Viimeinen hellepäivä

Eilen tais olla viimeinen hellepäivä tälle kesälle..no ainakin pitkä pätkä hellepäiviä on takana olikohan niitä nyt 38 tai jotain sinne päin :)

Nyt oon perehtynyt enemmän näihin oman pihan antimiin vaikka myös vähän kovemmat työt kutsuukin taas kerran...HUUUUUOOKAUS....

Olen keräillyt vihaisten ampiaisten keskellä viinimarjoja ja keitellyt niistä mehuja....siis viinimarjoista, en ampiaisista.Vaikka olishan sekin yksi keino päästä niistä eroon, Mauri-Antero sai jo piston huuleensa ja oli tooodella murheellinen :(

            Voiko koira enää tuon murheellisemmalta näyttää? Kuka käskee yrittää syödä ampiaisen?



Tuo helvetinkone joka mulla nyt on keittimenä on kyllä sellainen vempain jolla heittäisin varista jos en olis niin hemmetin eläinrakas....Tuon kanssa saa tehdä kaksinkertaisen työn. Tuosssa ei ole edes merkkiä näkyvillä missään joten en edes muista minkä merkkinen vempain tuo on. Jossain takuupapereissa se merkkikin kyllä on.

Mulla oli monta vuotta käytössä Halpa-Hallista ostettu ihan älyttömän hyvä sähköinen mehustin, sitten se pimahti ja koska Halpa -Hallissa ei siihen aikaan ollut yhtäkään mehustinta eikä ollut tulossakaan niin päätin sitten tilata Stocmannin verkkokaupasta oikein hienon kunnon mehustimen.

Joo - älkää koskaan uskoko että kallis on välttämättä sen parempaa kuin halpakaan.
Maksoin Halpa- Hallin mehustimesta satasen kieppeet, Stocmannin mehustin maksoi yli puolta enemmän eikä sillä periaatteessa tee yhtään mitään.

Lähetin sen vaihtoon ekan keittely-yritykseni jälkeen.
Halpa-Hallin keittimessä oli rajoitin joka myös pelasi kunnolla, kun vesi alkoi kiehumaan rajoitin laski lämpöä sen verran että vesi kiehui pikkuhiljaa eikä vettä tarvinnut lisätä mehustamisen aikana ollenkaan.
Tosin mehun valmistumisaika oli paljon pidempi mutta mehu oli kauniin sakatonta ja kirkasta.

Tää Stocmannin räähkä vehje keittää ihan täysillä koko ajan, joten vajaan tunnin mehustuksen aikana vettä saa lisätä ainakin kolme kertaa - ellei enemmänkin :(
Kun mehua keitetään niin että vesi kiehuu täysillä, niin mehusta tulee sakkaista ja ruman väristä.

Luin ohjeesta että keittimessä on rajoitin...mutta niin ei kuitenkaan todellisuudessa ole.
Lähetin ensimmäisen keittimen takaisin vikaselosteen kera ja vaadin tilalle uuden...ja koska olen erittäin pirullinen ihminen (kuten moni tietää) niin merkkasin keittimen pohjaan ihan pienen pienen naarmun että en vaan saa takaisin samaa keitintä :)

Sain tilalle upo-uuden keittimen joka perkele keittää samanlailla, ihan täysillä kuten edellinenkin.
Stocmanilta sanottiin kohteliaasti että edellisessäkään keittimessä ei ollut mitään vikaa..niin no miten sen nyt ottaa...Kävimme asiasta erittäin kohteliasta kirjeenvaihtoa pitkän aikaa.
Mä en koskaan pottuile silloin kun on kyse reklamaatio-asioista.
Oon niitä itsekin joutunut työssäni hoitamaan ja tiedän miten asiat parhaiten menevät, ei ainakaan pottuilemalla.

Koska oli kevät eikä keittimiä tahtonut saada mistään niin päätin pitää keittimen vaikka Stocmann oli valmis antamaan rahani takaisin koska keitin ei edelleenkään vastannut toiveitani.

Huh huh...olipas pitkään lähes asiallista tekstiä :)

No joo nyt keitän mehut, ja lisään vettä noin 15 minuutin välein ja sen jälkeen suodatan mehut suodatinharson lävitse, muuten mehu on sakkaa täynnä :(

Ehkä ostan jostain uuden halvan sähköisen keittimen, Mehu-Maijaa en huoli koska keraamisella tasolla se ei saa vahingossakaan kiehua yli muuten taso on täynnä pieniä reikiä :(
Ja mä totta kai kiehuttaisin sen yli kuten kaiken muunkin....Oon pohjaanpolttamisen ja ylikiehumisen maailmanmestari !

Eilen keräilin myös papusatoani talteen.
Papuja tulee tänä vuonna aivan valtavasti, tuo oli vasta hyvin pieni osa satoa mitä nyt keittelin pakkaseen. Otin juuri sen verran kun 8 litran kattilaan kerralla mahtui.
Viljo seuraa kuin hai laivaa mun tekemisiäni, se ei mene kahta metriä kauemmaksi emännästään, on mulla uskollinen ystävä ja aina yhtä iloinen  <3

Eilen olin ihan vetämättömissä ja jotenkin täysin nuupahtanut kun Anne tuli kun oli viemässä Leetä silmäpeilaukseen.
Muu hörhölauma jäi hoitoon siksi aikaa.
Ihan hemmetin hieno juttu oli, että Leen silmät olivat aivan kunnossa molemmat <3
Myös pahasti vahingoittunut silmä oli ihan normaali <3

Lee törmäsi pentuna metsässä juostessaan Siruun ja horjahti rutikuivaan paksuun ja pitkään keppiin joka meni suoraan silmämunan ohitse silmäkuopan perälle asti ja epäiltiin vahvasti että silmä ehkä sokeutuu.
Nyt kuitenkin todettiin molempien silmien olevan ihan kunnossa <3
Ja Lee senkun mennä roiskuttaa eteenpäin ..nimenomaan roiskuttaa <3

Tän eläimen uimatyyli voittaa jopa meidän tollerin räpiköinnin...Kumpikin osaa kyllä uida ihan hyvin kun vaan haluavat, mutta kun roiskutustyyli on niin paljon kivempi :)

Päätettiin eilen illalla lähteä Annen kanssa keräilemään kiviä naapurin pellolta Jumeksessa, vaikka olinkin rättiä vetelämpi.
Meillä kun on vielä ankka-aitauksessa aidan naapurin puoli kivettämättä ja naapuri tarjosi meille traktoria ja peräkärryä että voidaan mennä hakemaan hänen pellontekeleestään kiviä.
Metsä kaadettiin siitä pari vuotta sitten ja he on keränneet aivan valtavat kasat suuria kiviä keskelle peltoa ja koko pelto on edelleenkin täynnä isoja kiviä.

Jumesniemi on varsinainen kivikylä, joka paikka on täynnänsä kiviä :)

Me saadaan kivet paljon helpommin noin, koska muuten me oltais jouduttu kantamaan kivet ryteikköisen metsän kautta tai heittämään parimetrisen aidan ylitse...mikä olis ollut lähes mahdotonta.
Nyt me saadaan kivet helposti kun naapuri tuo peräkärryn ihan aidan viereen <3

Naapuri oli ajanut yhden traktoreistaan peräkärryineen jo valmiiksi pellolle. Keräiltiin kiviä ja myös naapuri tuli joksikin aikaa auttamaan omien navettahommiensa ohessa, maalla on kyllä aivan ihania ihmisiä, kaikki auttavat kaikkia <3
Hän sanoi että voimme ajaa traktoria sitä mukaan kun kiviä otetaan että ei tarvitse raahata niitä pitkää matkaa.

Mä tietty olin sitä ennen mennyt möläyttämään että oon ajanut traktoria joskus 10 vanhana maalla mummolassa.
Anne ilmoitti heti että mä saan ajaa kun oon kerran ennenkin ajanut...Tziisus...siitähän on aikaa sata vuotta kun mä olen ollut 10 vuotta vanha!!!!!!

Tuo ei ole sama traktori...luulisin mutta en ole varma. Tää kuva on otettu jo muutama vuosi sitten....

Joka tapauksessa nyt tuli sekin homma opeteltua uudelleen.
Osaanhan mä ajaa mutta kun siinä traktorissa oli paljon polkimia ja paljon kaiken näköisiä namikoita ja kaksi ihmeellistä käsivaihdekeppiä.
Itse traktori oli talon vanhin vehje, varmaan suurinpiirtein samanlainen jota olin ajanut 10 vuotiaana :)

Kun sen sai käyntiin niin eihän ajaminen vaikeaa ole, ihan kun nyt ajaminen yleensäkin, oonhan mä ajanut jäärataa ja vetänyt asuntovaunua ja ajanut asuntoautoa ja jopa täysperävaunullista öljyrekkaa...hmm..sitä tosin vaan muutaman metrin :)

No naapuri kyseli lampaista ja niiden laitumesta jota nuo paimentytöt ei ole vieläkään oikein kunnollista löytäneet viime kesän jälkeen, kun pitkäaikainen pelto meni muuhun käyttöön ja otimme tyttöjen aidan talkoilla viime syksynä pois.:(

Naapuri on jo kerran ehdottanut heidän keskellä metsää olevaa peltoa joka olis muuten ihan huippuhyvä...mutta se todellakin on keskellä metsää...
Susia liikkuu myös täälläpäin eikä lampaita voi noin vaan jättää oman onnensa nojaan vaikka päivittäin kävisikin niitä katsomassa.

Nyt naapuri ehdotti että pelto joka on näkyvillä Annen yläkerran parvekkeen ikkunasta on heille täysin käyttämätön.
Peurat käyttää sitä reittinään ja mullikoiden ohuet sähkölangat ei peuroja pidättele, naapuri on joutunut moneen kertaan etsimään mullikoitaan ympäri metsiä kun peurat on katkaiseet aidat ja nyt pelto on ollut tyhjillään.

Lammasverkosta peurat eivät mene läpi joten siitä sais pellon ilmaiseksi käyttöön ja pellon laidassa on kaiken lisäksi lähde joten vettä ei lampaille tarvitse kaukaa etsiä :)
Pellon viereen pääsee myös autolla kun sinne on tehty ihan hyvän näköinen tienpätkä.
Joten tuo olis ihan huippu-hyvä paikka <3

          No niin tytöt, katsokaapa noita tyhmän näköisiä koiraeläimiä aidan takana ..mmäääääähhh :)

                                                  Jaa että paimennusta....

               Jos nyt vähän hölkättäis karkuun, vaikka tuon koiraeläimen mieliksi :)

             Lampailla ei ole ollenkaan ylähampaita, vain alahampaat, joten ei ne aikankaan lujaa pure :)

                                                   "Tytöt" pitää kokousta :)


Tänä kesänä nää lammaspaimentajat ei ole päässeet paimentamaan ollenkaan, viime syksynä he saivat pellon ja myös lampaat joita voi paimentaa luvattiin talon puolesta...koko tän kesän pellolla tallusteli kuitenkin vain pari pässiä joten paimentamisesta ei tullut mitään, eikä siten myöskään paimenkisoihin menemisestä :(

(Paimentamista varten on oltava vähän isompi lauma lampaita, laumasta otetaan aina muutama lammas paimennettavaksi eri aitaukseen.
Lampaita ei stressata liialla paimentamisella eikä lampaat mitenkään kärsi siitä että ne ovat paimennettavina.
Lampaat ovat hyvävointisia, kesyjä ja ystävällisiä..hmm..nää veikot vähän liiankin ystävällisiä :)
Nää on muutaman vuoden takaisia lampaita, aidan takana näkyi vielä Sirukin joka lopetettiin viime syksynä 15,5 vuotiaana <3 )

Vasta nyt on viime syksynä tehtyyn aitaukseen ilmaantunut muutama lammas, mutta eihän tuo auta jos vasta elokuun puolessavälissä lampaat tulevat, ennen kesälampaat on tulleet toukokuussa tutusta paikasta.
Viime syksynä me tehtiin talkoilla sinne lähes kilometri aitaa pellon ympäri ja nyt aita kyllä haetaan pois tai myydään pellon omistajalle, tarvitseehan he aidan jos pitävät siellä eläimiään.
He saavat pelkän aidan hinnalla työn ja tolpat joten halvalla saisivat aidan.
Jos eivät osta niin otetaan se pois ja tuodaan uuteen paikkaan..

Joten koska me nyt ollaan tehty koko kesä ankka-aitaa (tai oikeastaan monta vuotta jotain aitaa) niin kyllähän tässä kanakopin ja ankkojen talvipaikan tekemisen ja marjastamisen/sienestämisen lomassa vielä ehtii vetämään kilometrin lammas-aitaa ....JEEE... Helppo nakki  <3

                                            Kaksi räpiköijää vierekkäin :)

                                          Sir William on aina yhtä ihana <3

            Rakkautta yli rajojen <3  Kuka sanoo että tapellaan kuin kissa ja koira :)

Myönnän että tarvitsen raskasta ruumiillista työtä, en ikinä vois kuvitella istuvani kaiken päivää naputtelemasssa konetta ..äääkksss :(
Tätä blogiani oon nyt kuitenkin päättänyt päivitellä vähän useammin kuin ennen, ei kai tästä kukaan ole kiinnostunut mutta ei haittaa - kunhan sadepäivinä naputtelen :)

                          Sir Williamin kesäriemua :) Kuuleppas Viljo- kaurapellossa EI saa juosta !!!!!!!!!!

Pitkä kuuma kesä..ja mä aion elää sen :)

Eipä olis keväällä arvannut miten hiton kuuma tästä kesästä tulee.

Mä uhosin kun aikaisin keväällä oli se tosi kuuma kausi, että nyt ei sitten enää kesää tulekaan..hmm...

Tää on ollut ihan hurjan hullu kevät ja kesä ja työtä on riittänyt vaikka muille jakaa.
Tietokoneeni kuvapuoli kaatui keväällä ja olin vähällä menettää kaikki yli 30.000 hyvää kuvaani, niiden yli 80.000 eli roskalaatikoissa olevien kuvieni ei niin väliä olis ollutkaan :(
Kun kone korjattiin niin myös nuo paskakuvat suureksi riemukseni pompahtivat takas alkuperäisiin kansioihinsa joten kaikkiaan roskakoriin laitettavia kuvia on koneella vieläkin varmaan 50.000, en ole ehtinyt, enkä viitsinyt vielä sen kummemmin edes katsoa mitä kaikkea tuolla oikein on.

Kuvapuolen ongelma oli että yksi kuvapuolen lukuisista roskakoreista ei tyhjentynytkään normaalisti, vaikka tyhjentelin sitä. Ja mä tyhmänä anti-nörttinä en huomannut mitään... Kun roskiksessa alkoi olemaan puolta enemmän kuvia kun itse kansioissa niin kone meni jönttiin kokonaan.

Mä olen löytänyt tästä äpplen perkeleestä jo viisi roskakoria ja ne kaikki pitäis myös muistaa tyhjentää. Kun mulla on vielä tuo ulkoinen kovalevy niin korjauksen jälkeen myös sinne meni kaikki kuvat roskiksesta .....HELP!!!

Olin käsitellyt lähes kaikki koneellani olleet yli 30.000 hyvää kuvaa ja kun kone korjattiin niin kaikki käsittelyt nollaantuivat YHYYYYHHH...Siis mulla on nyt koneella kaikki kuvat rajaamattomina, suoristamattomina ja muutenkin käsittelemättöminä...ja ne hyvät on siellä huonojen joukossa.

Eli kun tulee syys ja kylmät sateiset paskakelit niin onpa ainakin jotain tekemistä :)
No ei siitä sen enempää, se on vaan elämää :)

Me ollaan rakenneltu tänä vuonna Jumesniemelle vaikka mitä, on tehty kasvihuone, aita on maalattu lähes valmiiksi myös toiseen kertaan, on tehty ulkorappuset yläkerrasta alas ulkokautta ja viimeisin projekti on ollut kaikkein kovin urakka..no siitä tuossa vähän myöhemmin......

Keväällä käveltiin koiralaumamme kanssa ympäriinsä, vaellusretkiä tuli tehtyä muutamia pidempiäkin ja siinä sivussa sitten naulattiin ja naputeltiin :)

                           Tuo on joko punakarvahylje tai meidän tolleri.....

                                           On suuri ilo omistaa muutama koira.....

 
Viljohan sieltä lopulta putosi kun koiria alkoi ängetä samalla pikku laiturin pätkälle seitsemän....

Mä myös aloitin vanhan harrastukseni uudelleen, eli aloin taas entisöimään vanhoja tavaroita + huonekaluja joita meillä on autotalli pullollaan ja Jumesniemeltä löytyy lisää.....
Työn alla on vanha lipasto jonka päällä oon tehnyt veemäisiä kotiläksyjäni joskus sata vuotta sitten kouluaikanani...Myös Annen vanha keinuheponen on saanut uuden elämän..kunhan ehdin vielä maalaamaan se jalustan, se on vielä vaiheessa...

                                             
                                                Kohta nää on uutta parempia :)

Juhannus oli kylmä vaikka muuten hellettä on ollutkin, mutta juhannusaattona ilta oli upea...Tää kuva on otettu vähän ennen puoltayötä meidän pihasta <3

Sitten ollaan käyty Annen kanssa mustikassa ihan lampaan raivolla, jouduin syömään vanhat villasukkani kun Anne lähti ekaa kertaa elämässään mustikkaan ihan vapaa-ehtoisesti ja poimi kaikkiaan lähes 30 lirtaa mustikoita vähän yli viikon aikana.
Mustikoita on nyt tosi vähän ja mekin jouduttiin kävelemään monta kilometriä koiralauman kanssa että päästiin mustikkapaikalle ja sitten sieltä takas painavan ämpärin kanssa joten kyllä siinä päivässä tuli liikuttua melkoinen kilometrimäärä, varsinkin kun mittari näytti joka kerta lähelle +30 astetta ja muutaman kerran ukkonen jytisi oikein kunnolla kannoilla...

                                                Ankanmunamuffinseja <3

                                     Ankanmunat on leivonnassa ihan huippuja <3

                               Käytiinhän me muutama kerta myös mansikassa <3


Sitten mustikkareissut loppuivat lyhyeen kun Annella tapahtui se katastrofi.
Siitä enemmän tässä..
Anne otti tänäkin keväänä kanoja ja myös kukon joka tuli vähän niinkuin vahingossa Annelle kun kettu söi sen entisen kanalauman kokonaan :(
Kukon nimeksi tuli Rambo ja pitää sanoa että mä kyllä vähän väistän sitä, se on puoliksi lihakukko, eli se on ihan saatanan suuri :O

                         Rambo on melkoinen järkäle kanaan verrattuna...

                   Minttu pitää kovasti kanoista, Rambosta se ei niinkään välitä :)

Samoihin aikoihin Rambon kanssa ilmaantui Annen takapihalle omituinen lauma jolle me ensin hiki päässä tehtiin noin 250 neliön aitaus...Intialaiset juoksuankat saapuivat Jumekseen...no ei ne sentään intiasta asti tulleet mutta sellainen omituinen neljän mustan mörjäkkeen lauma ilmaantui aitaukseen.

Juoksuankat olivat viettäneet talvensa lehmien kanssa navetassa ja ankka-raukat olivat aivan lehmänpaskassa olemattomia korviaan myöten...Joten ankka kerrallaan kainaloon ja ammeeseen pesulle.
Intialiainen juoksuankka ei ole siitä kesymmästä päästä lemmikkejä, vaan räpisteli vastaan mutta sitten jähmettyi syliin ja sen sai pestyä ihan hyvin kun ankka oli vissiin kauhusta kankeana ammeessa :)

Ankat näyttivät pesun jälkeen enemmän sulka-satoisilta merimetsoilta mutta kunnon ravistelun ja höyhenien + sukimisen jälkeen ihan kauniita ankkojahan niistä tuli.

Poika-ankat ovat herrasmiehiä, ne antavat aina tyttösten syödä ensin, mieliruoka on keitetty makaroni :)

Ankat elelivät onnellisena aitauksessaan ja kanat omassaan. Sitten yksi kanoista katosi jonnekin...
Ensin epäiltiin että kana olis itse ängennyt itsensä pois aitauksesta ja eksynyt metsään, koska sillä oli takana jo muutama karkausyritys.

Jonkin ajan kuluttua Anne katseli myöhään iltahämärissä telkkaria olkkarissaan ja ja ulkoa alkoi kuulumaan juoksuankkojen kova meteli...juoksuankat ei pidä kovaa meteliä kun hädän tullen ja kun Anne kurkkas ikkunasta niin iso lihava kettu oli aitauksessa yhden ankan kimpussa :(

Ulos ryntääminen ei enää auttanut mitään vaan yhdeltä tyttöankalta oli henki pois, kettu oli ehtinyt katkaista sen kaulan mutta ei enää ehtinyt ottaa ankkaa mukaansa kun karmea ihmishirviö juoksi kiljuen ja käsiään huitoen sitä kohti pihalle....

Me saatiin illalla tekstari että kettu vei ankan ja se tarkoitti sitä että Timo + minä oltiin heti aamulla valmiina Jumeksessa rakentamassa pieni väliaikainen aitaus ankoille siksi aikaa että iso aitaus laitettaan uusiksi.

Siitä alkoi sitten urakka joka kesti aika kauan ja vieläkään ei ole ihan valmis.
Uusi yhtä iso aitaus tehtiin vahvimmasta ja pienisilmäisimmästä mahdollisesta koiraverkosta.

Yksi verkkorulla painoi noin 60 kiloa ja totta perkeleessä olen niin tollo että kun rulla avattiin niin totta kai se pyörähti vähän matkaa aukipäin ja mulla keskisormi välissä :(
Mä tarviin ehdottomasti mun keskariani, milläs perkuleella mä muuten näytän merkkejä tolloille kanssa-autoilijoille?

Anne kisko mun sormea irti rullan välistä, mutta kun se mokoma kisko väärää sormea :(
Mä kiljuin kun sikaa tapettaessa enkä tuntenut edes mitä sormea yritettiin ottaa välistä pois...
Kun Anne sai repästyä mun peukaloni pois rullan välistä niin myös keskari irtos ja se oli kieltämättä vähän vänkkyräisen näköinen ja turpos kummaliseksi koukkumöhkösomeksi :(

Keskarin suunnattomasta tuskasta huolimatta me vedettiin hiki päässä rullaa paikoilleen, sitä ennen oltiin kaivettu sellanen vallihauta että saapi kettu-repolainen kaivaa kiinaan asti että pääsee alitse.
Pari metriä korkea verkko upotettiin vallihautaan ja verkon takana oli vielä alkuperäinen lammas-aita joka kiertää koko tonttia. Siihen päälle laitettiin vielä jyrsijäverkko joka taitettiin alareunasta niin että jos kettu kaivaa niin verkko on edessä.

Naapuri pikkuinen kissakaksikko seurasi innolla ankka-aitauksen rakentamista, ankat ei kiinnostaneet niitä, mitenkähän on kun näää söpöläiset on isoja katteja.....

Mä tein muutaman päivän aikana rautalangasta varmaankin miljoona pidikettä niin että koko aitaus on suojattu kolmella aidalla ja päällä on verkko joka on kiinnitetty rautalangalla joka ainoaan koiraverkon silmään ylä ja alareunastaan...Naapurin miehet naureskelivat meidän ihme viritykselle ja sanoivat että ei kai ketullakaan sentään rautahampaita ole :)

Tää aita on pieni pätkä heikkoa aitaa ihan talon vieressä...Tästä kettu tuskin yrittää sisään tarhaan....Ja onhan tuossakin kiviä ja kaksikertainen käännetty aita. Ihan koko matkaa ei isot rullat koira-aitaa riittäneet :(

Nyt on vielä tekemättä uusi kanakoppi koska myös kanat siirretään ison aitauksen sisään ja sinne tehdään niille oma puoli :)
Kyllä kanat ja juoksuankat tulevat toimeen hyvin keskenään...mutta tuosta rambosta en menis takuuseen...
Markku purkaa meidän vanhan puuliiterin tästä pihasta koska uusi on jo tulossa ja siitä saadaan kanoille korkea koppi ja muninta pesät sekä kunnon orret :)

Koiralauma on viihtynyt hyvin mukana hommissa ja sitä lämpöäkin on piisannut ihan kivasti, noin +30 astetta on ollut lämpötila lähes koko kesän...mitä nyt juhannuksena oli +5 astetta ja lunta satoi :(

Iisa on käynyt moneen kertaa täällä mammalassa ja tyttö kasvaa aivan silmissä, nyt jo ottaa muutamia askelia ja on iloinen ja pirtsakka....ööhh..kuten mammansakin :)
Iisan kuvia en laita näkyviin avoimeen blogiini...

Me käytiin Timon kanssa Turussa päin muutama päivä sitten - ennenkuin Timon kesäloma loppui. Pojat kävivät Juhan veneellä kalassa ja me miniän ja Iisan kanssa noin 8 kilsan lenkillä.
Parin kilon hauki tuli mutta pojat päästivät sen menemmään.
Kuva oli todisteena, en mä muuten olis uskonutkaan...ööhh...kalavaleita :)

Tää kesä on ollut ihan mielettömän kiva, upea ja hieno, vain kahden pienen siipiveikon kuolema on ollut surullinen juttu :(
Niin pieniä ja viattomia eläimiä, mutta tosiasiahan on kuten Anne sanoi - kun uhkasin ottaa haulikon mukaani ja jahdata ketun hengiltä - että täytyyhän ketunkin syödä <3
Tosiasiahan se on täällä maailmassa pitää olla myös petoja se on se luonnon tasapaino.

Sitä ei kaikki edes halua ymmärtää...luontodokkarissa söpö juuri syntynyt bambi joutuu leijonan suuhun ja sekös katselijoita itkettää, entäpä leijona ja sen pennut......
Maailma on kova paikka ja se on vaan hyväksyttävä ja sillä sipuli......

Niin ja mä ostin itelleni iPadin joten olen siirtynyt nykyaikaan, vaikka edelleen omistankin vuonna 2000 ehkä vähän yli - ostetun Nokian kännykän :)

                      Öööhh..polku on päässyt vähän kasvamaan umpeen...

   

                                  Ja sitten kokoelma koiran kieliä.......

Meidän pihassa kukat kukkivat upeasti...kunnes tuli niin hemmetin kuuma että osa kesäkukkasista  yksinkertaisesti paloi pilalle :(

Ei mitään niin hyvää etteikö paratiisissa luikestelis...siruetana :(  Mokoma tuholainen ei ollut ainoa vaan koko etanoiden armeija marssi juuri tähän pihaan :(

Eilen satoi kaatamalla ja ilma viileni, tänään aamulla poimin mustia viinimarjoja ja olen keitellyt mehuja koko tän ajan kun oon naputellut koneella :)
Tuossa kuvassa näkyy hyvin meidän pystyynkuollut koristeomenapuu, jota ei ole voitu kaataa kun siellä oli päntöissä jo keväällä aikaisin ekat linnunpoikaset ja sen jälkeen pöntöt on olleet kovasti varattuja...ehkä nyt voi puun kellistää, tuskin enää pöntössä on ketään..uusi koristeomenapuu on tulossa vieressä :)

Pelakuut sentään kestävät hellettä, tää piha on siitä paha kun tää on ihan etelään päin, koko päivän paistaa aurinko...

Nyt yritän päivittää tätä blogiani, tää on jäänyt hoiukka retuperälle kun en ole yksinkertaisesti ehtinyt päivitellä....