Mulle on tullut joku ihme aikakriisi, kun tuntuu että en saa mitään tehtyä ja jonkun asian nyperrykseen menee aina koko hemmetin päivä---ÄÄÄKKS---TÄN TÄYTYY OLLA VANHUUTTA !
Myönnetään että vanhalta on tuntunutkin...hitto kun on raskasta talsia tuolla metsissä kun on lunta 20 senttiä. Millä sitä aina osaakin mennä sellasen paikkaan jossa kukaan ei ole ehtinyt vielä tekeen polkua....
Täällä on ollut melkoista vilinää kun koko 7 koiran lauma on ollut aika paljon hoidossa.
Markku oli Annen autolla liikenteessä kun rekka jysäytti perään ja Caddystä tuli puolta metriä lyhyempi....no ainakin melkeen..
Markun niskat oli vähän aikaa jumissa ja se kävi kolarin jälkeen heti lääkärissä ja niskat kuvattiin mutta ei onneksi löytynyt muuta kun normaalia kulumista...
Onni oli että koirat ei olleet mukana, jos ne olisivat ollet perässä häkeissään niin olis voinut käydä ohraisesti :(
Annen auto meni lunastukseen ja yhtäkkiä parissa viikossa piti etsiä uusi auto kunhan ensin vakuutusyhtiö mietti asiaa ikuisuudelta tuntuvan ajan.
Sen takia koirat oli paljon meillä kun nuo kävivät Markun kanssa autoja katselemassa ja (upea-heh) Seat Ibiza jonka Anne sai käyttöönsä kuolla kupsahti jo muutaman kilometrin jälkeen ja jouduttiin hinaamaan pois. Anne ei ehtinyt ajamaan edes kotiin asti....
Uusi yritys ja ja taas uusi Seat Ibiza joka kävi ja kukkui ja vilkutteli kaikkia varoitusvalojaan kun joulukuusi...Mutta auto selvisi vammoitta sen ajan kun se oli Annella..Tosin se kyllä seisoi meidän pihassa jonkin aikaa ja Anne oli meidän autolla liikenteessä.
Seatin alati vilkkuvat varoitusvalot kun ei paljon houkutelleet ajamaan kovin pitkälle...
No sitten löytyi WW Caddy joka onkin oikeastaan aika hieno, automaattivaihteet ja tummennetut lasit ym. hienouksia...Joten nyt auto-asia on kondiksessa :)
Tää Caddy on uudempaa mallia kuin entinen ja ihan jo auton näköinenkin, ei sitä erehdy enää luulemaan koirankopiksi....
Tän kaiken keskellä Metkulla oli juoksu ja pojat sekos kokonaan, mä kuuntelin Viljon kiljuntaa kaks päivää ja meinasin tulla hulluksi. Muuten niin kiltti ja ihana Viljo muuttuu kammottavaksi ulvovaksi alfa-urokseksi kun Metkulla on juoksu..Eikä Toivo ole paljonkaan helpompi, pelkäsin että jompikumpi saa sydärin ja Metku hikeentyy lopullisesti. Metku kun antoi pojille kyytiä eikä hyväksynyt niiden kosima-yrityksiä.
Lopulta "tytöt" oli täällä pari päivää ja "pojat" olivat kotonaan :)
Myös Manu oli kotonaan koska se saa hepulin ja astmakohtauksen kun haistaa juoksuisen nartun...Astmakohtaus tulee siitä kun se nuuhkii niin innoissaan lattioita että ruttunenä menee täyteen"villakoiria"ja osa karvoista on varmaan keuhkoissa asti..Manun nenässä on enemmän imua kun keskuspölynimurissa... :)
Meillä oli sitten Siru, Minttu, Metku ja Lee ja työillä oli oikein hauskaa keskenään, Metkukin unohti koko juoksun eikä mörnöttänyt sängyn päällä ja näytellyt pojille hampaitaan...niin kun niitä poikia ei kerran ollut täällä :)
Siru näyttää mun mielestäni tässä kuvassa ihan sarjakuvan "Kiroilevalta siililtä".....Ilme on erittäin myrtynyt kun mokomat brutaalit koiraeläimet riehuu pihassa :)
Tällä laumalla on oma selvä järjestys jota kaikki kunnioittaa.
Metkun juoksu onneksi loppui ja sitten on tullut tehtyä pitkiä lenkkejä, nyt ei enää pääse normaalireiteille kun siellä suksivat hiihtäjät, joten metsään vaan koirapoluille :)
Tuolla Porin tien varren metsissä on hyviä lenkkimaastoja ja siellä olen käynyt itseäni yrittämässä tappaa moneen kertaan...toistaiseksi oon vielä selvinnyt hengissä vaikka koville on ottanut.
Kun lunta tuli enemmän ja normaalit polut on hiihtäjillä, niin lähdettiin sitten ekana oikein lumisena iltapäivänä tekemään lenkki jota ei olla vähään aikaan tehty. Lenkki kulkee kallioilla ja metsässä ja lumi oli ihan sairaan raskasta raahustaa ja välillä tuntui että en askeltakaan enää jaksa ottaa....Ilta alkoi hämärtymään ja koska pimeä tulee niin aikaisn niin mehän oltiin vasta vähän yli puolenvälin kun alkoi olla melko pimeä.
Mä jo suunnittelin vakavissani laavun rakentamista ja sanoin jääväni sinne seuraavaan päivään asti..
Metsässä on kieltämättä aika mielenkiintoista kulkea pilkkopimeässä, polkuja ei ollut vielä kukaan muu mennyt ja Anne teki edellä jonkinmoista polkua ja Markku toisena ja mä jossain 100 metrin päässä perässä henki hieverissä hiki valuen silmille ja jalat 100 kilon painoisina (ainakin) ....Onneksi oli kävelysauvat joilla sitten kokeilin edessä olevaa polkua että olisin edes pysynyt pystyssä, Anne kompastui oksaa ja römähti hankeen nenälleen Heh...jotain hupia sentään mun tuskaani...
Siellä oli kyllä helppo suunnistaa kun edessä näkyi linkkimasto ja hiihtoladun valot vilahtelivat siellä täällä. Eihän sinne eksymään pääse millään, kunhan vaan voimat riittää niin kyllä autolle löytää aina.
Lopulta päästiin autolle ja seuraavana päivänä mentiin lähes sama lenkki Markun ja 5 koiran kanssa :) Manu ja Siru jätettiin kotiin, niiden ei parane ihan joka päivä tehdä noin raskaita reissuja.
Valoisassa olikin helppo kävellä, matkakin tuntui paljon lyhyemmältä eikä viikatemies kolkutellut selän takana kuten edellispäivänä...
Oonhan mä jotain hyödyllistäkin sentään tehnyt - Sain lopulta valmiiksi Sirun tossut joita ilman Siru ei pysty lumessa kävelemään. Kymmenien kalliiden kaupasta ostettujen tossujen jälkeen Sirulla on viimein tossut jotka TODELLAKIN pysyvät jalassa eivätkä huku ekalla reissulla metsään kuten ne kaikki kalliit kaupasta ostetut on hukkuneet.....
Kyl se niin on että jos hyvin toimivaa meinaa saada niin on paree tehdä itse !
Sama koskee Mauri-Anteron haalaria jota etsin vähän joka hemmetin eläinkaupasta.
Manu kun on tollanen paksu lyhyt pötikkä niin eihän sille mistään haalaria löydä.
Jos on sopiva etupäästä niin on puoli metriä liikaa takapäässä....
Päätin sitten lukuisten eläinkauppojen ja vielä lukuisempien sovitusten jälkeen ostaa haalarin ja laittaa sen melko lailla uuteen uskoon.
49 euroa ja 90 senttiä maksoi Hurtan haalari jonka katsoin olevan Maukalle sopiva vaikkakin tassuja ei saanut millään läpi liian kireistä lahkeista :(
Minkä hiton takia lahkeisiin laitetaan niin kireä resori että koiran tassut ei mene siitä millään läpi...puku kuitenkin oli senverran paksulle koiralle tehty että luulis nyt suunnittelijan tietävän että paksulla koiralla on isot tassut....Eikä niiden koivet ole mitään tulitikkuja :(
Joten mä sitten purin siitä jalkaosat lähes kokonaan pois ja tein uudet lahkeet ja ompelin lahkeisiin tarranauhat joka helpottaa todella paljon pukemista, kireiden resoreiden jäädessä pois.
Otin myös rinnasta pois heijastinnauhan joka kiristi rintaa kun microfleece muuten on mukavan joustavaa.
Näin pötikkä sai itselleen sopivan haalarin ja tää meidän iltareissu olikin puvun ensikokeilu ja Manu todella tykkäs haalaristaan, vaikka Annen mielestä Mauri-Antero näytti ihan Maatuskalta..siis sellanen puinen paksu mummo jonka sisällä on toinen paksu mummo jonka sisällä on toinen paksu mummo jne..jne.... :)
Mauri-Antero + uusi haalari - Manun ilme johtuu namista joka sillä oli edessä, muuten se olis lähtenyt litomaan haalareinensa :) Se tietää saavansa namin kun pysyy paikoillaan, silmät vaan tuppaa pullistuun päästä kun nami olis NIIN hyvää :)
Nyt metsän risut ei enää raavi Manun kainaloita verille.
Sillä ei ole kainaloisssa karvaa juuri ollenkaan niin ne on aina olleet kovilla kun Maukka loikkii jäniksen lailla risukossa :)
Manu ihan selvästi nautti siitä että oli lämmin ja että haalarissa oli se etuosa ja myös pitkät lahkeet koska Maukka ei todellakaan ole mikään karvakasa jota paksu turkki suojais.
Nyt mulla on meneillään ompeluvaihe, pitää ommella kaikkea mahdollista ja vähän mahdotontakin. Kohta kuitenkin kyllästyn ompelemiseen ja se jää taas seuraavaksi viideksi vuodeksi..äähhh....
Se mikä kyllä kieltämättä kiinnostais nyt olis koiran pannat ja muutkin vaatteet.
Varsinkin Bostoninterrierin ja Ranskanbulldogin ja muidenkin sen mallisten koirien on todella vaikea löytää haalarimallisia vaatteita kaupasta.
Ja juuri ne sellaisa eniten tarvis....Eihän paksukarvainen musti tarvitse haalaria :)
Ja kun katselin tuota Manun pötikkää niin kyllä se selvästi nautti siitä että oli lämmin eikä risut pistelleet. Pelkkä loimi ei suojaa ohutkarvaista rintaa, kainaloita ja jalkoja.
Vaikka bostiksella paksu nahka onkin :)
Ja sanotaan nyt vaikka näin että - Kyllä koirien kauniit koristellut pannat ja asialliset vaatteet (ja vähän hepenetkin) ovat tulleet jäädäkseen.
Mulla olis kyllä taito ommella mutta ryhtymiskynnys on ollut melko korkea, nyt kun oon jättänyt kaikki turhat vapaaehtoistyöt muiden harteille niin olis aikaa tehdä jotain järkevää.
Oon koko ikäni tehnyt ilmaistyötä milloin missäkin hemmetin seurassa ja yhdistyksessä ja nyt saa riittää.
Mä oon viimein vapaa vapaaehtoistyöstä - niin kivaa kun se välillä olikin ja tietenkin vapaaehtoistyöntekijöitä aina tarvitaan.
Aikansa kutakin ja enköhän mä todellakin ole jo osani tehnyt :)
ÄLKÄÄ ruokkiko sorsia koskaan, ei ne pienet söpöt sorsanpoikaset vahvistu pullalla ja homeisilla leivän kannikoilla :(
Tässä on tulos siitä "eläinrakkaudesta" , "Pitsi" kuvan reunassa on betonimuurissa olevaa jäätä. öööhh.....mistä huomaankin että kuva on näköjään suoristamatta :(
Pakkasta -22 astetta ja hyisevän kylmä viima ja lauma palelevia sorsia ilman ruokaa.
Mun sormeni kesti alle 5 minuuttia ja sen jälkeen en enää saanut kameralaukun vetoketjua kohmeisilla sormillani auki....Ja nää joutuu elään täällä koko talven 24/7...... :(
Toivotaan että ihmiset viisastuu...Mutta nyt alkaa lumikenkäkausi ja huomenna on eka kenkäily viime talven jälkeen JEEEE!!!! :)
Meiltä löytyy vielä pihanperältä muutama Tyrni, mitenkäs noi on tuonne jääneet..No jos oikeen tarkemmin ajattelen niin myös mun porkkanani on edelleen maassa, puolimetrisen lumikerroksen alla :(
Porkkanoiden koko oli se joka ei innostanut sadon nostamiseen - en voi ymmärtää miten aina ennen olen saanut komeita jykeviä porkkanoita ja tänä vuonna tuli pelkkiä naatteja..sellaset silmäneulan paksukset juuret ja valtava naatti...Mitähän ihme myrkkyä mun pellossani on ?
Kivaa että oot ehtinyt päivittää blogin =D . On mukava lueskella kuulumisia, kun näkeminen on jäänyt vähälle :-/
VastaaPoistaKaikille hurtille haleja ja ompeluintoa, kun noin mukavan näköisiä tuotteita synnytät.
On tosiaan jäänyt vähille tää blogikirjoitteku :( Huomasin tuossa että blogin kellokin käy näköjään puuta heinää kun se näyttää että olen lähettänyt tekstini viideltä aamulla :) En mä sentään ihan siihen aikaan koneella naputtele...
VastaaPoistaToi ompelu oli mulla joskus ihan jokapäiväistä kun suunnittelin ja tein lähes kaikki lasten vaatteet itse.
Nyt ompelu on kun alusta aloittais ja kone on vanha rämä joka ei pelaa mitenkään.
Kaikki sen säädöt on hajalla tai jumissa, en saa edes tikin kokoa vaihdetuksi kun se vipu ei liiku minnekään:(
En oikein usko että edes joulupukki tois uutta konetta :)