallaan ja mökki autiona....
Tämä pioni taas on paaaaljon vanhempi kuin minä, se on kulkeutunut Keuruulta mummolastani alunperin ensin Kuljuun, sitten Pirkkalaan ja sitten tänne meille. Pitäis viedä tästä palanen myös Jumesniemelle.
Myös tämän alkuperäinen "emo" on vielä hengissä Keuruulla. Se on alunperin istutettu joskus 1900 luvun alussa mummolani pihaan....eipä ole tietoa mistä se on sinne kulkeutunut mutta jostain se on otettu eipä pioneita taidettu myydä kaupassa siihen aikaan:)))
Pitäisköhän alkaa selvittää sen sukujuuria...voisivat mennä todella kauas....
Pionitkin kukkivat tänä kesänä peräti pari päivää....sitten tuli ukkosmyrsky joka vei kaiken mennessään.. Nämä molemmat pionit ovat meidän omasta pihasta... :((
Hienoja kuvia, joka tapauksessa (on liikaa bokehia tai ei) ja minusta tuntuu että tämä blogipohja jostain syystä toistaa kuvat paremmin!?
VastaaPoistaKiitos, "päivällisestä" <3
Voi olla että kuvat toistuu vähän paremmin täällä, ainahan ne kärsii pikkasen kun blogin automaattinen ohjelma pakkaa ne...Mutta se tuntuu pakaavan joka tapauksessa vaikka itsekin pakkais kuvan etukäteen - huomasin muutamasta valmiiksi pakatusta kuvasta että kuvanlaatu on vähän huonompi kuin suoraan kuvakansiosta otetuissa....
VastaaPoistaSaatiin muuten se Timpan makkari maalattua, mutta maali loppui ihan kättelyssä kesken. Siihen kun ei yksi kerros riitä kun pohjalla oli aika tumma p**kan värinen maali....Kyllä hienosti valaistui muutenkin iso huone kun sai valkoiset seinät. Yhteen seinään laitetaan varmaan harmaa/hopeanvärinen tapetti...katsotaan nyt millasen "sisustus-suunnitelman"Timo saa aikaan..Heh..
Timo kun tekee tollasta vähän äijämäistä tyyliä, ei paljon värejä käytä...Mun ehdotus oli se hopean/harmaan yhdistelmä tapetissa kun näin jossain sisustusohjelmassa sellasen sängyn takana just miehen kämpässä ...ja se oli aika hieno.
Mikään muu väri ei kuulemma tuu kyseeseen kun harmaa, musta ja valkoinen...Taidankin maalata ne sen seinät kirkkaan punaisiksi sillä aikaa kun se on töissä:)))