Nyt on meneillään hiljaiseloa...Outoa on olla tekemättä oikein mitään..
Oon tehnyt hurjasti ruokia pakastimeen hmm...pahan päivän varalle vissiin :)
Ankkojen talvipalatsi mietityttää, se tulee ihan hurjan kalliiksi..missä 13 juoksuankkaa voi talvehtia?
Tilat kyllä löytyy mutta ne on kylmiä tiloja ilman mitään eristystä.
Maksaa maltaita alkaa laittamaan tuulensuojalevyjä ja muita eristyksiä + seinälevyt, noin 50 neliön alueelle, rakentaa uusi sisäkatto ja eristää se ja tehdä uudet lattiat ja lämmitys-systeemit ym. ym....
Ellei lottovoittoa tule niin ollaan kunnolla kusessa, tai siis ei me vaan ankkojen onnellinen omistaja :(
Selailin tori.fi sivustoja, siellä myydään ja annetaan ilmaiseksi ihan mitä vaan - mutta ei mitään sellaista mitä me tarvittais :(
Elämä seisoo nyt hetken paikoillaan, se ei sovi meikäläiselle sitten niin ollenkaan :(
Leivoin lähes sata mustikkamuffinsia kun en muutakaan keksinyt.
Siivota pitäis mutta siihen helvatun hommaan ei oo kyllä sitten niin yhtään innostusta...nyt taitaa kyllä meikäläinen rypeä jossain syvässä laman kuopassa...
Ehkä tuo ajatus siitä että pitäis pian aloittaa raataminen tekee sen, että en osaa tehdä mitään järkevää....
Mä oottelen ja naputtelen tablettia, oon jo liittynyt vaikka mihin puutarharyhmiin ja valokuvausryhmiin ja tuunausryhmiin ja käsityöryhmiin...enkä oo saanut mitään aikaan, ihailen taitavien ihmisten tekemiä käsitöitä ja kierrätysideoita ja puutarhoja ja tuunauksia ja huokailen että tollasen mäkin teen..Hmm... ja huokailun tasolle se kuitenkin jää...
Tuo iPad on kyllä melkoinen ajansyöppö...ei mun ole juuri koskaan tullut oltua koneella iltaisin..nyte naputtelen tuota iPadiani kaiken iltaa petin pohjilta...Huvittavinta on että en katsele telkkaria enää juuri ollenkaan vaan katselen samoja telkkarin ohjelmia ipadin kautta :)
Mä oon varmaankin pahasti addiktoitunut bittiavaruuden uskomattomaan maailmaan...
Mutta oon sentään saanut keinuheposen tekeleeni tuunattua kokonaan valmiiksi :)
Oon saanut hiottua lipaston kokonaa (ihan helvetinmoinen homma, kesti kolmisen kuukautta) ja nyt pitää vielä ennen maalausta tehdä viimeinen hyvin hieno hionta..
No joo... enpä tiedä miten ikinä saan lipastoni enää kasaan kun oon joutunut hajottamaan sen kymmeniin osiin...
Toissapäivänä irrotin lipaston takaseinän ja käännän sen toisinpäin koska siitä on mahdotonta saada paksua lakkakerrosta pois ja takaseinän toinen puoli on lakkaamaton joten sehän on ihan valmis pohja maalille :)
Mitä hittoa mä suotta hinkutan hiki ponihännän alla lakkoja pois kun helpommallakin pääsee ..
Oikeastaan mä voisinkin tehdä kokonaan erilaisen lipaston..sellasen erittäin abstraktin version :)
Tuo idea pitääkin laittaa hautumaan tuuhean tukan alle......Lipastoa vois jossain määrin nyt tuunata aivan omanlaisekseen kun se on osissa....
Taidan ottaa mallia jostain Pablo Picasson maalauksesta..vaikka hän ihmisiä enimmäkseen maalasikin mut niistähän vois soveltaa...
Se - huoliiko Anne enää lipastoa mun tuunaukseni jälkeen on sitten ihan eri asia :)
Kävin myös keräilemässä ihan helvetin painavia koivunrunkoja metsästä.
Kiskoin julmetun pitkiä runkoja kainalossani noin 50 metrin matkan tien varteen kun Markku oksi niitä ...ne on meitin talven lämmityspuut :)
Ihan en kuollut, mutta läheltä taas kerran piti....
Huomenna pitäis lähteä hirvikärpästen syötiksi keräilemään kavereiden kanssa puolukoita..tai sitten me keräillään niitä hirvikärpäsiä joita on nyt ihan julmetun paljon metsissä.
Nyt vois miettiä niitä tattejakin, sain eilen Merviltä opetusta mistä tunnistaa syötävän tatin..en mä siitä oikeastaan enää mitään muista mutta jos sattuis tuleen mieleen kun nää tatin....
(Kiitos siitä Merville jos sattuu osumaan mun blogiini) <3
Tai sitten keräilen niitä sappitatteja ja teen niistä maittavan lounaan kunnon mausteiden kera...Ei mun pöperöni muutenkaan niin kovin hyviä ole että kukaan ei varmaan sappitatin makua huomaiskaan :)
Mä oon oppinut erittäin tärkeän asian ruuanlaitosta, jos safkasta tulee ihan pirun pahaa, (kuten meikäläisellä lähes aina tulee) niin heittää hitosti mustapippuria joukkoon, niin mikään muu ei maistu kun se mustapippuri :)
Pääsisinköhän mä telkkariin "Päivin taivaallisen hirvittävät mustapipuri-pöperöt" ohjelman merkeissä..
Onhan siellä ainakin kuusi kertaa päivässä Jamie Oliverin herkulliset pikaruuatkin....
Miks ei voi olla myös huonon safkan valmistamisohjeita?
Pikku-ankat on kasvaneet ihan hurjasti, seitsemän pikku räpyläveikkoa mennä vipeltää sellasta vauhtia että niitä on lähes mahdotonta edes kuvata...
Mä olen monta kertaa yrittänyt saada edes kohtalaisia kuvia niistä mutta täytyy sanoa että tulos on melkoisen heikko sellanen vanhanajan koulu-arvosanalla ehkä 5 miinus............
Räpyläveikot on päässeet jo vähän ulkoilemaankin, mutta kun niitä ei voi hetkeksikään jättää silmistään kun pihassa kuitenkin liikkuu kissoja ja tuollainen pikku-ankka olis vallan mainio välipala kisulle.
Tosin koirat ja varsinkin Lee vahtii niin tarkkaan ankkoja kuten myös kanoja ja Rambo-kukko on silmä tarkkana kaiken aikaa kanojensa ja hiukan omituisen näköisten "jälkeläistensä" puolesta :)
Rambo-raukalla on töpöpyrstö kun kukon pyydystyksessä viime viikolla sen muutenkin sulkasadosta kärsineestä pyrstöstä putosi se kaikkein komein ja sulka :(
Myös kanat näyttävät kynityiltä ja ankansulkia on ankkatarha täynnä.
Tää syksy on sulkasadon aikaa.
Käytiin kavereiden kanssa siellä puolukassa ja hirvikärpäsiä on miljoonia liikkeellä, no mua ne ei häiritse kun jostain ihmeen syystä ne vaan ei hyökkää mun kimppuunu juuri koskaan.
Jos tulevatkin niin pudottautuvat samantien pois....
Katselin telkkarista jonkin ohjelman jossa ihan jotkut asiantuntijat miettivät sitä miksi esim. hyttyset, hirvikärpäset ja sen sellaiset hemmetin vihulaiset jättää jotkut ihmiset kokonaan rauhaan.
Muistan aina meidän häämatkan Lappiin pikku Fiatilla teltta takaluukussa, keiteltiin perunamme ym. safkat tien varrella kaasukeittimellä ja Markku hyppi kun heinäsirkka ja huitoi verenhimoisia sääskejä kimpustaan, mua ei häirinnyt mikään ötökkä :)
Hirvikärpäset myös välttää mua jos vaan mahdollista, ehkä oon niin veemäinen että jopa ne pysyy mielummin tiukasti puussa kun loikkaa mun niskaani....Hmm..tai ehkä ne ei ole raadonsyöjiä :(
Kaverit oli varustautuneet näitä idän ihmeitä vastaan "Hirvikärpäs Stop" merkkisellä aineella :)
Joka ainoa hirvikärpänen kymmenen metrin säteellä joka vaan pääs loikkaan niiden niskaan sen myös teki.
Oikeastaan "Hirvikärpäs Stop" on vähän samanlainen kuin esim. Bus Stop tai taksitolppa, siihen vaan kaikki jonoon sikin sokin :)
Vielä kun käveltiin leveää tietä pitkin niin Jorman selkään ja lippalakkiin loikki hirvikärpäsiä tien varrella olevista puista....Tuo aine oli kyllä todellinen hirvikärpästen pysäkki....
Ankkojen talvipaikka on nyt edennyt siihen vaiheeseen että tyhjennettiin yksi huone paskasta...siis ei voitu käsittää miten ihmeessä joku heittää vuosien roinat ja roskat yhteen huoneeseen ja sen jälkeen sulkee koko tilan lähes kattoon asti ulottuvilla seinillä....
No mielenkiintoista oli että löydettiin kaiken paskan ym. roskan joukosta 1914 vuonna syntyneen Paavo...no jääkööt nyt sukunimi sanomatta...paksusuolen röntgenkuvat.
1971 otetuissa kuvissa oli hyvin ärtynyt suoli ym. häikkää....
Joten ainakin siihen aikaan tuo tila oli ollut roskakäytössä kun Paavo oli heittänyt kuvansa hemmetin kuuseen ..vieressä on vanhat paskahuusin reiät joten ehkä Paavo oli pask...eikun siis WC-matkallaan vipannut kuvat viereiseen roskakuiluun ja antanut tulla.......
Tila on siitä hassu että sitä ei oikeastaan ole koskaan edes kunnolla löytynyt kun vasta nyt.
Sinne pääsee kurkistamaan kun kiipeää varaston kattoparrujen päälle tehtyyn tasoon jossa on nuo ikivanhat paskahuussin reiät.
Onneksi huussi muuten hävitetty ja siivottu, alla on ollut kuulemma kilejä talvehtimassa ja tila on siistitty maapohjaiseksi tilaksi jossa on pari oikein siistin näköistä kanihäkkiä.
Tuo paska-roska tila sensijaan on kokonaan näkymättömissä - vaikka on ihan seinän takana....
Ollaanhan me se nähty ja katsottu että siellä näkyy piikkilankaa ym. mutta ei olla koskaan tiedetty että se on vanha roskakuilu jonne on heitelty varmaan kymmenien vuosien roskat.
Tavaroiden alta paljastui todellinen rottien paratiisi vaikka rotat sieltä on lähteneet jo kymmeniä vuosia sitten autuaimmille metsästysmaille.
Rotan paskaa, kaikenlaista roskaa ja silppua ja lasia ym. ym. vietiin kaatikselle kaksi isoa kuormaa.
Pahinta oli lasivillan silput jotka tuntuu vieläkin keuhkoissa.
Jos tuosta paskanmylläämisestä ei saa myyräkuumetta tai keuhkoruttoa niin ei sitten mistään :(
Tilassa oli onneksi maalattia ja sitäkin on varmaan joskus ammoin käytetty eläinten talvipaikkana.
seinän takana on tuo iso avoin ja siisti tila.
Juu...Olispas sieltä löytynytkin jotain oikein arvokasta... vaikkapa esim. jokin kadoksissa ollut Da Vincin maalaus hyvin paketoituna....
No ehkä Paavon paksusuolen rötgenkuvat olivat ihan tarpeeksi arvokasta meikäläisille :(
Mulle iski perjantaina ihan yhtäkkiä kamala varmuus että voitan Euro Jackpotissa 60 miljoonaa..
Pyysin Markun hakeen mulle pari riviä ja jumankekka mun aavistukseni piti paikkansa - MÄ VOITIN !!!!!!!!
Vähän yli 5 egeä tuli että tupsahti !!!!
En ole vielä päättänyt mitä rahalla teen...ehkäpä sijoitan sen taas parinkymmenen vuoden kuluttua vaikkapa yhteen lottoriviin tai vastaavaan...
Edellisestä lottorivistäni taitaa olla se parikymmentä vuotta...
Ja se katastrofinpoikanenkin sitten tuli, mitenkäs muuten ...
Annen koirat Toivo 12v. ja Cassu 1. olivat meillä eilen hoidossa kun tytär lähti jonnekin Helsingin lähelle paimentamaan Leen ja Metkun kaa.
Me sitten päätettiin lähteä etsimään syksyn viimeiset mustikat että saan tehtyä vielä muutaman mustikkapiirakan tuoreista mustikoista.
Mentiin tuonne Kurun korpeen missä ollaan oltu kymmeniä kertoja ennekin myös Toivo on ollut mukana - Cassusta en ole varma onko se ehtinyt siellä vielä käymään.
Koska oli neljä koiraa mukana niin eniten olin huolissani juuri Cassusta koska se on tuollainen hörheltäjä, mutta se pysyi hyvin lähettyvillä ja kulki koko ajan Viljon kanssa. Minttu menee aina vähän omia menojaan ja vaeltelee siellä täällä mutta ei koskaan lähde kauas.
Toivo on aina pysynyt lähellä, se on sellanen luotettava koira...tai niinhän me luultiin :(
Markku poimi toisella puolen kalliota ja mä toisella puolen ja seurattiin lähinnä Cassua.
Mä luulin että Toivo on Markun kanssa ja Markku luuli että Toivo on mun kanssa....
Parin tunnin kuluttua huutelin Markulle että onko Toivo siellä kun ei ollenkaan ole mun työnä näkynyt, Markku huuteli että eikös se ole mun kanssani....
No sitten alkoi julmettu Toipparin etsintä :(
Metsät on suuria ja siellä täällä risteilee maanteitä muutamien kilometrien päässä.
Kurun metsissä on nähty susia ja karhuja joten ei siellä yksinäisen vanhan huonokuuloisen koiran ole oikein terveellistä liikkua :(
Mä kiipesin kaikkein korkeimmalle kalliolle mitä siinä lähettyvillä oli ja kiljuin Toivoa sieltä, ääni kuului vissiin Tampereelle asti...ainakin nyt on ääni hukassa lähes kokonaan :(
Markku juoksenteli ympäriinsä ja hukkas välillä puhelimensa mutta onneks mä sieltä ylhäältä kallioltani kuulin puhelimen soivan pusikossa ja äänen perusteella se sitten löytyi..Toivoa ei löytynyt edes äänen perusteella :(
Kello oli jo aika paljon ja pelkäsin että jäädään metsään koko yöksi etsimään kadonnutta Toipparia :(
Ilman sitä me ei oltais metsästä lähdetty vaikka olis tullut yö....
Lopulta Markku lähti ajelemaan autolla ympäriinsä.
Ylöjärvelle tuolta on noin 10 kilsaa ja Kuruntie on vilkkaasti liikennöity joten pelättiin että Toivo olis jäänyt auton alle jos olis sinne lähtenyt.
Metsän läpi pääsee myös tielle kunhan muutaman kilsan osaa suunnistaa oikeaan suuntaan..
Siinä välissä olin ehtinyt soittaa Annelle, Nokian löytöeläintaloon, Etsijäkoirille, Timolle, ja lopulta 020202 käski mun soittaa 112 kun pyysin Nokian tai Tampereen poliisin puhelinnumeroa että sais tietää jos joku on löytänyt tai nähnyt Toivon ja ilmoittanut poliiseille harhailevasta koirasta.
Hullua että poliisilla ei kuulemma ole viikonloppuisin mitään muuta numeroa kuin tuon hätänumero 112, eihän tuo nyt mun mielestäni sellanen asia kuitenkaan ole....
Ei ollut tullut ilmoitusta koirasta poliisillekaan.
Kun oltiin pari tuntia etsitty ja Anne oli tulossa kovaa vauhtia mukaan etsintöhin niin Markku joka ajeli autolla ympäriinsä löysi Toivon jolkuttelemasta kaikessa rauhassa Ylöjärvelle päin maantien reunaa ainakin 6-7 kilsan päässä meidän mustikkapaikasta....
Toivo on aina ollut kovahermoinen otus, se ei vähästä hermostu eikä hätäänny ja se hyppäsikin autoon hyvin sen näköisenä että "Jo oli aikain että tulitte mut hakemaan" :)
Se ei ollut yhtään hermostunut, se oli ihan täysin oma itsensä.
Mä luulen että koska sillä on jo huono kuulo eikä näöstäkään ihan tarkkaan tiedä, niin se oli jotenkin hukannut meidät kaikki näköpiiristään ja aatellut että nyt ne perkeleet sitten jätti mut metsään ja päättänyt että kävelee sitten kotiin kun kerran tuolleen jätetään...
Tai sitten se oli yksinkertaisesti kyllästynyt kun Viljo vielä oli ärhennellyt sille ja yrittänyt sitä leikkimään, Toipparia ei leikit kiinnosta se ei yleensä välitä pätkääkään muista koirista vaikka ne kuinka intoilee sen ympärillä.
Ihme oli että se ei ollut retkellään jäänyt autojen alle eikä kukaan ollut noukkinut sitä maantieltä kyytiin.
Toivo on kohtalaisen iso koira, joten ehkä kukaan ei ollut uskaltanut ottaa sitä mukaansa...Toippari on niin kiltti että sen olis kyllä uskaltanut kuka tahansa ottaa, se ei ole uhka kenellekään.
Tää katoaminen päättyi hyvin, mutta mä olen jo aikaa sitten päättänyt että jos näen vapaana kulkevan koiran tiellä niin yritän ottaa sen kyytiin ja jos se ei onnistu niin ilmoitan siitä poliisille tai lähimpään löytöeläintaloon.
Joku on varmasti todella huolissaan lemmikistään ja etsii sitä hädissään...
Maaseudullahan koirat on usein vapaana ja niitä liikkuu tiellä joten tuo on vähän vaikea tietää mikä on karannut, eksynyt tai muuten vaan liikkeellä oleva koira...
Kyllä maaseudullakin pitäis koirat kuitenkin pitää pois maantieltä ihan niiden oman turvallisuuden takia......
Toivollahan on siru joten Anne olis saanut heti tiedon jos koira olis ollut poliisilla tai löytöeläintalossa.
Ne soittavan sieltä välittömästi omistajalle jos koiralla vaan on siru jolla se tunnistetaan.
No joo mä leivon tässä samassa noita mustikkapiirakoita, pyhitän tän päivän leipomiselle ja siinä samassa saan hyvin naputettua konetta kun leivonnaiset on uunissa :)
Oon tehnyt tätä päivitystä jo monta päivää ja jopa kokonainen yksi päivä alussa oli ihme kyllä hyvinkin hiljainen - mutta siinähän se sitten taas virkistyi ihmeesti :)
Olen osa kaikesta, kuten tunti on osa päivästä.
-Epiktetos-
Tahtoo ratsastamaan.... vaan taitaa tuolla olla painorajoitus! :-/ Hieno kuitenkin. =D
VastaaPoistaMitenkäs ne ankat luonnossa talvehtii?? Siis kuinka lämmin tarvitsee olla?? Yli nollan, ettei vesi jäädy mutta riittääkö muutama + -aste?? Turha tehdä hotellia, jos majatalo riittää! ;-)
Tuo heponen ei taitais ihan kestää, oliskohan painorajoitus ehkä 20 kiloa tai jotain sinne päin :)
VastaaPoistaKoristeeksi Anne tuon halus kun tuolla on sellanen tarina että mentiin yhden tutun kauppiaan liikkeeseen ja Anne istahti heposen päälle eikä sitä siitä enää irti saatu :)
Anne oli sillon alle kaksivuotias ja olis tarvittu varmaan putkipihdit että sen pienet kädet olis saatu irroittua heposen kaulasta :) No totta kai me hyvinä vanhempina ostettiin lapselle mitä lapsi halus ja täytyy sanoa että tuo oli kyllä monen vuoden lempilelu. Edelleen Anne halus tämän itselleen, Iisa saa keinua sillä kun menee sinne käymään :) Jeps - ei me ankoille sentään ihan hotellitasoista paikkaa aiota tehdä, mutta sellainen joka on hyvä, siedettävän lämmin ja joka kestää vuosien käytön. Kun on Annesta kyse niin ei ikinä tiedä mitä elikoita siellä vielä majaileekaan :) Nuohan on sorsalintuja että ei ne muuten niin lämmintä tarvitse ja pärjäävät kylmässäkin hyvin, mutta sula vesi on oltava aina saatavilla. Juoksuankka tarvitsee vettä aina kun se syö jotain. Jos se ei saa vettä se voi tukehtua ruokaansa....Sen takia kannattaa ennemmin laittaa seiniin, lattiaan ja kattoon eristeitä kun käyttää kallista sähkölämmitystä kaiken aikaa. Toisella puolenhan on maalattia eikä sinne tule lämmitystä, ankat saavat talsia siellä jos haluavat. Se tila onkin paljon isompi. Tuosta tulee lähinnä nukkumatila ja jos on -30 astetta pakkasta niin sitten on tietenkin hyvä olla se lämmin tila ettei tuu jäisiä ankkapatsaita.....Ja noi pikkuiset on vielä niin pieniä että niillä on untuvat, toivottavasti ne pian kasvattavat lämpimän höyhenpeitteen, jos nyt tulis kovat paukkupakkaset niin pikkuankat olis pakko ottaa sisätiloihin ja se olis aika ankeaa..ei ehkä ankoille mut ihmisille :(