Koiramaailman ihmeellisyyksiä.....ja asuntomessut

Meillä oli taas yksi pieni katastrofin alku kun Siru sairastui ihan yllättäen.
Se lakkasi kokonaan syömästä ja juomasta ja oli todella huonon näköinen ja hengitti omituisesti ja totta maar mä luulin että nyt on Sirun viimeiset hetket koittaneet...ikää on sentään jo 14,5 vuotta ja se on koiralle korkea ikä...

Sain sen syömään yhden kinkunsiivun puoliväkisin kädestä syöttämällä ja sitten seuraavana päivänä se ei enää tahtonut pysyä jaloillaan ja niinpä kiireesti soitto eläinlääkärille.

Siru on AINA ollut ihan vietävän ahne, muistaakseni se ei ole koskaan ennen lakannut syömästä vaikka mikä olisi, jopa kovassa mahataudissa se on kerjännyt ruokaa kun olis nälkään kuolemaisillaan...

Nyt Hipi näytti niin huonolta että olin varma että se joudutaan lopettamaan ja soitin Annelle että haluaako se tulla mukaan, Siruhan on alunperin Annen koira ja edelleenkin Annen suosikki.
Hullu-Hipistä vaan ei voi olla tykkäämättä ihan hullun lailla...on se niin erikoinen tapaus....

Sain lääkäriajan ja vähän ennen kun oltiin lähdössä sinne niin Siru hoippui pystyyn ja tuli kerjäämään voileipää mun kädestäni..hmmm...
Lopulta se söi koko leivän ja vielä oman ruokansa päälle joten mietin että taas kerran Hullu-Hipi näyttää omituisen puolensa..

Vietiin se kuitenkin eläinlääkärille jossa sitten istuttiinkin kaikkiaan pari tuntia.
Sirusta otettiin verikokeita ja huomattiin että se hiukan aristelee vatsaansa.

Mahataudiksi olisin itse Sirun oireet luokitellut...mutta kun se ei oksennnellut eikä ollut kovalla eikä ripulilla eikä sillä ollut mitään silleen näkyvää, niin totta kai sitä aattelee aina pahinta.

Täytyy sanoa että eläinlääkäri katsoi Sirun todella tarkkaan ja hyvin. Odotettiin tuloksia ja kun saatiin ne niin olihan ne hiukan huolestuttavia.

Sirulla oli kaikki arvot ihan kohdallaan paitsi valkosolut jotka viittasivat siihen suuntaan että Sirulla voisi olla kasvain vatsassa tai jossain....

Mutta nyt Sirun omituinen tila kuitenkin diagnosoitiin sappikivikohtaukseksi, niin voi olla että se olisi voinut aiheuttaa nämä valkosolujen omituiset lukemat....tai sitten ei...

Ensi viikolla pitää mennä otattamaan uudet verikokeet ja jos niissä valkosoluarvot heittää vielä noin paljon niin sitten katsotaan missä kasvain ehkä mahdollisesti voisi olla.
Ja millainen se on ja voiko tehdä mitään.
Leikkausta tuskin noin vanhalle koiralle enää tehdään, eikä se varmaan mitään auttaisikaan.

Siru kuitenkin piristyi aivan normaaliksi jo samana iltana kun sain kipulääkettä, seuraavana päivänä se oli iloinen ja pirteä enkä antanut sille enää lääkettä, eikä se sitä tarvinnutkaan.

Joten Hullu-Hipin "viimeinen matka" onneksi ei ollutkaan viimeinen:))

Nyt se on ollut tavallistakin kamalampi, se leikkii ja riehuu ihan hulluna (kuten Hullu-Hipin kuuluukin)

Eilen mentiin Timon ja koirien kanssa pikku lutakolle tuonne vähän matkan päähän. Tällä kertaa hypättiin autoon koska en vielä uskalla tehdä Sirun kanssa kovin pitkiä lenkkejä...

Nämä otukset villiintyivät taas ihan hirviöiksi ja Siru + Manu oli kyllä ne kaksi pahinta...

Minttu on vilkas ja riehuu, mutta ei sentään ole ihan "hullu" kuten nämä kaksi muuta:)))

Kuvat on vähän mitä on....kun koirat liikkuvat nopeasti ja aurinko paistaa just väärästä kulmasta niin tulos on tässä:((

Tää kepin hakeminen on sitten ihan sikakivaa...JEEEHHH!!!!!!

 Ja kaarna on VIELÄ kivempi...

Mikäs ihmee pieni otus tuolta kaislikosta hyökkää mun kaarnaani kiinni ????

Minttu ilakoi vedessä noutamalla keppejä ja Siru raukalle heitetyt kepit jäi noutamatta vaikka Siru kuinka etsi niin se ei enää näe keppejä - joten siirryin heittelemään sille isoa kaarmanpalasta.

(Siru) HEI mä löysin ihan itse kepin !!!!!!

(Minttu) No jopa oli suoritus...Taidan ottaa tuon Sirun kepin kun se kerran pudotti sen..

(Minttu) ÄÄÄRRRHHÖÖÖYYHH..... (Manu) Älä siinä elämöi....

Sen Sirukin näki ja mokomasta kaarnasta tuli oikein kunnon taistelu Sirun ja Manun välillä:)))

Minttu nouti ja ennenkuin se pääsi rantaan niin joko Manu tain Siru hyökkäsi sen kimppuun vedessä ja vein kapulat + kaarnat sen suusta...Joopa joo...tulee ihan mieleen se aika kun Siru innolla nouti keppejä ja Minttu jolla oli yli vuoden vanhaksi asti hirvittävä "vesikauhu" varasti ne joka kerta heti rannalla Sirulta:))
Minttuhan opetettiin väkisin uimaan ja sen jälkeen sitä ei ole tahtonut vedestä pois saadakaan:))

(Minttu) Oi kun on kiva kuljettaa kaarnaa...(Manu) MÄ haluan ton kaarnan!!!!

(Minttu) HÄH...Mitä sä ny?

(Manu) Tää on nyt mun kaarnani, ettäs tiedät...   (Minttu) No ota sitten - mamma heittää kuitenkin uusia keppejä...itse asiassa tuolla onkin jo joku tulossa...Ai se olikin Siru...

(Siru) MÄ otan tän kepin, hae sinä ruttuturpa itelles uusi keppi !!!!

(Minttu) MIELENKIINTOISTA -Koiratappelu ...hmmm..sanoisin että Siru voittaa....:)))

(Minttu) ARVASIN OIKEIN...Siru vie Manua ihan kun tyhjää vaan !!
(Manu) Ja mähän en irrota!!!!!



Minttu ei onneksi paljon välitä jos joku vie sen kepin, se on aina yhtä onnellinen vaikka vaivalla keskeltä lutakkoa noudettu keppi meneekin parempiin suihin jo paljon ennen rantaa.

Kerran Minttu karjasi että "ÄRRRÖÖÖYHHH" mutta ei Siru eikä Manukaan piitanneet mitään sen vastalauseesta.
Joten Minttu tyytyi kohtaloonsa ja nouti innolla keppejä ja kaarnanpalasia Sirun ja Manun varastettaviksi.

Myös Manu ui tosi pitkiä matkoja ja sillehän uiminen olisi nyt terapiaa joten sen pitäisikin uida niin paljon kuin mahdollista.

Mä uin ja uin ja uin...tää on niin mageeta:))))  Vähän meinaan välillä sotkeentua noihin hitsin lumpeenroikaleisiin....

Juha oli täällä viikonlopun kun Päiville tuli joku sen vanha kaveri itä-suomesta viikonlopuksi ja Juha lähtee aina silloin "karkuun" :))

Päätettiin lähteä käymään asuntomessuilla Juhan ja Timon kanssa ja se oli kyllä melkoisen valaiseva kokemus.
Kummallisinta oli että en tykännyt yhdestäkään  muusta talosta kuin siitä Jenni Aholan "Villa Ilosta"

Tosin en ikimaailmassa rakentais sellaista taloa tontille jossa naapuri on noin kolmen metrin päässä....
Mua häritsi ihan hirvittävästi se, että kun ajattelee Vuoreksen asuntoaluetta niin sehän on keskellä korpea....Siis tilaa olis ollut rakentaa paaaaljon väljemmin ja siten myös paaaaljon viihtyisämmin.

Nyt talot on ihmeellisesti tiukasti sumpussa keskellä ei mitään.

On hienoja pihoja joissa on kylpytynnyrit ym. hienoudet...ja naapurin ikkuna muutaman metrin päässä, Siis se on ihan kammottava ajatus että joku tuijottais joka askelta minkä pihassaan ottaa...ÄÄÄKKSSS!!!

Vaikka kasvit kasvavatkin niin näkösuojaksi niistä ei ole, koska talot ovat noin 500 neliön tontilla ja isoja kaksikerroksisia tai korkeampiakin.
AINA näkyy vaikka kasvattaisi millaisen pusikon ympärilleen.

Mieleen jäi lähinnä harmaa jota oli käytetty vähän joka asunnossa ja se harmaa oli monessa tapauksessa todella harmaata ja pimensi huoneen ikävästi.
Talot olivat myös ihmeen sokkeloisia, odotin jotain väljää Loft-tyyppistä rakentamista, mutta tämä oli oikea sokkelokylä..vain se Villa Ilo oli mukavan tilava eikä niin sokkeloinen.

Myös kammottavan kapeat rappuset olivat ihan yllättävä kokemus, mietin että kenelle talot oikein on tarkoitettu.
Pienille lapsille tuollaiset jyrkät ja kapeat rappuset ovat tosi vaarallisia, huonojalkaisen on turha yrittääkään asua sellaisissa kopperoissa.
Eli periaatteessa talot sopivat parhaiten nuorille lapsettomille pariskunnille joilla on liikaa rahaa....

Jos ajattelee esim. liikuntavammaisia niin heille asuntomessujen sisäänpääsy maksoi pari euroa vähemmän kun tervejalkaisille...mutta en usko että rullatuolilla pääsi kunnolla kun muutamaan isompaan taloon alakertaa katsomaan.

Mielestäni heidän olisi pitänyt päästä sisään ilmaiseksi koska eihän sellaisissa sokkeloissa ja rappusissa pyörätuolilla mihinkään päässyt.
Tavallaan nämä ihmiset maksoivat siitä että pääsivät kadulle katselemaan taloja..

Mullakin oli jalat ihan muusina kun kiivettiin ylös ja alas rappusia monta tuntia.
Sitten kiinnitin huomioni siihen että keittiöissä en nähnyt ollenkaan kaakeleita, vain lasilevyä.

Se on todella kaunista ja jos nyt remppaisin itse niin uskon että laittaisin myös lasin, mutta olisin silti halunnut nähdä erilaisikin ratkaisuja.
Myös kylppärin kaakelin olivat lähes joka asunnossa ihan samat isot valkoiset laatat.
Siinäkään ei ollut paljon mitään josta olis voinut hakea ideaa omaan remppaan.

Muuten oli ihan mielenkiintoista ja tuli kyllä ihan hyvällä mielellä kotiin ja meni ulos vehreään ja suojaisaan pihaan jonne ei naapuri näe vaikka kuinka tiirailis, ja meillä sentään on naapurit lähellä.
Tonttia voi myös mittailla ihan mukavasti, tässä sentään on reippaasti tilaa.

Joten olen erittäin tyytyväinen omaan vanhaan taloomme, eihän tää niin hieno ole mutta mielummin suojainen kodikas talo kuin suoraan näyteikkunassa:)

Kuten yleensäkin ...niin unohdin kameran kun lähdettiin sinne asuntomessuille...Hemmetti soikoot. Muistin sen vasta kun oltiin jo melkein perillä:((((

Autonpesukuplia....

Niin ja mä sain valmiiksi Annen palapelin ja liimasin sen ja laitoin kehyksiin...Lasku menee Annelle perässä:))))
Tuon hemmetin palapelin takia sentään purettiin iso osa terassin lattiaa....

Tänään tai huomenna saan myös mun työprojektini valmiiksi, olen tehnyt puolitoista kuukautta töitä ihan hullun lailla iltaisin.....jostain syystä töitä on kivempi tehdä illalla kun päivällä, vaikka illat onkin venyneet aika pitkälle yöhön asti.
Nyt työ alkaa olla valmis...jeee!!! (En siis nyt tarkoita tuota palapelin rakentamista:)))  )

Jospa nyt sitten sais muutaman egen tyhjän rahapussinsa pohjalle....