Elämä on :)

                                  Oli synkkä ja myrskyinen yö...

Muistelin tuossa vanhoja ja sitä miten yritin joskus HYVIN nuorena kirjoittaa kirjan mutta se jäi siihen kun en ikinä keksinyt alkusanoja :)

Tää Tenavien Ressun kirjan aloitus "Oli synkkä ja myrskyinen yö" oli ainoa joka pyöri mun päässäni ja nyt tuli mieleen kun luin erästä toista blogia jossa kirjoittaja ihan oikeesti osaa kirjoittaa :)

Mut joka tapauksessa - tässä hiukka päivityksiä ja päivittelyjä tämän syksyn ja alkutalven kuulumisia.
Osa kuvista taitaa olla otettu ennen edellistä päivitystä mutta mitäpä pienistä :)
Se mitä ihmettelen tässä nykyisessä blogissa on se että viime vuoden joskus syksyn googlen päivitysten jälkeen kuvat toistuu näillä sivuilla ihan sairaan huonoina ja epätarkkoina :(
Nää kuvat on aivan tarkkoja alkuperäisinä ja oon pakannut nää ihan kuten aina ennenkin ja pakattuinakin kuvat on aivan tarkkoja mutta kun laitan ne tänne sivuilla niin nää on vaan kummallista pikselimössöä :(
Oon kokeillut pakata vaikka minkä kokoisiksi mutta aina tää googlen blogger pakkaa kuvat uudelleen ja ihan paskaksi ... HYI GOOGLE :(

Vesi on aika jännä elementti, mä olen aina tykännyt ottaa kuvia vedestä...

No jospa lakkaisin haukkumasta herra googlea ja siirtyisin asiaan...Ekana tää meidän hurrrja peto nimeltään Viljo eli Sir. William.
Viljolla pyyhkii hyvin, se on asettautunut meille asustelemaan ja laittanut mun sukkatilanteeni uusiksi.
Sir Williamilla kun on vastustamaton halu kiidättää jokainen lattialta, tuolilta, pesukopasta tai jostain muusta löytyvä sukka välittömästi jonnekin olkkarin nurkkaan missä se muotoillaan uudelleen niin että  sukasta yleensä tulee lähinnä säärystintä muistuttava tekele.
Jostain ihmeen syystä sille kelpaa vaan mun sukkani, miks hitossa se ei voi raadella Markun sukkia sillä kun on paljon enemmän sukkia kun mulla :(

Viljo toipui leikkauksestaan hyvin ja nyt jännitetään vaan sitä että tyrä ei uusisi...Viljo kun ei vaan yksinkertaisesti ole mikään sohva- löllykkä vaan sellanen vietävän sähikäinen että ei mikään ihme että tyrä rytkähtää :(
Kuva on siltä ajalta kun pedolle jouduttiin antamaan lääkettä leikkauksen jälkeen eikä Sir. William oikein pitänyt ajatuksesta....Cassua lääke kiinnosti kovasti :)

Manu on vissiin bulkilla kun se on lihonut ihan sikana ja sitähän se kohta alkaa muistuttaakin. Manun ulkoilut on jääny vähiin näiden pitkään jatkuneiden pakkasten takia joten se sitten vaan kasvattaa mahaa sängyn päällä miehekkäästi kuorsaten. Mutta Manu on kunnon ÄIJÄ <3

Niin ja sitten tää meidän Minttu..Tollereiden Tolleri, kaikkien tollereiden äiti...   :)
Minttu on päättänyt tulla maailman karvaisemmaksi tolleroksi ja se alkaa muistuttaa uhkaavasti vanhanaikaista pitkä- ja tuuheakarvaista karvahattua jota pikkulapset pitivät päässään joskus 80-luvulla..Annellakin oli sellainen :)
Siinähän roikkui myös häntä perässä....kuten tuolla tolleroisellakin.

Annen koiralauma joka Viljon myötä väheni yhdellä isokorvaisella otuksella on kasvanut Cassun myötä yhdellä vielä isokorvaisemalla oliolla joten taas on neljä petoa Jumesniemen "Taiteilijan torpassa".....
Cass eli Cassu, on musta pieni söpö bortsu joka vaikuttaa aika itsepäiseltä ja uhkarohkealta otukselta, siis pakkohan tuossa laumassa on sisua kasvattaa...Myös korvia näköjään kasvatetaan tuossa porukassa, Cassu raukka ei ole saanut jättikorvistaan pystyyn kuin toisen joten se mitä luultavimmin jää tollaseksi "Nalle luppakorvaksi" jonka toinen korva lerpattaa :)

Syksy oli pitkään tosi kaunis ja lämmin ja käärmeitä luikerteli vielä myöhään syksyyn pitkin koirapolkuja ja porkkanat oltin maasta pois vasta ekojen lumisateiden jälkeen, noi muut kasvikset vähän aikaisemmin :)

Sirun muutettua omalle sateenkaarelleen Minttu yritti ottaa Sirun paikan lauman ehdottomana "kunkkuna" mutta sille kävi vähän köpelösti kun Sir. William näytti sille hyvin nopeasti kaapin paikan.
Mauri-Antero ja Sir. William pitävät sellaista kylmän sodan meininkiä välillä.
Väliin ollaan niin kaveria että vallan, mutta auta armias jos joltain sattuu putoamaan pieni ruuanmuru lattialle niin Mauri- Antero hyökkää kun susi rähisten ruuan kimppuun vaikka se olis jo Sir. Williamin suussa.....
Manu ihan selvästi uhmaa kohtaloaan ja onhan sille tullut pari taisteluarpea, Viljo ei pure mutta sillä on pitkä nenä ja kun Manu työntää päänsä sen isoon kitaan niin ihan varmasti tulee hamppaanjälkiä otsaan, mutta pitäähän sitä kunnon Bostonilaisella  olla muutama taisteluarpi, ihan jo katu-uskottavuudenkin takia  :(

Minttu pysyy viisaasti erossa näistä "poikien" kamppailuista.

Lokakuussa Juhalle ja Päiville syntyi ihana söpö pieni tyttö ja niinpä meikäläisestä tuli mummu..ööhh..tai mamma..tai mummi tai jotain sinne päin, en ole vieläkään päättänyt mikä mä oikein olen. Päättäköön Iisa sitten sen kun alkaa puhumaan <3
Markku on kuulemma pappa ei paappa eikä vaari..no katsotaan nyt mikä siitä sitten muotoutuu :)

Kun asutaan näinkin kaukana niin kovin usein ei pääse vauvelia katsomaan :(
Mutta aina kun on mahdollista niin ajellaan sinne meren rannalle ja ennen joulua poitsu perheineen oli täällä muutaman päivän:)
Tein vierashuoneesta "lapsellisen" huoneen ja lasten vanha pinnasänky on säilytetty joten maalasin sen ja hieno tuli.
Iisaa tuli kuvattua enemmänkin. Tyttönen ihmetteli kovasti joulukuusta tonttulakki päässä, eka joulu meni vielä vähän ohitse, eipä tyttö vielä ymmärtänyt miten kivaa on saada lahjoja :)

Koirat suhtautuivat Iisaan tosi hyvin, Minttu suorastaan rakastui vauvaan ja seurasi huolestuneen näköisenä jos Iisa vähääkään itki. En olis uskonut että juuri Mintulla on äidillisiä tunteita :)
Mä kun ajattelin että se olis pelännyt vauvelia.

Viljoa kiinnosti enemmän Iisan pehmolelut joita se yrittikin varastaa aina kun silmä vältti.
Hyvin ystävällinen se oli vauvalle ja tutustui haistelemalla huolellisesti Iisan ja sitten totesi että Jaahas..laumaan on tullut uusi jäsen, eikä sen jälkeen enää ollut vauvasta kovinkaan kiinnostunut :)

Manu riemastui ensin ihan suunnattomasti (eli siis hyvin Manumaisesti) kuten yleensäkin.
Kun eka innostus meni ohitse niin Manukin totesi että siinähän se on ja asia oli sillä sipuli :)

Joulu meni ekaa kertaa ilman Juhaa kun he lähtivät aatoksi kotiin viettämään ensimmäistä perhejouluaan.
Tää muu pähkähullu lauma oli täällä joten joulu ei kovin rauhallinen kuitenkaan ollut :)

                                      PASKIN JOULU IKINÄ!
Koska päätin että tänä jouluna annetaan vaan lahjoja joilla tekee jotain, niin lahjavalikoimaan kuului kaikkea tiskiharjasta paistinpannuun ja kaikkea siltä väliltä :) No vähän karkkia sentään kuitenkin... Anne poseeras tiskiharjan kanssa ja sanoi että ota kuva että "Paskin joulu ikinä" ....

                                       Kyl tällä jo pärjää ens jouluun.....

                                             No onhan tää ainakin terveellistä....

Tota noin - oiskohan koko sittenkään ihan sopiva ?????

                             Että ohrasuurimoita ??????? Mä kyllä odotin Porchen avaimia....

                                     Ihan hyvä tää on, tulee ainakin tarpeeseen :)

Sauli teki aattona katoamistempun. Katti hävisi kun tuhka tuuleen eikä huutelusta tai ruualla houkuttelemisesta huolimatta nenäänsä näyttänyt.
Joten alettiin miettimään että olisko karvakasa päässyt livahtamaan ulos ovesta ja Markku lähti huutelemaan kattia ympäriinsä ja minä etsin sisältä ja koirat laitettiin hakemaan ja Anne meni etsimään pihasta ja Timo komeroista.
Mä olin hermoromahduksen partaalla kun kaikki jouluruuat oli pöydässä ja piti alkaa syömään ja mokoma katti oli kadoksissa.
Siirin suljin pesuhuoneeseen ettei se hyppinyt pöydälle.
Noin 45 minuutin intensiivisen etsimisen jälkeen Sauli löytyi mörnöttämästä sohvan alta.....
Se ei suostunut tulemaan esiin kun olin aamulla sulkenut sen pesuhuoneeseen kun kinkku oli pöydällä jäähtymässä. Saulilla on hyvä muisti, se otti nokkiinsa ja päätti että toista kertaa häntä ei pesuhuoneeseen lukita.

No - mörnöttävä katti sai kyydin Siirin luokse oven taakse, joten ei auttanut edes piilottelu :)

                 En mä tätä tehnyt, nää roskat oli tässä kun istuin tähän.....




Vihdoinkin oli rauha maassa ja sai alkaa SYÖMÄÄN !
Rauha loppui sitten siihen kun kissat ja koirat pääsi taas riehumaan ja paketit jaettiin.

Joulupäivänä käytiin Plevnassa katsomassa Hobitti...Smaugin autioittama maa...Hitsin hyvät tehosteet, niitä mä aina katselen.

Lenkillä on tullut käytyä lähes joka päivä tuolla Porin tien varrella isossa metsässä.
Ottaa paddiin kun lunta on niin hitsin vähän että ei pääse lumikenkäileään.
Kävely tuntuu jotenkin turhaannuttavalta kun kuitenkin on talvi ja oon niin tottunut siihen että tähän aikaan vuodesta pitäis rämpiä onnellisena Jumesniemen peltoja lumikengät jalassa.

              Nameja odotellessa - Lee on huomaavaisesti kauempana ja Cassu on kokonaan hukassa..

HUOMATKAA ILMASSA LENTÄVÄ NAMI,  se saa tollerin laiskimuksenkin liikkeelle :)

                                         Hän on tietenkin Toivo-setä <3

                         Walesin ihme Lee heiluttelee kannon päässä.

                                                Sir. William

                     Viljo on sen näköinen että ei kauaa enää paikoillaa aio pysyä :)


Koska mä olen ikäni yrittänyt kiivetä kuuseen mutta kapsahtanut katajaan niin päätin välillä kokeilla kelohonkakiipeilyä. En päässyt kovin korkealle (noin 5cm. maasta) toi ahteri painaa sen verran että maan vetovoima voitti ja mätkähdin taas sinne katajaan..hmm..no tällä kertaa kuitenkin puolukkamättääseen.
Hitto soikoot jotain hauskaa sentään pitää keksiä kun ei voi lumikenkäillä ja pelkkä kävely alkaa puuduttamaan...

Minttu on meillä tottunut jo lähes kaikkeen, puusta pudonnut mamma ei paljon hetkauta..


Tää talvi on ollut ihan pe*****tä kun sitä lunta ei ole tullut sitten niin millään ja sitten kun pari senttiä on lunta maassa niin on heti -25 astetta pakkasta  :(
Mutta ihan mielettömän kaunista on jos vaan tarkenee tuonne metsään mennä....ja mehän kyllä tarjetaan!