Ainakin 50 kertaa tän kesän + syksyn aikana on näin tapahtunut.
Vettävaluvat kuraiset koiratkaan ei ole mikään ilon aihe, vaikka iloista sekalaista koiralaumaa ei sade eikä kura ole mitenkään haitannutkaan....Kura kun lähtee mukavasti matoilla kieriskellen pois, samoin liika vesi turkista..
Onneksi sain pestyä ne monet kymmenet mattoni kesällä, vaihtomattoja todellakin on tarvittu.
Koiraihmisille kun ei yhdet tai kahdet matot riitä, kyllä niitä täytyy olla enemmän kun tarpeeksi eikä vanhoja risojakaan raaski heittää pois koska näillä kurakeleillä ne on just parhaat matot lattiassa:)
Toinen vaihtoehto on kokonaan ilman mattoja, myö sitä oon kokeillut mutta kun noi kohtalaisen isot koirat muuttaa yöllä nukkumapaikkaa muutamaan kertaan niin kynsien rapina parketilla on rasittavaa...
Siks toisekseen Minttu joka nukkuu autuaasti sohvalla, rojahtaa alas muutaman kerran yössä kun on sellanen ihme rento-reiska että valuu pää edellä sohvan reunan ylitse vähän väliä.
Kova kolaus ja sitten kynsien rapinaa ja turkin ravistelua kun tolleri kokoaa luunsa lattialta, tekee pienen kierroksen huushollin joka huoneessa ja nousee huokaisten takas sohvalle ja vähän ajan kuluttua sama juttu...siis kuka väittää että koira muka nukkuu koiranunta....ainakin toi tolleri nukkuu ihan vietävän sikeästi.
Yleensä koivet pystyssä selällään ja pää roikkuen sohvan reunan ylitse, melkein lattialla asti, ei ihme että paksu tollukka on vähän väliä päällään lattialla:(
Joten kyllä paksu matto siinä alla vaimentaa niin tollerin pään kolahdusta lattiaan kun antaa meille ihmisparoille edes jonkinlaisen nukkumarauhan.
Me ollaan oltu nyt jonkinmoisella ihme kuntokuurilla, vedetään sauvakävelyä lähes joka päivä ja matkat vaan pitenee...nyt se 7 kilsaa tuntuu ihan älyttömän lyhyeltä matkalta, ei ehdi kunnolla ees hiki tuleen.
Sitä kuitenkin ollaan menty aika usein että myös Siru ja Manu pääsevät mukaan.
Sen pidemmille lenkeille en niitä ota.
Kyllä se vaan tolleronkin vauhti hiljenee kun matka menee yli 15 kilsan. Tuskin se on kuitenkaan on kunnon puutetta vaan sitä että tuolla otuksella on kohtalaisen lyhyt keskittymiskyky.
On kiva hyppiä ja pomppia kivillä ja metsässä ja rypeä mutalätäköissä, mutta sitten kun sitä on liikaa niin ihan selvästi kiinnostus laskee.
Toivo, Viljo, Metku ja Lee jaksavat olla aina yhtä täynnä virtaa ja innostuvat joka asiasta, tolleri on rauhallisempi eikä ota turhia spurtteja enää kymmenen kilsan jälkeen:)
Vain kivien päälle hyppiminen on kivaa aina. Tässä yhdellä lenkillä se yritti epätoivoisesti hypätä ihan sairaan korkean kiven päälle jonne ei olis kukaan noista koirista ikimaailmassa päässyt.
Tolleri liukui rymisten alas monta kertaa mutta ei meinannut antaa periksi ennenkun pakotin sen lopettamaan..ihme otus, sillä on varmaan joku kivifetissi......
Tehtiin oikein kauniina päivänä pitkä lenkki kun yritettiin löytää uusia reittejä tuolta Koukkujärven takaa. Oli ihan omituista kun aurinko paistoi, tuohon hemmetin vesisateeseen on näköjään jo niin tottunut. Löydettiin tosi kivoja uusia polkuja, vaikka ei aina oikein tietty mihin ollaan menossa, yritettiin vain etsiä jotain uutta ja mielenkiintoista reittiä.
Navigaattori kännykässä on kyllä kätevä. Ainakaan ei ihan kokonaan eksy ja tietää vähän missäpäin auto on. Samalla se antaa kilometrit joten tietää paljonko on kävellyt.
Kävin myös influenssapiikillä just sen päivän aamuna kun lähettiin parin tunnin kuluttua sinne metsään. Koska mulla oli sauvat niin mitä ilmeisemmin se sauvojen käyttö ei sopinut yhteen flunssapiikin kanssa vaan piikityskohtaan nous ihan hervoton motti.
Mulla oli oikeen kunnon hauis muutaman päivän, joka vuosihan mä ton piikin oon ottanut mutta eka kerran mä tollasen ison "lihaksen" sain:)
Ei se ollut yhtään kipeä eikä punainen eikä muutakaan, se vaan oli mahtava motti...
No nyt ylimääräinen hauis on kadonnut vaikka oikeestaan nyt olisin sitä lisähauista tarvinnut kun oon makkarin tapetteja sulatellut pois seinistä.
Noi tapetit kun on paksut vinyylitapetit ja laitettu seinään liisterillä jossa on suuri osa erikeeperiä...
Tapetin päällysosa lähtee hyvin pois, senkun repii vaan, mutta alusta jää seinään kun nenä päähän.
Lämpimällä vedellä sulattelemalla ja pikku hiljaa lastalla raaputtamalla se lopulta lähtee hyvin vaivalloisesti.
Koirat ei tykkää sulavan liiman hajusta ja niinpä niitä ei kyllä näy lähimaillakaan kun sulattelen tapetteja pois. Taidan itekin olla vähän "liimapöllyissä" kun toi haju on niin inhottava...
Ainakin saan siitä päänsäryn vaikka kuinka tuuletan huonetta.
Nää on sellasia ikuisuusprojekteja, työhuoneen tein keväällä ja nyt tän makkarin. Katto on jo maalattu neljään kertaan..katto oli tummunut mahottoman tummaksi ja sen tasaisen valkoiseksi saaminen oli aika urakka. Mutta nyt on katto hyvä ja täytyy vissiin mennä katsomaan jonkinmoista tapettia huoneen takaseinään, muut seinät maalaan.
Tapetin väri ja malli on vielä ihan hakusessa, ei pieneintäkään aavistusta mitä mä sinne haluaisin....
Toissapäivänä tuli lumi maahan ja se tuli just kun oltiin neljän jälkeen iltapäivällä lenkillä..taivas oli hassun näköinen kun aurinko paistoi ja pilvet oli ihan mustia ja sitten alkoi sataa lumihiutaleita jotka oli kun pieneiä styroksipallukoita...sellasia ihan pyöreitä:)
Samaan aikaan satoi lunta ihan mustista pilvistä ja aurinko paistoi kirkkaasti.
Mä jäin mäen alle katselemaan kun Markku, Anne ja koko koiralauma kiipesivät mäen ylös ja seisoivat ylhäällä jossa aurinko paistoi sivusta puiden takaa ja maailma näytti ihan omituiselta kun se oli täynnä auringossa kirkkaina loistavia lumihuitaleita...siis nimenomaan huitaleita, ei ne mitään hiutaleita olleet:))
Noi ihmiset ja koiralauma seisoivat mäen päällä ja lähes peittyivät siihen auringossa hohtavan lumipyryn joukkoon...ja olihan se ihan selvä asia että sillon ei tietenkään ollut kamera mukana...äääkkss....se oli Annen syy kun se sano että ei sitä kameraa ny tarvi aina mukana raahata...perkule viekööt:(((
Mutta nyt on lumi maassa ja pakkastakin on ihan kiitettävät -13 astetta.
Huomiseksi luvattiin oikein aurinkoista ja on tarkoitus lähteä vaeltamaan joku ehkä 15-20 kilsan lenkki...riippuu vähän siitä kelistä.
Sirulle mun pitäis heti tänään ommella kunnon tassunsuojat, sellaset jotka saa kiinni sen takkiin. Sirulla oli ongelmia toissapäivänä vaikka lunta vasta satoi ja sitä ei ollut maassa kun muutama milli...eikös kaikki tarttunut Sirun varvaskarvoihin ja paakkuuntunut sinne ja Sirulla on taas ongelmia kävelemisessä.
Sirun heikko kohta on ollut monta vuotta noi varpaanvälit, vaikka karvat kuinka leikkaa lyhyiksi ja laittaa kaikenmaailman linjamentteja jotka kuulemma pitävät paakut pois tassuista niin Sirun kohdalla se vaan ei pelitä:((
Ainoa mahollisuus Sirulla on kävellä lumessa tossut jaloissaan.
Ollaan kokeitu ja ostettu jos jonkinlaisia koirien tossuja ja Siru on hukannut niitä ympäri metsiä jo vuosien ajan.
Nyt oon ite suunnitellut sellaset jotka ei pääse putoamaan koska ne laitetaan kiinni takkiin.
Pitäis vaan saada ne kiiruusti valmiiksi.
Ne oli mulla mielessä jo loppukesästä, mutta kun Siru sai eläinlääkäriltä sen kuolematuomion (luusyöpä) niin en sitten tehnyt niitä valmiiksi.
Mutta mitä luultavimmin Sirua ei vaivaa mikään muu kuin korkea ikä...eikä sekään oikeastaan sitä mitenkään vaivaa. Siinä se juoksee metsässä kuten muukin lauma ja leikkii ja riehuu ja kotona haukkuu kaikki ovesta sisääntulijat kuten ennenkin.
Hullu-Hipi on edelleen täysisssä sielun ja ruumiin voimissaan<3
Se myös nuortui 5 vuotta kun Anne leikkas sen takkuturkin kauniiksi. Näin ennen talven tuloa ei leikatun vanhan koiran kannata kantaa niskassaan sellasta takkukasaa joka kerää kilokaupalla lunta itseensä.
Vähän kauhulla ootan miten Mintun turkki on leikkauksen myötä muuttunut, tollerilla on kuulemma erityisen suuri vaara menettään hyvä turkki sterilisaatioleikkauksen myötä.
En huomaa silmämääräisesti mitään eroa, mutta sen näkee sitten kun lumi kunnolla tulee. Mintun turkkiin ei ole ikinä aikaisemmin lumi tarttunut kiinni.
Talvi on tulossa, se on pelkästään mukava asia, jo tätä vesisadetta onkin kestänyt ihan tarpeeksi kauan:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti