lauantai 3. joulukuuta 2016

Vanhan kalkkunan muotiblogi - Pitääkö olla huolissaan?

No nyt se on tapahtunut!
Tämä mamma on joutunut elämänsä karseimpaan tilanteeseen ikinä.

On ihan luonnollista että ihminen hukkaa autonsa isoon parkkihalliin, mutta on epäluonnollista että ihminen hukkaa ison parkkihallin....

Näin kuitenkin pääsi tapahtumaan ja kahden tunnin intensiivisen etsinnän jälkeen istuin itkemään Stocmannin petivaateosastolle sängyn päälle ja soitin ukolle että Hämpin Parkkia ei ole enää missään ja se on mennessään nielaissut myös tietenkin mun autoni...
Myönnän käyttäneeni erittäin paljon painokelvottomia sanoja..joita nyt en viitsi tässä alkaa toistamaan.. Joka toinen sana taisi alkaa V- kirjaimella..
Ja ukonp...le vielä neuvoi että millainen auto meillä on sekä sen rekisterinumeron ja että kun painan avainta niin näen kun auto vilkuttaa...Siinä vaiheessa korotin ääneni ja huusin puhelimeen että EN MÄ OLE AUTOA HUKANNUT VAAN KOKO V.....N PARKKILUOLAN!!!!
Ja paukautin puhelimen kiinni ukon korvaan....

Koska syy oli tietenkin oman ukon (kenenkäs muun) niin pitihän se ukko haukkua ilman muuta, että auton menettämisen tuska edes hiukan hellittäisi.
Olin siinä vaiheessa kulkenut kaikki Stocmannin hissit ylhäältä alas noin sataan kertaan ja joka ikinen kerta hissi pysähtyi Stocmannin oman pienen parkkihallin eteen.

Olin varma että nyt oli kuolo korjannut lopultakin tämän mamman ja juuri tämä oli minun ikioma Helvettini - Ikuisuus Stocmannin hississä tuijottamassa milloin kerroksia täynnä ihmisiä ja lopulta aina takaisin samaan pieneen Stocan omaan parkkihalliin.
Katsoin että minulla oli oikeus haukkua edes oma aviomies koska en ollut ihan varma, että olinko hengissä vai siellä omassa ikuisuudessani....Joka näytti olevan aika syvällä..Hmm..mitäpä muuta voisinkaan odottaa...
Tuskin ainakaan harppujen soittoa.

Koska kukaan myyjä eikä asiakas ei osannut neuvoa miten pääsen rakkaan autoni luokse niin päätin vain seilata hisseissä edes takaisin vaikka ikuisuuden jos kerran niin on määrätty.
Lopulta huomasin oven alimmassa kerroksessa ja kun menin siitä sisään niin edessä oli toinen hissi ja päätin mennä -2 kerrokseen, ehkä siellä olisi ainakin hiukan viileämpää kun kerran oli miinusta edessä...
Siellähän se auto seisoi ihan oven edessä, juuri siinä mihin olin sen jättänytkin..
Päätin vakaasti että olen nyt käynyt kaksi kertaa elämässäni Hämpin Parkissa - ensimmäisen ja viimeisen....


Olen myös päättänyt aloittaa muotiblogin, koska tunnetusti olen hyvin muotitietoinen ..
Julkaisen siis ylpeänä tämän päivän muotikuvani.
Olen pukeutunut hyvin rennosti koska on päivä jolloin maalaan listoja askarteluhuoneessani.
Hennon vaaleanpunainen puku on...hmmm...no eipäs ollutkaan enää merkkiä kun olen leikannut sen pois...harmi..
Olen kuitenkin itse tuunannut pukuni erivärisillä maaleilla mitä olen maalannut noin kolmen vuoden aikana.
Itse tehty on nyt kuuminta Hottia.
Myös jalassani olevat säärystimet ovat omaa tuotantoani.
Alla on muodikkaasti reikiintynyt H&M:n ihana kaapu joka on ollut lempikaapuni jo parin vuoden ajan...käytän sitä myös yöasunani.





No niin..sitten seuraavaan aiheeseen joka juontaa juuri tästä muodikkaasta asustani..eli : Pitääkö miehen olla huolissaan kun nainen ostaa pensselin ja puoli litraa maalia?
Sanon että miehen pitää olla erittäin huolissaan.

Yritän nyt vain puolustella itseäni sillä että meikäläisellä tuppaa yleensä kaikki menemään vähän ylitse....Niin myös se että sanon maalaavani vessan puolipanelin valkoiseksi kun se on jo aika kulahtaneen näköinen.
Kun olin saanut sen maalattua niin huomasin miten valtavan huonossa kunnossa vessan tapetti oli, joten päätin ottaa tapetin pois ja maalata vessan seinät valkoisiksi kun valkoista seinämaalia oli jäänyt makuuhuoneen maalaamisesta.
Kun olin kaksi päivää tuskallisesti repinyt tapettia irti kynneyt verillä, niin muistin miksi meillä yleensäkin on tapetti vessassa.
Vessan seinä kun on tehty cyprokin huonoista jämäpalasista ja täysin mahdotonta sitä pintaa on maalaamalla peittää.
Maalasin seinän kuitenkin koska se oli niin huonokuntoinen, tapetti on parempi laittaa seinään jossa on jonkinlainen maali alla.
Totesin myös että vessan pari hyllyä oli todella huonokuntoisia joten revin ne irti ja päätin tehdä tilalle uudet...jos siis ihan rehellisiä ollaan niin päätin että ukko tekee tilalle uudet..
Samalla päätin maalata ikkunanpielet, katon ja listat..nekin olivat jo melko kellastuneita..
Sitten innolla tapettikauppaan ja tiesin tasan millaista tapettia ostaisin...kunnes pääsin sinne tapettikauppaan.
Sen jälkeen en enää tiennyt yhtään mitä ostaisin.
Pitkän harkinnan jälkeen lähdin ulos tapettirullat kainalossa ja poika oli meillä juuri hakemassa Mauri-Anteroa hoidosta.
Näytin upeita rullia pojalle ja hän totesi että Joo...tuollaisia ysärimallisia....ÄÄÄKKSS...
Minä kun olin ostavinani moderniin skandinaaviseen sisustukseen sopivia tapetteja....
Tapetit on nyt kyllä jo seinässä, mutta listat ja hyllyt vielä puuttuvat, joten laitan vain "ennen" kuvan tähän.
Ei voi kuin ihailla kätteni töitä..




Tänään olen maalannut siis listoja ja tietenkin siinäkään ei kaikki mennyt ihan nappiin.
Ukko päästi Mintun sisälle ja se juoksi innolla luokseni pudottaen ja kaataen puolillaan olevan maalipurkin lattialle tuolin päältä.
Totta kai ukko oli haukuttava kun päästi koiran tänne huoneeseen - enhän tokikaan voinut pitää ovea kiinni..eihän se nyt sovi ollenkaan...Syy ei missään tapauksessa minun ollut.
Joten syy oli tietenkin taas tuon ukon, koiraa ei voi syyttää siitä että se kirmaa innolla emäntänsä luokse.
Maalia jäi juuri senverran purkin pohjalle että saan maalattua vielä listat uudelleen.
Lattialtakin maali lähti pois yllättävän hyvin - muutamalla sanalla, vedellä ja kynsiharjalla.
Kyllä voimasanoissa vaan on hurjan paljon voimaa!

Olen myös harrastanut erittäin paljon liikuntaa kun sain syntymäpäivälahjaksi aktiivirannekkeen.
Asetin tavoitteeksi 10.000 askelta päivässä, koska se on lääkärien suosittelema vähimmäismäärä.
Koska olen aina ylitseampuva joka asiassa, niin alkaa olla vaikeaa ehtiä tekemään mitään muuta kuin koiran kanssa lenkkeilemistä.
Kymmenentuhatta askelta on niin vähän, että pitäähän se tuplata...ja miten upeaa on nähdä tabletin ruudulta joka päivä uusi askel-ennätys !
Jos jatkan tätä rataa, niin keväällä kävelen jo vuorokauden ympäriinsä..
Juoksihan Forrest Gumpkin kokonaista kolme vuotta (muistaakseni)
Vanha p...ka kamera on ollut mukana, uutta en ole vieläkään ehtinyt ostamaan, tai voisinhan toki kävellä vaikka Giganttiin tai jonnekin jossa myydään kameroita.
























Joten se siitä tällä kertaa, ensi kerralla lisää muotia ja ehkäpä jo valmis vessa....


2 kommenttia:

  1. Ihan taattua sua! Pitää kyllä kuljettaa joskus luunsa sinne, mennään vaikka Ikeaan hukkaan taas auto 😂

    VastaaPoista
  2. Ikea on niin tuttu paikka että sinne hukkaan vaan rahani :)
    Koitapa tosiaan tulla käymään täälläpäin, kohta ollaan vanhennettu niin että ei enää tunneta toisiamme ;)
    Mä voin pukeutua hiukan paremmin kuin tuossa kuvassa...vaikkakin tuo on just niin mun tyylini..

    VastaaPoista